perjantai 8. huhtikuuta 2016

9 kysymystä energiakäänteestä


Prof. Dr. Horst-Joachim Lüdecke
4.8.2015
- käännös saksan kielestä -

Yhä selvemmäksi käy, että energiakäännettä ei voida toteuttaa. Poliittinen unelmointi ei voi muuttaa fysiikan lakeja eikä tekniikkaa. Energiakäänne on kuin diktatuurien suunnittelutalous. Tulokset johtavat katastrofiin.

Tuulimyllyt ja aurinkopaneelit eivät voi korvata fossiilisia polttoaineita hiiltä ja kaasua eikä uraania. Syyt tähän ovat heikko hyötysuhde (ARPU), sattumanvarainen sähkön tuotto ja se, että on periaatteessa mahdotonta varastoida sähkö missään järkevissä mittasuhteissa. Erityisesti tuulimyllyt vaativat suuria maa-aloja, tuhoavat maisemia ja metsiä, tappavat suuria määriä lentäviä eläimiä ja niiden tuottamat infraäänet vahingoittavat lähistöllä asuvien terveyttä. Sähköverkkomme kestävyys joutuu kovalle koetukselle tuulen ja auringon tuottaman sattumasähkön takia. Koska tuo sähkö on kuitenkin pakko syöttää verkkoon, voidaan odottaa vakavia verkkohäiriöitä aina täydelliseen pimenemiseen asti.

1.   kysymys: Miten tärkeitä ovat hiili, öljy, kaasu, uraani, tuuli, aurinko, energiakasvit… meidän energian saannillemme?

Fossiilit polttoaineet, etupäässä hiili, kaasu, öljy ja uraani tuottavat nyt (2014) lähes 90% kaikesta Saksassa käytetystä kokonaisenergiasta, nk. uusiutuvat tuottavat noin 10%. Tuuli ja aurinkopaneelit tuottavat siitä noin 3%, loput tulevat vesivoimasta, puusta, jätekaasuista, biodieselistä ja niin edelleen. Tämä ei tule energiakäänteestä huolimatta tulevaisuudessa juurikaan muuttumaan. (Luvut löytyvät ministeriön tiedotteesta: [BWMI]).

Fossiiliset polttoaineet: noin 55% niistä tuottavat lämpöä rakennuksille ja teollisuudelle. Noin 33% kuluu liikenteessä (öljy) ja 9% tuottaa sähköä, jota käyttävät lähes kaikki nykyiset laitteet, koneet sekä rautatiet. Tärkeimmät ”fossiiliset” hiili ja öljy ovat olleet ja tulevat edelleen olemaan välttämättömiä teollisuudelle ja infrastruktuurille (sähkö, vesilaitos, lääketiede, liikenne, sähköinen viestintä, järjestyksenvalvonta, radio, televisio, puhelin, elintarvikkeiden kuljetus jne.) ”Uusiutuvat” voivat tuottaa vain hyvin pienen osan (katso kysymys 2) ja kaasu on kallista. Nykyaikainen teollisuusyhteiskunta ei voi toimia ilman hiiltä ja öljyä.

Vain nykyaikaiset hyötöreaktorit voivat korvata fossiilienergian, sitä eivät voi korvata tuulimyllyt eivätkä aurinkopaneelit. Näillä ydinvoimaloilla tuotettu sähkö syntetisoi myös hiilivedyn (polttoaineen), joka korvaa öljyn. Nykyaikaisia hyötyreaktoreita [BRU] on jo kauan ollut olemassa, sellainen on esimerkiksi BN-800-reaktori venäläisessä Belojarskin ydinvoimalassa Jekaterinenburgin lähellä. Ne käyttävät polttoaineensa uraanin 100%, käytännössä ei tule jätettä lainkaan ja ne voidaan rakentaa sisäisesti turvallisiksi. Nyt meillä olevat reaktorit käyttävät polttoaineesta vain noin prosentin. On absurdia lopettaa hyötöreaktoreiden kehitys ja tutkimus Saksassa – mitä ihmettä kukaan voisi miltään energiantuotannolta enempää vaatia?

Sähkö: Huolimatta vähäisestä energiaosuudestaan on sähkö modernin yhteiskunnan tärkein energiamuoto. Sähkö kattaa noin 20% kaikesta energiankäytöstä Saksassa. 70% siitä tuotetaan hiilillä, kaasulla, uraanilla, ja vain 15% tuulella ja auringolla. Parhaiten säilyvä uraani kielletään Saksassa, hölmöä kyllä, vaikka rajojemme läheisyydessä toimii noin 100 ydinvoimalaa [KKW].

2.   kysymys: mitä tarkoittaa „energiakäänne“?

Energiakäänteen tavoitteet löytyvät Saksan ministeriön asiakirjoista [BMBU]. Suunnitelma pyrkii vuoteen 2050 mennessä, verrattuna vuoteen 2012, seuraavaan:  

-  Tuulen, auringon ja energiakasvien osuuden lisääminen 80%:iin Saksan sähköntuotannosta
- CO2-päästöjen alentaminen 85-95%:lla
- 6 miljoonaa sähköautoa Saksan kaduille
- 20% sähkön kulutuksen lasku

Sitoutumattomat energia-alan asiantuntijat pitävät tätä suunnitelmaa järjettömänä ja taloudelle kohtalokkaana [SINN]. Tästä vain kaksi esimerkkiä, jotka vahvistavat heidän arvionsa, kun pitäydytään tosiasioihin: Jos CO2-päästöjä alennetaan 90%, ei teollinen tuotanto ole enää mahdollista ja Saksasta tulisi kolmannen maailman maatalousmaa. Entäpä 25% vähemmän sähkön kulutusta ja samalla 6 miljoonaa sähköautoa?

Saksan energiakäänne keskittyy sähköön ja siis 20% Saksan kokonaisenergiasta. Siksi se on ennen kaikkea ”sähkökäänne”. Meidän on elääksemme ihan pakko ylläpitää vakaata sähköntuotantoa. Ilman lämmitystä ja polttoainetta voi elää, mutta ei ilman sähköä. Jos ei ole sähköä, ei ole vettä, radiota, televisiota, puhelinta, eli koko sekä virallinen että yksityinen kommunikaatio ja pian sen jälkeen elintarvikehuoltomme kaatuu, ja poliisivoimamme tulevat ”kuuroiksi ja sokeiksi”. Siitähän onkin jo kokemuksia, kun sähköä ei ole. Ensimmäisenä varastetaan tavaroita kaupoista ja marketeista… Yksityiskohtaisesti siitä voi lukea lisää täältä: [DRU] mutta se ei ole heikkohermoisten luettavaa.

Pääasialliset energiakäänteen vaatimat muutokset Saksan energiajärjestelmässä ovat erittäin kriittisiä ja vaarallisia. Olisi ollut hyvä, jos olisi ensin tehty tarkka tutkimus niiden vaikutuksista. Sen lisäksi olisi ollut hyvä aloittaa pienin askelin. Näin ei kuitenkaan ole tehty. Koko energiakäänne on hyppy kylmään veteen, aloitteentekijöinä poliitikot, jotka silmää räpäyttämättä rikkoivat virkalupauksensa, joka pakottaa heidät käyttämästä  valtaansa kansan vahingoksi.

Riskit ja ongelmat tosin jotkut päättävät poliitikot näkivät – niitä kutsutaan nyt kaunistelevalla nimellä ”haasteet”. Niinpä ilmastokansleri A. Merkel puhui tässä yhteydessä ”avoimen sydämen leikkauksesta” ja entinen ympäristöministeri Altmeyer ”Saksan laskeutumisesta kuuhun”. Se ei kuitenkaan estä heitä pelkästään hyväksymään vääjäämättä seuraavat tuhoisat tekniset häiriöt, tuulimyllyjen ja energiakasvien aiheuttamat ympäristövahingot eikä vähiten energiakäänteen mielettömiksi kasvaneet kulut, vaan yhä vain kasvattamaan ja vahvistamaan näitä tuhoja uusin säädöksin ja laein.

3.   kysymys: Mitä uusiutuvan energian laki (EEG) tarkoittaa, mitä se on tuottanut?

EEG tarkoittaa sähkön pakollista syöttämistä verkkoon ja tuulella, auringolla ja energiakasveilla tuotetun sähkön tukemista. Se on suunnitelmataloudellinen laki parhaiden diktatuurien kuten aiemman DDR:n mallien mukaisesti [EEG]. Yksityiskohtien nimeäminen tässä ei ole tilasyistä mahdollista, tunnetuin lienee aurinkosähkön tuki, joka on järkyttävästi suurempi kuin tunnustettu hiili- ja uraanisähkön hinta. Yksin tähän asti tapahtunut EEG-lain tulos on tuhoisa (ei vain niille, jotka siitä hyötyvät) – aivan kuten poikkeuksetta kaikkien suunnitelmataloudellisten toimenpiteiden kohdalla tapahtuu. Esimerkkinä historiasta olisi Kiinan ”suuri askel” Mao Tsetungin aikana 1958 – 1961, joka johti täystuhoon ja miljoonia kuoli nälkään. Tärkein EEG-lain aikaansaama vahinko on ensinnäkin (vain) jättiläismäinen sähkön hinnan nousu sekä tuulimyllyjen ja energiakasvien aiheuttamat ympäristövahingot. Kerrassaan hullunkuriselta sen sijaan tuntuu, että EEG:n poliittiseksi tavoitteeksi on asetettu sähkön hinnan ALENEMINEN!

Fysiikka ja tekniikan säännöt korvattiin EEG-laissa poliitisella tahdolla. Poliitikot uskoivat sokeasti kiinnostuneiden ekoideologien ja taloudellisesti hyötyvien tahojen asiattomiin lausuntoihin. Sitoutumattomia asiantuntijoita ei kuunneltu. EEG-laki sotki täydellisesti vapaat markkinat ja sai aikaan jarruttamattoman kustannusvyöryn. Pitkälle aikajaksolle sovitut pakolliset maksut tuuli- ja aurinkoenergialle saivat aikaan epäterveen vihreän kuplan ja houkuttelivat ulkomaalaisia tuottajia, esimerkiksi kiinalaisia aurinkopaneelifirmoja. Saksan aurinkopaneeli- ja tuulivoimalateollisuudelle aiheutuneet vahingot tunnetaan. Miljardein tuettu aurinkopaneelituotanto on Saksassa kuivunut kokoon, sama on odotettavissa tuulivoimalateollisuuden kohdalla.

Kuitenkin nyt on – joskin yleensä huonosti sopivina aikoina - niin paljon tuuli- ja aurinkosähköä, että se on osoittautunut tuhoisaksi. Aiemmin hyvin toimineet sähkömarkkinat ovat nyt tuottamattomia ja melkein kaatuneet. Kuitenkin vaihtoenergian osuus vain minimaalinen! Mitä tulee luvattuun ja odotettuun CO2-päästöjen vähenemiseen, ei mitään ole saavutettu. Vaikka saatiin aikaan suuri vahinko hinnalle ja ympäristölle, olivat CO2-päästöt, verrattuna vuoteen 2000, vähentyneet vain naurettavat 2%.

4.   kysymys: Millaisia vaikutuksia ympäristölle on hiilellä, kaasulla, uraanilla, tuulella, auringolla ja energiakasveilla tuotetulla sähköllä?

Hiilellä oli aiemmin hyvin vahingollinen vaikutus ympäristöön. Nämä ajat ovat nyt historiaa, johtuen nykyaikaisista suodattimista. Hiilivoimaloista tulee nykyisin vain vesihöyryä jäähdytystorneista ja näkymätöntä luonnonkaasua CO2:ta. CO2 on kaasu, jota kasvit tarvitsevat kasvaakseen ja lisää elintarvikkeiksi kasvatettujen kasvien satoa. Ihmisen aikaansaamaa CO2-kaasun vahingollisuutta ei ole voitu mitata, mutta poliittiset ja ideologiset ryhmittymät väittävät sitä vahingolliseksi. Ruskohiilen nosto aiheuttaa kuitenkin maan hyötykäytön vähenemistä. Itä-Saksassa syntyneet kuopat ovat täyttyneet vedellä ja ovat nyt suosittuja virkistysalueita, niin että vahingoista ei oikeastaan voida puhua lainkaan.

Tuulivoimaloista, aurinkopaneeleista ja energiakasveista vain aurinkopaneelit eivät aiheuta ympäristölle vahinkoa, paitsi tietenkään näin ei ollenkaan ole, jos otetaan huomioon niihin tarvittavat raaka-aineet. Tuulimyllyt sen sijaan tuhoavat kokonaisia maisemia ja tappavat lintuja ja lepakkoja suuria määriä (katso kuva). Tuulimyllyjen infraääni leviää kilometrien päähän, aiheuttaa lähellä asuville terveyshaittoja ja koululaisille keskittymishäiriöitä [IFS] sekä tunkeutuu taajamien putkistoihin ääniresonansseina. Kasvavat kansalaisprotestit isoja myllyjä vastaan ovat jo sinänsä todiste myllyjen vahingollisuudesta tiheään asutussa maassa, jossa on vain vähän koskematonta luontoa.

Energiakasvien pitkäkestoisesta vahingollisuudesta on tietoisuutta vähän. Energiakasvien levinneisyys on aiheuttanut laajoja monokulttuurialueita ja tappanut aiemmin terveitä biotooppeja. Energiakasvipelloilla on eläinten sijaan vain hautausmaita. Energiakasvit vievät tilaa ruokakasveilta, nostavat niiden hintaa ja näin kasvattavat köyhien maiden nälkää. Energiakasvit ovat siksi ihmisarvon vastaisia ja epäeettisiä.

5.   kysymys: Mitkä ovat tuulimyllyjen, aurinkopanneelien ja energiakasvien tekniset haitat?

5.1       „Uusiutuvien“ energiantuotantomuotojen teho on liian alhainen

Muuttumattomien teknisten/luonnontieteellisten lakien mukaisesti sähköntuotannon menetelmän teho kasvaa käyttöaineen (lämpö, auringonpaiste, tuuli) hyötysuhteella ρ = L / A  [W/m2]. L on tässä paremman vertailun vuoksi tuotettu sähköteho watteina [W], A on pinta-ala neliömetreissä [m2]. Aurinkokennoilla A on niiden pinta, tuulimyllyillä A on siiven pyörimän ala, hiilellä A on polttotilan rajaseinän pinta-ala. Joitakin esimerkkejä ρ:lle Saksassa, vuositasolla: aurinkopaneelit ~10 W/m2, tuulimyllyt (Hessenin osavaltiossa) ~40 W/m2, hiilivoimala ~150.000 W/m2.

Jos hyötysuhde ρ on pieni, täytyy yhtälön  L = ρ · A mukaisesti pinnan A olla suuri, jotta tulisi riittävästi tehoa L. Tästä näkyy, miksi tuulimyllyjen on oltava jättiläismäisiä ja miksi ne rakennetaan aina ryhmiksi, joita sitten kaunistellen ”puistoiksi” kutsutaan. 



Tuulimyllyjen hyötysuhde on aina liian pieni, jotta siitä saataisiin taloudellisesti kannattava tulos, paitsi joissain erikoistapauksissa. Sen tiesivät jo esi-isämme ja luopuivat ilolla purjeveneistä myöhempien höyry- ja dieselmoottoreiden tultua. Suuret pinnat A vaativat paljon materiaalia, maksavat paljon ja aiheuttavat suuria ympäristövahinkoja. Tyypillinen E126-tyypin tuulimylly tarvitsee kokonaista 1500 m3 betonia, 180 t terästä, tuottaa vuodessa (Saksan keskiarvo) von 1,3 MW ja kestää 20 vuotta. Se tarvitsee sähköjohtoja ja varavoimaloita, koska toimii miten sattuu (katso 5.2), ja sitä varten pitää kaataa valtavasti puuta teitä varten. Energialuvuista (katso myös kysymys 1,) muuten näkee myös, että vain noin 8% öljyn säästö liikenteessä korvaisi Saksan kaikkien tuulivoimaloiden tuoton. Ajoneuvojen polttoainesäästöt ja kaikkien Saksan tuulimyllyjen romuttaminen olisi siis ainoa järkevä ”energiakäänne”.

Miten suuri on ”uusiutuvien” maankäyttö, jotta kaikki Saksan sähkö voitaisiin tuottaa ”uusiutuvilla”? Summittainen laskelma vuodelle 2014: Saksassa tuotetaan noin 600 TWh, tarvitaan 25.600 tuullimyllyä, tuulisähkön osuus 9,7%, maan tarve myllyä kohti noin 0,35 km2 FRAUN].

Tulos:  
·  Tuulimyllyjä Baijerin osavaltion kokoinen alue (70 552 km²),
·  Aurinkopaneeleita kolme kertaa Saarlandin osavaltion pinta-ala (7704 km²),  
·  Energiakasveja koko Saksan alue (357 376 km²).

Tässä laskelmassa ei ole huomioitu sitä tosiasiaa, että tuuli- ja aurinkovoiman tuotanto vaihtelevat suuresti ja että sitä ei siksi oikeastaan voida edes käyttää (katso alla 5.2).

”Uusiutuvien” heikko hyötysuhde ja siitä pakostakin johtuen, suuri materiaalien tarve ja suuret kustannukset aiheuttavat sen, että on LÄHTÖKOHTAISESTI mahdotonta tuottaa sähköä ”uusiutuvilla” kustannustehokkaasti. Kaikkien asiasta kiinnostuneiden tahojen mantranomaisesti toistamat julistukset ”vihreästä energiasta” ovat tahallista tosiasioiden vääristelyä paremman tiedon puutteessa tai toiveajattelua pelkästä tyhmyydestä tai siitä, että ei tunneta luonnon lakeja.

5.2       Tuulimyllyt ja aurinkopaneelit tuottavat käyttökelvotonta sattumasähköä

Jokaisessa sähköverkossa on jokaisella hetkellä oltava tarvittava sähkö tasaisella taajuudella, muuten sähköverkko kaatuu. Tätä perustarvetta eivät tuuli- ja aurinkosähkö epävakaan tuotantonsa takia (sattumasähkö) voi täyttää. Koska ei ole olemassa mitään taloudellisesti järkevää sähkön varastointimenetelmää suurelle määrälle sähköä eikä sitä edes fysiikan lakien mukaan koskaan voikaan olla, niin fossiiliset varavoimalat huolehtivat samassa määrin energian tuotannosta kuin ”uusiutuvat”. Näin meillä on kaksinkertainen voimalajärjestelmä – paljon suuremmilla kuin kaksinkertaisilla kuluilla, sillä koska varavoimalat on nopeasti saatava toimimaan, niitä käytetään kaasulla. Koko järjestelmä on teknisesti ja taloudellisesti järjetön. Järki kysyy: Miksi kaksinkertainen voimalajärjestelmä, miksi ei heti vain fossiilivoimalat ilman tarpeettomia tuulivoimaloita ja aurinkopaneeleita? Järki ei kuitenkaan pääse voitolle eko- ja ilmastohulluutta vastaan.

6.   kysymys: Mitkä ovat tuulimyllyjen, aurinkopaneelien ja energiakasvien edut?

On vain yksi etu: sattumaenergialla ei polttoainekuluja. Sen sijaan on kylläkin suuremmat huolto- ja investointikustannukset. Pohjanmeren tuulisähkö maksaa ~19 Ct/kWh (EEG-lain mukainen tuki). Se ei sisällä varavoimalakustannuksia eikä sähkönsiirtokustannuksia. Sähkönsiirto maksaa paljon enemmän kuin muuten maksaisi, koska verkko on käytössä vain ~20% kokonaisajasta. Tarkkoja kuluja ei ole olemassa. Hiilivoimaan verrattuna tuulivoiman viisinkertaiset kulut ovat realistisia.

Vähäinen fossiilisten polttoaineiden säästö ei voita ”uusiutuvien” järkyttävän suuria haittoja. Aurinkopaneelien ja tuulimyllyjen rakentaminen ja ylläpito vie jo paljon sitä energiaa, jota sitten tuotetaan koko tuulimyllyn elinkaaren ajan.

Luku. joka havainnollistaa tätä suhdetta, on tulossuhde EF = ES / KEA; ES on koko voimalan aikana tuotettu sähkön määrä ja KEA kaikki energiamäärä, mitä tarvitaan rakentamiseen, ylläpitoon ja polttoaineeseen. Esimerkkejä EF:stä  [EFA]: aurinkopaneeli 1,7, tuulimylly 4,5, hiilivoimala 30, ydinvoimala 75.

7.   kysymys: Miten suuret ovat energiakäänteen kustannukset, synnyttääkö energiakäänne uusia työpaikkoja?

Tunnettu politiikkatieteilijä ja tilastotieteilijä Björn Lomborg kirjoitti Frankfurter Allgemeine Zeitungissa 8.5.2015:

„Makroekonomiset mallit osoittavat lisäksi, että uusiutuvien energioiden taloudellinen tappio on paljon suurempi kuin vain niiden lisäkustannukset, sillä suuremmat tuotantokustannukset heikentävät kaikkien muita aloja ja kaventavat siten kasvua. Kaikkien suurten mallien keskiarvo osoittaa, että Saksan tämänhetkinen ilmastopolitiikka maksaa vuoteen 2020 asti vuosittain 43 miljardia euroa.

Vuoteen 2013 mennessä olimme tosiaankin maksaneet yksin EEG:stä noin 122 miljardia euroa, seuraavien 20 vuoden aikana (EEG-sopimusten kesto) tulee vielä 330 miljardia euroa lisää. Jos kehitys jatkuu samalla tavalla, olemme ylittäneet vuoteen 2022 mennessä 1,2 biljoonan eurona rajan, ja vuoteen 2050 mennessä summa on jossain 7 – 8 biljoonan euron paikkeilla. Tämä kaikki sellaisesta asiasta, jonka arvo on nolla. Yksin sähkön lisäkustannukset, EEG-lain aiheuttamat, ovat noin 2 biljoonaa euroa. Lisäsähköverkon rakentaminen maksanee 1 – 1,5 biljoonaa euroa. Sähkönsäästöohjelma (EnEV) lisää kuluja noin 3 biljoonaa euroa. Korkeat sähkömaksut aiheuttavat kilpailukyvyn menetyksen. Kun se, kuten jo tapahtuu, aiheuttaa tuotantolaitosten sulkemisia tai siirtymistä muihin maihin, menetetään työpaikkoja pysyvästi. Siitä syntyviä kuluja tuskin voidaan laskea, mutta monia miljardeja se on joka tapauksessa. Lisäksi mitä enemmän tuulivoimaloita ja aurinkopaneeleita, sitä heikommaksi sähköverkko tulee. Tuuli- ja aurinkovoima kun ovat ja tulevat aina olemaan sattumavoimaa. Verkon kaatuminen aiheuttaa suurialaisia sähkökatkoksia. Myöskään näitä kulujaj on vaikea laskea. Nekin lienevät miljardeja. Koska 7 biljoonaa euroa on minimilasku, voidaan olettaa, että nuo 9 miljardia vielä ylitetään nekin. Eikä saa unohtaa, että investoinnit ”uusiutuviin” lisäävät infrastruktuuria, nimittäin lisää jo olemassa olevaan!  Ja vain sähkön pakkolunastuksen takia – koska ”uusiutuvalla” on aina etuoikeus – sillä ylipäänsä on ostajia, tai markkinoita.

Vastaus kysymykseen ”syntyykö uusia työpaikkoja” on ”Kyllä, mutta oikeastaan ei”. Jokainen energiakäänteestä syntyvä työpaikka poistuu moninkertaisesti kuluttajien ostovoiman menetyksen takia, koska he joutuvat ostamaan kallista tuuli- ja aurinkosähköä.  Katso [GREEN]. Muut maat ovat tämän varsin hyvin ymmärtäneet. Espanjassa hävisi jokaista vihreää työpaikkaa khden 2,2 muuta työpaikkaa, josta seurasi, että kaikki tuulivoimatuet lopetettiin vuonna 2010. Italiassa se pääoma, joka tarvittiin yhden vihreän työpaikan aikaansaamiseksi, oli yhtä paljon kuin muilla aloilla 4,8 – 6,9 työpaikan. Englannissa yksi vihreä työpaikka maksoi 3,7 menetettyä työpaikkaa. Hollanti luopui vuonna 2011 tuulivoimatuista käytännössä kokonaan. Kaikki tämä osoittaa, että Saksan energiakäänne elää vain runsaista tukiaisista. Jos ne poistettaisiin, häviäisi veronmaksajille kallis ja ympäristölle vahingollinen energiakäännekummitus muutamassa viikossa.

8.   kysymys: Missä viipyvät ne uudet teknologiat, jotka tekevät energiakäänteestä menestyksen?

Meillä on lähes päivittäin uusia laitteita, koneita ja menetelmiä kaikkine hienoine ominaisuuksineen ja etuineen, erityisesti lääketieteessä, tietotekniikassa ja kommunikaatiossa. Siitä johtuen tavalliset kansalaiset kuvittelevat, että teknisesti on melkein mikä tahansa mahdollista, sitä pitää vain haluta. Tuollainen usko hautaa alleen välttämättömät ehdot ja tosiasiat. Ne ovat:

1.   – Jokaisella teknisellä uutuudella täytyy olla joku etu edelliseen verrattuna, muuten uutuus ei lyö itseään läpi.
2.   – Tekninen kehitys on vain tekniikan ja luonnonlakien mukaisesti mahdollista, ei niitä vastaan.

Tuulimyllyt, aurinkopaneelit ja energiakasvit riitelevät jo kohtaa 2. vastaan, sillä liian pientä hyötysuhde eikä sen mukanaan tuomia haittoja voida ohittaa. Lisäksi tulee tuulen ja auringon epävakaisuus. Me emme edelleenkään voi päättää, milloin tuulee tai milloin aurinko paistaa. Siksi ”uusiutuvien” avulla tuotettu energia on pakostakin kalliimpaa kuin fossiilisten polttoaineiden polttaminen tai ydinenergia.

Usein väitetään, että eihän se nyt nykyisellä tekniikan nopealla kehityksellä voi enää kauaa kestää, kun keksimme tuuli- ja aurinkoenergian varastoinnin. Näin toivoo vain se, joka ei tunne fysiikan lakeja. Jo silloin, kun sähköä alettiin käyttää, alettiin etsiä akkua, joilla olisi järkevä varastointikapasiteetti ja pitkä elinikä. Kuka hyvänsä asiantuntija voi todistaa, ettei tällä saralla tule olemaan mitään merkittävää kehitystä. Syy on fysiikka itse, joka ei anna sitoa sähköä millään suoralla tavalla merkittävässä määrin.

Kaikkia muita, epäsuoria varastointimenetelmiä, pumppuvarastoja ja kiertosähkövarastoja tai Power to Gas –varastoja kehuvat vain valmistajat. Ne ovat toivottoman epätaloudellisia eikä niitä saada koskaan taloudellisesti kannattaviksi. Siihen on tarvittava työmäärä ja energiahävikki aivan liian suurta. Parhaalta kaikista mahdollisuuksista, nimittäin pumppuvarastoinnilta meillä ei ole sopivia luonnon olosuhteita – korkeita vuoria, syviä laaksoja ja runsaasti tilaa.

Ei taida olla yleisesti tiedossa, että kaikki nykyiset tekniset uudistukset perustuvat jo 1800-luvulla tehtyihin keksintöihin. Ydinvoimaa lukuun ottamatta ei sen jälkeen ole juuri mitään perustavanlaatuista tapahtunut. Toki vanhojen keksintöjen käyttö on räjähdysmäisesti kasvanut, ja parannuksia tulee kaiken aikaa. Mutta että energiakäänne saataisiin kannattavaksi, tarvittaisiin perustavanlaatuisia uudistuksia, joita ei ole näköpiirissä (lukuun ottamatta nykyaikaisia hyötyreaktoreita).

9.   kysymys: Koska käytämme fossiilisia polttoaineita, olemmeko vastuuttomia jälkipolviamme kohtaan?

Jokainen hyvä kauppias yrittää vähentää kuluja. Siksi on järkevää käyttää fossiilisia polttoaineita niin säästävästi kuin mahdollista. Tässä teollisuutemme on jo kauan ollut oikealla tiellä. Autot tehdään vähemmän kuluttaviksi, fossiilisten voimaloiden teho paranee koko ajan nykytekniikan takia.  Näiden toimien taloudellinen merkitys on selvä, kaikki edellä olevat ”9 kysymystä” ovat samaa linjaa.

Aivan jotain muuta on vaatimus fossiilisten luonnonvarojen säästäminen, koska ne olisivat liian arvokkaita vain polttamiseen, meillähän on vastuu jälkipolvista, ja muistakin syistä. Mistä tämä ajatus tulee ja onko se järkevä? Se alkoi 1900-luvun puolivälissä ympäristöliikkeen synnyttyä ja Rooman klubin (1972, 1974) raporttien perusteella. Syntyi suuri pelkotila, kuten jo aikoinaan Thomas Robert Malthuksen (1766-1834) aloitteesta. Maailman väestön kasvu toisi vääjäämättä nälänhätää ja ruoka- ja luonnonresurssien vähenemisen. Kaikki tämä kuitenkin on osoittautunut vääräksi,  jopa maailman väestönkasvu näyttää pysähtyvän. Missä siis oli Rooman klubin virhe, jos nyt ei ollenkaan oteta lukuun sen vääriä resurssilaskelmia? Vastaus:

Resurssit eivät ole pysyvä määrä jotain! Tekninen innovaatiokyky on nimittäin selättänyt jokaisen resurssiongelman.

Jos näin ei olisi, ihmiskunta olisi kuollut. Resurssien säästötoimet vain pidentäisivät tuhon kestoa. Resurssien säästöargumentti on periaatteellisesti virheellinen. Se perustuu määrittelemättömälle tulevaisuudenpelolle ja onnistuneesti sitä käyttävät hyväkseen ekoideologiset rotanpyytäjät. Heitä ei kiinnosta resurssit, vaan maailmanlaajuisen kommunismin/sosialismin diktatuurin saavuttaminen. Siihen kelpaa mikä hyvänsä, nykyisin ilmasto ja energia.  

Lähteet
[BMBU] Tiedote, Saksan ympäristö-, luonnonsuljelu- rakennus - ja reaktoriturvallisuusministeriö
https://www.bmbf.de/
[BMWI] Saksan valtiovarain- ja energiaministeriö, tiedote energiasta ja sähköstä
http://www.bmwi.de/
[DRU] Valtion tiedote 17/5672, Gefährdung und Verletzbarkeit moderner Gesellschaften - am Beispiel eines großräumigen und langdauernden Ausfalls der Stromversorgung, tinyurl.com/p837u5j
[FRAUN] Fraunhofer Institut IWES, Windenergiereport Deutschland 2014, 20.5.2015
[GREEN] The Myth of Green Energy Jobs: The European Experience, American Enterprise Institute, tinyurl.com/7da9d7n und tinyurl.com/qgohb93
[SINN] Energiewende ins Nichts, tinyurl.com/q5uq42f

 
Lähde: http://lvbw-wka.de/media/dumm/151014_Luedecke_9_Fragen_zu__Energiewende.pdf
EIKE - Europäisches Institut für Klima und Energie
Ei ilmasto ole vaarassa, vaan meidän vapautemme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti