Ovet avoinna Eurooppaan

Ei sitä nuorena voi tietää, mitä kaikkea vielä voi tapahtua. Ulkomaan vuodet olivat ulkomaan vuosia, kotimaan vuodet kotimaan vuosia. Aina olen liikkunut paljon, miksipä en siis vastakin. Ehdin jo kuvitella, että loppuiäkseni jään Kalajoelle, jota en nyt isommin rakasta jos en vihaakaan - vaan Kalajoen kaupunki päätti toisin. Meidät häädetään pois. Tosin se taitaa olla enemmänkin tahatonta hötkyilyä tai pelkkää tietämättömyyttä kaupungin päättäjien puolelta... Me nöyrrymme, mitäpä tässä muutakaan voisi. 

  

Minne sitten? Suomi on iso maa. Olen aiemmin asunut Suomessa vain Lappeenrannassa ja Keravalla, mutta tunnen Suomea kuitenkin melko laajalti. Kaikkialla on kaunista Suomessa. Ei sitten tosin oikein mitään muuta olekaan, Helsinkiä lukuun ottamatta. 

Miksi oikeastaan jäädä Suomeen? Euroopassa on monta maata. Kieliä osaan ja jos en, voin oppia. Kaunista on nimittäin kaikissa muissakin maissa!

Eurooppaakin olen nähnyt laajalti; on aika vähän maita, joissa en ole käynyt. Valinta on siis varsin vaikea… Ensimmäinen ehto asumiselle: kerrostalo. Ei koskaan enää omaa puutarhaa eikä varsinkaan lumitöitä. Ei siis vuoristoon, mutta muuten ei rajoituksia. Toinen ehto: olosuhteet, jotka pystymme maksamaan. Meidän pienillä eläkkeillämme emme pysty asumaan Sveitsissä emmekä Norjassa, emmekä isoissa kaupungeissa, lukuun ottamatta Hampuria.

Espanjassa, Fuengirolassa vanhemmillani oli asunto. Se on minulle varsin tuttu kaupunki ja mikä siellä olisi eläessä. Siellä on minulle kuitenkin liikaa turisteja, etenkin liikaa suomalaisia joutilaita juoppoja. On tosin muitakin. Sikäläiset ei-juopot suomalaiset suuresti poikkeavat nk. kantasuomalaisista: tunnelma on rento, ollaan kavereita, vaikka ei ennen olisi tunnettukaan. Joskus tulee sellainen mielikuva, että kaikki ei-niin-suomalaiset suomalaiset ovat rantautuneet Espanjaan. 

 

Asuin 15 vuotta Sveitsin rajalla Saksassa. Siellä on äärettömän kaunista! Sydän hyppii ilosta, kun sitä seutua ajattelen. On vaikeaa kuvitella, että sieltä joku haluaisi pois. Miksi lähdinkään?  …No työ vei, ja osin seikkailunhalu. 

 

 

Hampuri sinänsä onkin unelmieni kaupunki, mutta mieheni ei halua sinne. ”Koska Hitler”... tähän voi vain sanoa, että tuo argumentti on mennyttä, ja sen sanoo vain sellainen, joka ei tunne Suomen historiaa. ;-)

”Entisessä elämässäni” kiertelin laajalti Ranskaa. Monet lomat siellä olen viettänyt, meren rannoilla ja sisämaassakin, ja tuttujakin siellä on. Nuorena hupakkona asuin Pariisissa. Työni takia olin myöhemmin todella usein ja paljon Elsassissa, Lothringenissa ja muuallakin maan koilliskulmassa. Siellä kuitenkin sataa lunta. Siis enemmän etelään. Nuorena ranskalaisen ystäväni kanssa päätimme joskus muuttaa Etelä-Ranskaan. Hän asui tuolloin Pariisin lähellä. Sittemmin hän onkin muuttanut Etelä-Ranskaan, Tretsin kaupunkiin. 

 

 

Etelä-Ranska voisi sitten olla se kohde… lämmin ilma, hyvää ruokaa, välittömiä ihmisiä. Mikäpä ettei!

Tampereen taidemuseon Välimeren valoa-näyttely antoi impulsseja ja ikävä etelään tuli kova. 

 

 

 

Nähtäväksi jää, mihin päädymme…