”Minun äidilläni oli suuret vaaleansiniset silmät. Niihin
katsoessaan isäni ei ymmärtänyt, että Suomessa aurinko paistaa talvisin
matalalta ja lämmittää vain harvoin. Että järvet ovat sameita, niiden pohjassa
on ruskeaa ja vihreää liejua, ja että merikin on melkein makea, kaislojen
keskellä lihavia haukia vaanimassa. Että järvet ovat yleensä jäässä, ja
valkoinenkaan hiekka ei voi olla niin valkoista kuin lumi, ja valkoinen on
kaikkein pelottavin väri, se on kuoleman väri, ja että vesi on kesälläkin
kylmää. Että saunasta mennään uimaan, liukkaita laitureita ja lahonneita
portaita, lahonneita ja homehtuneita kaiteita ja ruostetta ja sameaa vihreää
vettä, jossa ei voi kahlata, vaan sinne pitää mennä kokonaan. Eikä ole maata,
jossa ei ole jotakin harhaanjohtavaa, mutta Suomessa kesä on niin kaukana
talvesta, että on erityisen helppo erehtyä. Minun isäni ei ymmärtänyt, että
Suomessa nauretaan hiljaa ja suomeksi oudoista asioista ja että lapset eivät
hymyile jos heitä ei huvita hymyillä, eivätkä aikuisetkaan, ja että pohjoisessa
on ihmisiä niin harvassa, että he kuolevat yksinäisyyteen, sillä ihminen ei elä
ilman toista ihmistä, ja vihannekset pestään kaupoissa ja pakataan muoviin, ja
vesimeloni on kalpeaa kuin sairas tytär, sen siemenet vain vihjeitä. Minun
isäni ei ymmärtänyt, että kuukin oin toisessa asennossa ja että kaikki kadut on
merkitty karttaan ja että tavarataloissa ei tingitä. Mutta muuttolinnut
lähtevät pohjoisesta etelään ja kun ne saapuvat perille, ne vangitaan suuriin
verkkoihin ja täytetään sipulilla. Minun äitini silmät muuttuivat harmaiksi
kunnes hän kuihtui lopulta kokonaan.”
Ranya ElRamly, Auringon asema, Otava, 2002
Näin egyptiläisen miehen ja suomalaisen naisen tytär. Ranya
on osannut kirjoittaa siitä, mitä monen monet muualta tänne tulleet ovat
minulle kertoneet. On lottovoitto syntyä Suomeen. Kyllä, mutta onko kaikki niin
auvoista kuin me mielellämme ulkomaille kehumme? Olemmekohan me jotain unohtaneet – esimerkiksi pitää
huolta siitä, että ihminen tarvitsee
toista ihmistä?
Kiitos Pirjo postauksesta. Haluan todella lukea tuon kirjan. Olet aivan oikeassa siinä, että meidän pitää - tai meillä on jopa velvollisuus - huolehtia toinen toisistamme. Yksinäisyys on nykypäivänä valitettavan totta.
VastaaPoista