Joulu: Jeesus on syntynyt
Jeesuslapsi sekä lahjojen
antaminen kuuluvat jouluun. Lahjojen antaminen alkoi jo 1500-luvulla. Jeesuslapsi
lähetti tuolloin taloon pussin, jossa oli leluja, namuja, rahaa, vaatetta ja
koulutarvikkeita. Vasta kun lahjoja alkoi olla yhä enemmän, ne laitettiin nk. ”lahjapöydälle”.
Lahjapöydän keskellä seisoo
nykyisin kuusipuu, ja siinä kynttilöitä ja kirjavia palloja. Mikään muu
saksalainen tapa ei ole levinnyt näin laajalle. Jotkut laittavat kuusen alle
jouluseimen. Joulun tapahtumat näytetään sillä tavalla usein taidokkaasti
valmistettujen nukkien avulla. Tallissa seisovat aasi ja härkä sekä Maria ja
Josef. Joskus myös paimenia ja lampaita ja kolme itämaan tietäjääkin. Keskellä
eläinten ruokakaukalo, seimi. Siinä nukkuu pieni nukke, joka kuvaa Jeesusta.
Tarina kertoo, että tapa tuoda joulukuusi tulaan syntyi siten, että Luther näki tähtien loistavan pihalla jouluyönä kuusen oksien läpi eikä osannut kuvata sen kauneutta perheelleen, jolloin haki kuusen ja laittoi siihen kynttilöitä
Joulua edeltävää iltaa kutsutaan pyhäksi illaksi (Heiligabend; heilig = pyhä).
Monet käyvät tuolloin kirkossa. Siellä lauletaan ja luetaan jouluevankeliumi.
Usein lapset esittävät joulun tapahtumat kuvaelmana, ja joskus myös itämaan
viisaat ovat mukana. Muutenhan itämaan viisaat kiertävät katolisilla seuduilla
talosta taloon loppiaisena ja keräävät rahaa johonkin hyvään tarkoitukseen.
Joulukirkon
jälkeen jaetaan lahjat, jotka on sitä ennen laitettu kuusen alle. Lapset eivät
pääse huoneeseen, ennen kuin lahjat on laitettu kuusen alle ja sytytetty kuusen
kynttilät. Joulukuusessa ei ole lippuja!
Vasta
lahjojen jakamisen jälkeen syödään, mutta varsinainen juhla-ateria syödään
joulupäivänä. Usein syödään kalaa, karppia, tai hanhea tai paistia ja tarjoillaan
itse leivottua kakkua. Joulupäivänä käydään kylässä, usein myös kauempana
asuvat sukulaiset tulevat kylään. Joulu on nimenomaan perhejuhla.
Hankalaa oli sovittaa periaatteessa samansuuntaiset suomalaiset ja saksalaiset tavat yhteen. Apellani oli aina hirveä kiire avata lahjat heti, heti, ja minua hän moitti siitä, että sytyttellin kynttilöitä ennen aikojaan ja ihan muuten vaan...
Ja kun olin valmistanut suomalaisen monipuolisen jouluaterian aatoksi, anoppi kysyi seuraavana aamuna, että mitäs nyt syödään...
Ja kun meillä joulupäivänä ei saanut mennä kylään, niin Saksassa joulupäivä on nimenomaan kyläilypäivä. Stressiähän se tällaiselle vähemmän kotitaloustöitä rakastavalle naisihmiselle tarkoitti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti