Kun lapset ovat pieniä, he esittävät koko ajan kysymyksiä. Jatkuva ”mikä”, ”missä”, ”miksi” ja ”mitä” saa jotkut vanhemmat vallan epätoivoisiksi. Mutta me tiedämme, että jatkuva kysyminen on se, millä tavoin lapset oppivat ymmärtämään maailmaa, ja mehän sitten vastaamme. Ja kun lapset kasvavat ja aikuistuvat, he kysyvät vähemmän – ja mikä pahempaa: heistä tulee vähemmän uteliaita. Menneitä aikoja ovat sitten nuo mitkät, mitenkät, miksit, niitä seuraa vain valmiit toteamukset.
On onnetonta, että aikuisina kysymyksemme vaativat vain vastauksen ”kyllä” tai ”ei”. Nuo kysymykset eivät kysy mitään, ne ovat olettamuksia. Sen sijaan että kysyisimme ”Mitä kieliä täällä puhutaan?” me sanomme: ”Täällähän puhutaan englantia?” Sen sijaan että kysyisimme ”Miksi on hyvä asua…” me kysymme: ”Oliko hyvä asua…?” Sen sijaan että kysyisimme ”Mitä ehdotat että tekisin…” me kysymme: ”Teenkö tämän ja tuon kun…?”
Nämä esimerkit eivät tietenkään ole täydellisiä, mutta kuuntelepa itseäsi seuraavat päivät, yritäpä huomioida, moniko kysymyksesi on vain toteamus ja moni oikea kysymys. Sen tehtyäsi, yritäpä esittää oikeita kysymyksiä, äläkä aina anna valmiita vastauksia. Miten paljon enemmän opitkaan!
Kysymykset ovat voimakas ase – ei vain siksi että ne sisältävät oikeaa uteliaisuutta, mutta koska ne avaavat tien keskustelulle ja energialle ihan eri tavalla kuin pelkät toteamukset. Kokeilepa. Hämmästyt tuloksesta!
A to Z of Successful Expatriation™
Copyright © 2010 by Global Coach Center
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti