Saksalaiset ovat pahoja, koska polttivat Lapin?

”Kirjan lopussa on tekijän arviointeja ja johtopäätelmiä tapahtumista ja niihin liittymistä päätöksistä,. Niihin on tällaisen sotahistorian harrastelijan helppo yhtyä. Muutamia esimerkkejä niistä:

Eteneminen jatkosodassa Itä-Karjalaan ja Syvärin taakse oli perusteltua edullisten puolustuslinjojen ja huoltoteiden saamiseksi. Suomen pidättäytyminen Hitlerin vaatimasta Leningradin piiritykseen osallistumisesta ja Sorokan valtauksesta oli sodan päättäneiden rauhanneuvottelujen näkökulmasta nähtynä kaukonäköistä ulkopolitiikkaa. Ne osoittivat, että ylipäällikkömme oli myös valtiomies.

Emme olisi selviytyneet jatkosodasta ilman Saksan elintarvike- ja taisteluvälineapua emmekä 20. Vuoristoarmeijan antamaa apua Pohjois-Suomen 700 kilometriä pitkällä rintamalla ja saksalaisten 122. Divisioonan apua 1944 Viipurinlahdella. Emme kuitenkaan jääneet sidoksiin luhistuvaan Saksaan.

Maamme säilyminen itsenäisenä toisen maailman sodan myllerryksissä vaati viisi torjuntavoittoa. Ne saavutettiin 1944 Ihantalassa, Viipurinlahdella, Vuosalmella, Nietjärvellä ja Ilomantsissa. Kuudenneksi laskisin Helsingin suurten ilmahyökkäysten torjunnan talvella 1944. Muutkin rintamanosat olivat tärkeitä, sillä repeäminen missä tahansa niistä olisi vaarantanut kokonaispuolustuksemme. Aseveljeys Saksan kanssa auttoi meitä taistelussa, mutta pidättäytyminen valtioliitosta oli rauhanneuvotteluissa pelastuksemme.

Eversti Koskimaan huolella tehty, tutkittuihin tosiasioihin perustuva teos osoittaa, että sotilaalliset torjuntavoitot ja kotirintaman vaikeuksista selviäminen oli lähes mahdottoman tekemistä mahdolliseksi. Se onnistui luottamusta nauttineen valtio- sekä sotilasjohdon ja niiden alaisten yhteistyön ja keskinäisen luottamuksen ansiosta.”

Osa Antti Henttosen kirja-arvostelusta Karjala-lehdessä 30.1.2014.

Matti Koskimaa: Suomen kohtalonratkaisut – talvisota ja jatkosota 1939-1944. Docendo 2013.