https://www.youtube.com/watch?v=n3USLWdko_g
Sen laulaa
tässä Peter Alexander, wieniläinen hyvin tunnettu iskelmälaulaja.
Päivässä ei
ehdi kuin raapaisemaan tuon kauniin parin miljoonan asukkaan kaupunkia.
Musiikki-ihmisinä kuoron piti tietenkin käydä laulamassa Straussin patsaalla
kaupungin puistossa. Varsinkin, kun saimme samalla juhlistaa Chorus vallis -kuoromme kultamitalimenestystä Olomoucin kuorokilpailusta palatessamme.
Ja piti
käydä Stefansdomissa eli Tapanin tuomiokirkossa ostamassa postikortteja… :-) Tätä tuomiokirkkoa alettiin rakentaa
1200-luvulla. Se on Itävallan tärkein goottilainen rakennus.
Olin käynyt
Wienissä aiemminkin, joten nyt ei ollut pakko nähdä ihan kaikkea kerralla. Entisistä
muistan parhaana Espanjalaisen ratsastuskoulun hevosshown, mutta tällä kertaa siellä ei vierailupäivänämme
ollut näytöstä.
Kuorolaiset löysivät kukin omat reittinsä ja mielenkiintonsa kohteet, yksin ja ryhmissä. Minulle henkilökohtaisesti tärkeintä oli wieniläisen toimittajatuttavani tapaaminen. Ensimmäiseksi illaksi
olin varannut liput kabaree-esitykseen. Kuten sattuma joskus kuljettaa,
esiintyjäpariskunta Gabriele Kuhn ja Michael Hufnagel oli tämän wieniläistuttuni kollegoita niiltä ajoita,
jolloin he kaikki kolme olivat päivälehden toimituksen palveluksessa. Ja yhtä
sattumalta nämä kaksi olivat nauttimassa olutta teatterin portailla, ja näin hän sitten esitteli minutkin näille kahdelle.
Gabriele ja Michael kirjoittavat blogeja, ja tekstien
mukana heistä tuli niin tunnettuja, että he päättivät niiden perusteella tehdä
teksteistä oman shown.
Minä nautin
suurestin saksan kielen monimuotoisuudesta ja kielen kiemuroista ja toki
silloin valitsin kabareen illanviettooni klassisen konsertin sijaan. Joita
niitäkin toki oli useita tarjolla. Laulajakollegani kävivät tutustumassa Mozart-taloon
ja kuuntelemassa Mozartia ja Straussia, mites muuten. Wien onkin SE
musiikkikaupunki Euroopassa.
Toisena
päivän lounastin tuttuni kotona.
Siellä kattoterassilla hän viljelee
metsämansikkaa… olikin erikoista maistaa metsämansikkaa korkealla Wienin
kattojen yläpuolella!
Kävimme myös läpi Karjalan historiaa. Tämä tuttavani on äitinsä
puolelta karjalaista sukua. Siitähän tuttavuutemme alkoikin, sillä minäkin olen karjalainen.
Iltapäivän
sitten vietimme Schönbrunnin linnan puistossa. Siellä oli puiden katveessa
ihanan viileää, sillä kesä oli Wienissä kuumimmillaan. Linna oli keisariperheen
kesäasunto. Linna on rakennettu vuonna 1642. Maria Teresia
remontoi rakennuksen kokonaan vuonna 1743. Linnaan liittyy myös keisari Franz Josephin kaunis
baijerilaisvaimo Elisabeth, joka tunnetaan Romy Schneiderin roolista nimellä Sisi.
Linna kuuluu nykyisin UNESCO:n maailmanperintöön.
Merkillepantavaa
taas kerran oli, että Suomen lehdistö on onnistunut leimaamaan
perussuomalaiset ulkomailla äärioikeistoksi muutaman "maahanmuuttajakriittisen" persuhörhön takia, ja totta kai toimittaja on
kiinnostunut siitä, mitä maassa asuva väestö ajattelee. Paljon muutakin väärää
tietoa on maailmalla ja kysynkin nyt, miksi minun on korjattava näitä virheitä? Kaikkien aikojen eniten kysytty kysymys ulkomailla on ollut: "Miksi Suomessa on niin paljon juoppoja?" Ja toisinpäin: selvästi saksa on kielenä Suomessa lapsipuolen asemassa, kun
niin perin harva toimittaja oikeasti tietää, mitä saksankielisessä maailmassa
tapahtuu. Meidän senpäiväinen teemamme oli - Karjalan lisäksi - etupäässä äärioikeiston nousu Itävallassa.
Tuttavatoimittajan mielestä toisin kuin Saksassa Itävallassa on edelleen
voimassa juutalais- ja muukalaisviha ja hyvin vanhoilliset, torjuvat asenteet, joka häntä suuresti huolettaa ja harmittaa.
On opettavaista saada keskustella monenlaisten ihmisten kanssa, jotka ovat monista kansakunnista ja tapahtumien keskellä. Ja pitäisi ymmärtää, että lehdistöön ei pidä sokeasti luottaa.
Lähtöhälinää ja laulua lentokentälle vievää bussia odotellessa.
Sitten vielä viimeinen laulu - hotellin aulassa, ja paluu Suomeen.
Kaikenkaikkiaan mukavia muistoja Wienistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti