Asuin 2003-2006 Sveitsin rajalla tulivuoren rinteessä Riedheimin kylässä Hilzingenissä. Lähin kaupunki Saksan puolella, kymmenen kilometrin päässä, on Singen – tylsä teollisuuskaupunki, mikäli sitten Hegaun hedelmälliset kumpuilevat maastot ikinä tylsiä voivat ollakaan. Katso kuva! Tarkoitan, että Singen ei kuulu niihin vanhoihin viehättäviin keskiaikaisiin kaupunkeihin siellä missä Reininjoki virtaa ulos Bodenjärvestä kuten Konstanz, Stein am Rhein, Schaffhausen…
Ammattini tulkkina ja konsulttina mahdollistaa minulle pääsyn kaikenlaisiin paikkoihin ja tuotantolaitoksiin, joihin suuri yleisö ei yleensä pääse. Mutta uteliaisuus ajaa minut sen lisäksi usein osallistumaan kaikenlaisten avoimien ovien päiviin. Avoimien ovien päivänä pääsin katselemaan Maggin tehtaan toimintaa sisältäpäin. On isot kattilat siellä!
Maggin Saksan tehtaat sijaitsevat Singenissä heti aseman takana. Töissä siellä on 950 henkilöä. Maggi kuuluu Nestlé-konserniin. Tehtaan perusti Sveitsissä, Frauenfeldissä 1846 syntynyt Julius Maggi. Nuori mies kokeili erilaisia maustesekoituksia ja päätyi 1866 valmistamaan Maggi-maustetta – jota ilman en saata uskoa yhdenkään saksalaisen pystyvän elämään… Alun perin Maggin pyrkimys oli lieventää 1800-luvun aliravitsemusta. Sen seurauksena syntyi pussikeitto.
Nestléllä maailmanlaajuisesti 12.000 työntekijää. Nestle taas on suomeksi ”pieni linnunpesä”, Etelä-Saksassa olemassa oleva sukunimi – hienolta se kuulostaa, kun loppuvokaalin päälle lisättiin aksentti ;-) Yksi työntekijöistä oli vuokraisäntäni, joka toimii koneiden huoltajana tehtaalla. Hän toi minulle usein tuliaisina tehtaan myymälästä milloin mitäkin. Eritoten pidän kalakastikkeesta… Suomessahan ei ole oikeastaan mitään tehtaan monipuolisesta tuotannosta. Pussikeitosta en itse välitä niiden sisältämän sakeutusaineen glutamaatin takia. Glutamaatista taas voisin kertoa vallan hullunhauskan tarinan, elintarviketutkimuskeskuksen ajoilta, mutta olkoon… fakta on, että ruuansulatus ei sulata sitä.
Nestléllä on myös elintarviketutkimuskeskus ja koulutuskeskus Reinin rannalla, ja viime vuonna siellä tehtiin yhdessä Allensbachin demoskopian eli gallup-instituutin (josta olen kirjoittanut aiemmin) yhdessä tutkimus saksalaisten ruokailutottumuksista.
http://www.nestle.de/Home/Unternehmen/NestleStudie/Ernaehrungstypen/
Tuloksina on, että on olemassa seitsemän erilaista ruokailutyyppiä: ongelmien tuntijat, kiireiset, kanaemot, modernit monitoimiset, terveysidealistit, mässäilijät, intohimottomat. Kaikille näille Maggi antaa sopivat ruokailuohjeet terveeseen ravintoon. Joka saksaa taitaa, voi lukea yllä olevan linkin alta löytyvät ohjeet.
Maggi on päässyt arkipäivän kieleen myös muutenkin kuin pullomausteen takia. Minullakin kasvoi puutarhassani lipstikka, liperi, saksaksi Liebstöckl ja puhekielessä Maggikraut eli Maggi-mauste (Levisticum officinale). Maggin pullotettu mausteseos ei kuitenkaan sisällä lipstikkaa! Kasvi kasvaa kohtalaiseksi viuhkanmalliseksi pensaaksi ja on erinomainen mm. salaatin ja keittojen mauste. Ehkäpä juuri mausteiden takia saksalaiset, lapseni sekä tuttavani, pitävät salaatteja Suomessa mauttomina?
Ja kuten vanhat viisaat tietävät: lipstikka on jo vuosituhansia ollut ratkaisu ilma-, ruoansulatus- ja suolistovaivoihin, mutta on sitä käytetty myös lemmenyrttinä. Lipstikanjuuresta valmistettu tee poistaa nesteitä, joten se vähentää jalkojen turvotusta.
…ja kun Keski-Euroopassa ollaan, niin elämää on sielläkin, on sielläkin sotaäpäriä… Vuokraisäntäni on avioton lapsi, ranskalaisen sotilaan poika. Missä ja kuka pojan isä, Luoja tietää.
Glutamaatti ei suinkaan ole sakeutusaine, vaan arominvahvenne.
VastaaPoista