Pikkuvarpuset ja vuonankaalisalaatti

Kaikki tietävät, että minusta ei ole kokiksi. Kyllä toki 25 vuoden jokapäiväinen ruuanlaitto perheelle opettaa jotain, eikä se ruoka varsin pahaakaan ollut. Hyvin söivät ja kasvoivat. Eikä heistä sairaitakaan tullut. Olen aina syönyt sitä mikä minusta on hyvää enkä sitä mitä ruokasuositukset sanovat. Kaksi asiaa olen kuitenkin sisäistänyt, molemmat entisen esimieheni, toksikologin oppeja:
1. Syö kaikkea vähän, ei mitään koskaan yksipuolisesti.
2. Jos voit valita, valitse aina se alkuperäinen, ei teollisesti tuotettu tuote. Esimerkiksi, jos leivänlevitettä, niin voita, jos kahvia, niin oikeaa kahvia eikä korvikkeita jne. 

Radikaalein ruokaa koskeva muutos elämässäni tapahtui muutettuani Suomeen. Täällä ei yksinkertaisesti ole varaa ostaa hedelmiä eikä vihanneksia ja salaatteja, jotka Saksassa kuuluivat jokapäiväiseen ruokavaliooni. Lihat maustetaan valmiiksi, joten kokolihaakaan en syö enää juuri koskaan. Tässä kaupungissa ei ole yhtään lihatiskiä. Muut liharuuat on jatkettu jauholla. Kaikissa einesruuiissa on sokeria, joten Suomessa valikoima on sitäkin köyhempi. Kalaa sai Saksassa vaikka mistä, täällä on vain lohta ja silakkaa. Lisäksi monet tuontitavarat eivät maistu miltään. Ja miksi ihmeessä minun pitäisi syödä kalliilla energialla kasvatettuja suomalaisia tomaatteja, kun ne eivät maistu miltään?

Saksassa ei voinut ostaa einesruokaa, joten kaikki piti tehdä itse. Keitetyistä perunoista en itse pidä, joten sitä välttelin, mutta muuten tuli kyllä tehtyä perunaruokaa vaikka miten. Mutta enemmän pidän jauho- eli pastaruuista. 

Pastat ja varsinkin pienet varpuset eli spätzlet ostin minä, laiska emäntä, valmiina kaupasta. Kuivamuonaa kaupoissa toki on.

Nyt sitten lupasin pitää paikallisen Suomi-Saksa-yhdistyksen jäsenille nojatuolimatkan Saksaan, ja nojatuolimatka sisältää myös jotain ruokapuolta. Koska teemani koski Fastnachtia eli karnevaaliaikaa svaabien ja alemannien alueella, piti ruuankin tietenkin olla sieltä. Mitäpä muuta kuin pieniä varpusia siis. 

Ikävä kyllä joukossa oli yksi keliaatikko, ja valmiit spätzlet nyt vain on tehty normaalista jauhosta. En halunnut jättää häntä ilman, vaan teinpä hänelle oman annoksensa. Ja totesin: hölmö olin ollut, kun en aina ollut tehnyt näin, sillä se ei ollut mitenkään vaikeaa eikä edes aikaa vievää. 

Olisi toki ollut hyödyksi, jos olisin toimiston keittiössä omistanut edes leikkuulaudan, mutta kävihän se ilmankin. Tarvitaan kattila, kulho, veitsi ja kauha tai joku lusikka, jolla nostella valmiit spätzlet kattilasta. 

Hyviä apuvälineitä ovat, siis olisivat olleet:
- spätzlelauta
- spätzlekaavin

 

Perusresepti neljälle

noin 500 g vehnäjauhoa
5 kananmunaa
(vettä)
suolaa

Nämä kaikki sekoitetaan HITAASTI tasaiseksi taikinaksi. Kun taikina ei ole enää juoksevaa, se on sopivaa leikattavaksi. Jauhojen määrä riippuu kananmunien koosta. Vettä ei oikeastaan tarvita ollenkaan. Riko siis ensin kananmunat, ja laita jauhoa niin paljon, että tulee paksu mutta joustava taikina. 

Taikina levitetään laudalle ja siitä leikataan ohuita siivuja, jotka heitellään kiehuvaan suolaveteen muutamaksi minuutiksi. Vesi kaadetaan pois ja spätzlet "säikäytetään" kylmällä vedellä. Siinä se!

Käsespätzleen eli juustovarpusiin tarvitaan

tietenkin ne spätzlet
emmental-juustoa
ruskistettua sipulia

Spätzlet ja juusto ladotaan kerroksittain uuninkestävään astiaan ja paistetaan uunissa, kunnes juusto on sulanut. Päälle ripotellaan sipulit. 

Kaveriksi sopii hyvin vuonankaalisalaatti. Sitä saa Suomessa Lidlistä.

Salaatti huuhdotaan. 

Kastike: 

Ruskistetaan muutama pieni metvurstikuutio pannussa tai lämmitetään mikrossa. Siihen lisätään öljy, etikka, pippuri ja suola eli tehdään tavallinen ranskalainen kastike. Huomio: ranskalainen kastike ei sisällä muita aineita! Sekoitetaan salaattiin, sitten se saa vetäytyä hetkisen. 

Hyvää ruokahalua!

 

Reseptit saksaksi: http://www.spaetzle.de/schaben.html