Pakolaisten määrä on saanut
aikaan myös uusia ajatuksia Saksassa. Mahtaako näitä kukaan miettiä? Zeit-Magazin
(10.12.2015) kertoo kahdesta saksalaispariskunnasta, joiden lapset olivat jo lentäneet
kodista ja joilla on suhteellisen paljon varallisuutta, mutta ei juurikaan enää
mitään mielekästä tekemistä. He ottivat kotiinsa – entisiin lastenhuoneisiinsa –
kumpikin asumaan syyrialaisperheen. Kokkaavat yhdessä samassa taloudessa ja
viihtyvät hyvin.
Artikkelin kirjoittaja
kiteyttää tapahtuneen yllättäen yhteen lauseeseen: ”Kuka auttaa ketä”?
Nämä saksalaiset saivat
mielekästä tekemistä, asunto järkevän käytön. Meillä tällaista kutsutaan ”mamutukseksi”.
Saksassa asiat nähdään toisin: tuli konkreettinen käsitys syyrialaisperheiden kovasta kohtalosta, tuli työttömille akateemikoille töitä,
toimittajille aiheita, eläkeläisvirkamiehille uusia tehtäviä – ja kaikille saksalaisille tuli
tunne, että ”oikeastaan meillä ovat asiat tosi hyvin”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti