torstai 8. maaliskuuta 2012

Ei sitä koskaan tiedä kenet sitä tapaa



Olin rakennusmessuilla toimeksiantajieni messuemäntänä päivänä muutamana Saksassa. Monetkin kerrat. Tuo taisi olla vuonna 2006. Olihan siellä koko pitkät päivät hyörinää, eikä tauoille oikein jäänyt aikaa. Osaston verhon takana kasautuivat tavarapinot ja muut romppeet, eikä siinä ehditty kahvikuppeja tiskailemaan. Ihan itse maatalousministerikin tuli nimenomaan meitä tervehtimään (kuva alla).



Tulipa osastolle myös vanhempi mieshenkilö. Pitkä maata laahaava ulsteri, poskessa laastari, ulsterissa tahra, käsissä painavat esitepussit. Yksi toimeksiantajistani kävi pikapikaa kuiskaamassa, että pitäisin tästä miehestä oikein hyvää huolta, sillä hänellä itsellään on toinen neuvottelu kesken, hän tulisi mitä pikimmin.

Voi taivahan… tuosta miehestä huolta! Mutta tottelevaisena ja toimeksiantajani korrektin luonteen tuntien tein mitä käskettiin. Tarjosin tuolia ja etsiskelin juotavaa. Kolaa löytyi, muttei puhdasta juoma-astiaa. Mies kuittasi tarjouksen nauraen, että kyllä hänelle mikä hyvänsä kelpaa, korkkasi kolapullon ja kaatoi käytettyyn mukiin. Kerron työstäni ja EU-hankkeestamme. Jutella osaan kyllä kenen kanssa hyvänsä, tarpeen tullen niitä näitä ja pari vitsiäkin osaan kertoa.

Tuli sitten toimeksiantajani ja pelasti minut. Ja minä ajattelin, että hullua touhua tämä messuilu, mahtaako tuo mies mitään ostaa, kunhan hamppuilee ja vie meidän aikaa.

Illalla kämpille kävellessämme toimeksiantajani sitten kysyi, ajattelinko samalla tavalla kuin hänen vaimonsa, kun näki tuon miehen ensi kerran: kaheli, hullu, pultsari varmaan. Sanoin, että kyllä, totisesti… silloin hän kertoi, että kyseessä on yksi Hampurin rikkaimpia miehiä!

Tapasin tämän tuolloin hampparin näköisen miehen sitten myöhemmin monen monta kertaa. Myös muissa vaatteissa. Osoittautui varsin älykkääksi, varakkaaksi ja yllätyksekseni filosofiseksi ja oikein mukavaksi. Varallisuudella ja ylimielisyydellä ei välttämättä ole mitään tekemistä keskenään. Hänelle ei menestys ollut kihahtanut päähän.

Mitä tästä opimme? Mitään ei pidä arvostella ulkonäön perusteella.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti