Pirjon blogi: Romanttinen ja vähemmän romanttinen Rein ja sen monet kasvot

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Romanttinen ja vähemmän romanttinen Rein ja sen monet kasvot

Ainakin kirjan verran voisin kirjoittaa ”Isä Reinistä”, kuten saksalaiset hellittelevästi pitkää jokeaan kutsuvat. Tosin on Saksassa muitakin jokia yllin kyllin. Pitkiä ja lyhyempiä, kristallinkirkkaita ja samean liejuisia. Niistä ja niiden varrella sijaitsevista kaupungeista olenkin jo kirjoitellut. Suomalaiset eivät yleensä myöskään tiedä, että Saksassa on myös järviä. Berliinin pohjoispuolella sijaitseva seutu on maisemaltaan kuin Suomea. Etelässä taas on pienempiä vuoristojärviä sekä se yksi iso, syvä, kirkasvetinen Bodenjärvi.

Olen asunut Reinin varrella kahdeksan vuotta, tehnyt sen jälkeen lukuisia työmatkoja ja retkiä eri seuduille ja saanut myös nauttia tutkimuslaitoksemme viininviljelyosaston erityisviineistä. Korkeat rinteet ovat aurinkoista viininviljelyseutua, samoin kuin Reinin sivujokienkin seinämät. Jokihan on uurtanut tiensä syvälle maahan. Se tekee maisemasta äärettömän kauniin ja romanttisen. Reinin vartta ajaen näkee linnan lähes jokaisen vuoren huipulla, enemmän tai vähemmän raunioina. Alhaalla rannalla on viehättäviä kyliä yhtä viehättävine viinitupineen.

Reinin vesi virtaa jotakuinkin nopeasti. Se johtuu sen oikaisuista, joita insinööri Tulla 1800-luvun alkupuolella aloitti. Joki lyheni peräti 81 kilometriä Baselin ja Bingenin välillä. Seurauksena tosin oli sitten pohjahiekan ja -mudan kerääntyminen valleiksi veden alle ja siitä johtuva jatkuva tarve ruopata jokea. Ennen Tullan aikaa joki teki uomansa lähes joka vuosi uudelleen ja nykyisin vanhat uomat ja kosteikot ovat viehättäviä ja harvinaisten kasvien mutta myös hyttysten lempiseutuja. Monin paikoin joen rannat on pengerretty tulvien varalta. Kun vesi – yleensä talvella – nousee, niin tien paikat suljetaan hiekkasäkein.

Rein-joki kuten muutkin joet sopivat hyvin tavarankuljetukseen. Yksi ystäväni on laivurin tytär ja vietti lapsuutensa jokilaivassa. Koulussa hän ja hänen sisaruksensa kävivät sisäoppilaitoksessa. Jokilaivat ovat matalia, sillä eihän joessa ole mitään myrskyjä.

Me pidämme Lapin jokien kullanhuuhtojia ainutlaatuisina ja eksoottisina. Sitä samanlaista kultaa on iät ajat huuhdottu myös Reinin varrella.

Kyllä, joessa on kaloja. Joskus muinoin se oli kalaisa lohijoki, nykyisin kaloille on tehty kutemisportaita kuten Suomenkin jokiin. Yleisin kala on sampi, mutta lajivalikoima on runsas. Jopa lohet lisääntyvät taas luonnonmukaisesti, joskin vähäisessä määrin. Vesi ei siis ole likaista ja myrkyllistä kuten voisi luulla.

Viimeiset talvet ovat olleet leutoja, mutta Rein on myös jäätynyt monena talvena, viimeksi kokonaan talvella 1962/1963.

Sana Rein juontaa juurensa indogermaanisesta sanasta, joka tarkoittaa virtaamista. Siitä sitten on kehittynyt monta meillekin tunnettua sanaa, esimerkiksi englannin ’river’.

Reinhän alkaa Sveitsin Alpeilla pienenä vuoripurona, jonka varrelta voi yhä tänäänkin löytää vuorikristallia. Sieltä se kulkee Bodenjärven läpi -sekoittumatta järven veteen! - , on sitten uurtanut uomansa vasta noin 20.000 vuotta sitten Bodenjärven lounaiskulmasta suoraan länteen jättäen järven länsipään syväksi lahdeksi. Virtaus ulos järvestä on Konstanzissa kova. Seuraavaksi joki putoaa Schaffhausenissa 23 metriä, ja vasta sitä seuraavan Laufenburgin ja Rheinfeldenin vesivoimalan jälkeen voi lähteä laivalla kulkemaan kohti merta. Baselissa joki kääntyy pohjoiseen ja kulkee monen suuren ja pienen kaupungin kautta. Tai oikeammin: rannoille on rakennettu monta kaupunkia. Kaikkiaan joella on pituutta 1239 kilometriä.

Viehättävistä pikkukaupungeista täytyy mainita Boppard, Bingen, Bacharach ja Rüdesheim. Tämä seutu kuuluukin UNESCO:n maailmanperintöluetteloon ja sitä tarkoitetaan, kun puhutaan ’romanttisesta Reinistä’ Siellä sijaitsee myös kuuluisa Loreley-vuorenrinne. Loreley oli kalliolla oleskellut merenneito. Tarina kertoo, että hän kampasi kalliolla pitkiä kultaisia hiuksiaan ja sai laulullaan laivurit niin sekaisin, että nämä eivät enää ajatelleet jokea, vaan ajoivat karille.

Bingenistä on tietenkin myös Hildegard von Bingen, 1100-luvulla elänyt abbedissa, joka on tehnyt tunnetuksi luonnonmukaista viljelyä. Hildegard von Bingenin hoitokodin johtajan tapasin viimeksi viime kesänä sattumoisin Konstanzissa, kun nautimme tytön kanssa kesäpäivästä rantakahvilassa.

Reinin rannoilla on kaikkiaan 20 kuntaa ja kaupunkia, joissa on yli 100.000 asukasta. Monet ovat syntyneet roomalaisista asutuskeskuksista. Näitä ovat Basel, Strasbourg, Mainz, Koblenz, Bonn, Köln, Neuss, Nimwegen, Utrecht ja Leiden. Kaikki nämä sijaitsevat joen vasemmalla rannalla, sillä ne olivat aikoinaan Rooman valtakunnan rajakaupunkeja. Uudemmalta ajalta ovat sitten oikean rannan kaupungit Karlsruhe, Mannheim, Wiesbaden ja Düsseldorf.

Suurin rantakaupunki on miljoonakaupunki Köln, seuraavaksi suurimmat Rotterdam (600.000 asukasta) ja lähes samansuuruinen Düsseldorf, sekä puolimiljoonainen Duisburg. Kolmen osavaltion pääkaupunki sijaitsee Reinin rannalla.

Lopuksi joki laskee monine haaroineen ja suistoineen Hollannissa Pohjanmereen. Euroopan suurin satama Rotterdam sijaitsee Reinin suistossa.

Ja vielä pari erikoista asiaa. Tonavan vesihän häviää osin maan alle, kuten aiemmin kerroin. Osa vedestä ei menekään Tonavaan, vaan vedenjakajan ali Reiniin. Niin että Reinissä virtaa myös Tonavan vettä.