Minulle on jo useaan kertaan sanottu, että elän menneessä ajassa, mitä naisen asemaan Saksassa tulee. Ymmärrän, että näin varmaan on. Minulle kävi juuri niin kuin alla olevassa artikkelissa kerrotaan – vakavin seurauksin, mitä eläkkeeseen tulee. Mutta tämä artikkeli ei ole mennyttä aikaa, vaan on julkistettu vasta eilen.
Tietenkin kaikki ovat melko tasa-arvoisia ja jakavat kotitalouden työt. Mutta ensimmäinen lapsi sysää monet parit takaisin perinteiseen roolijakoon. Miten se tapahtuu? Ja miten se voidaan estää?
Parikymppisenä Anja Heckerillä oli unelma: hän halusi tulla YK:n ensimmäiseksi pääsihteeriksi. Niinpä hän kirjoittautui Frankfurtin yliopistoon opiskelemaan valtio-oppia ja suoritti myöhemmin maisterin tutkinnon "kansainvälisistä suhteista" Englannissa. Ensimmäisen työnsä hän teki eteläisessä Afrikassa, ja neljä vuotta myöhemmin hän muutti Brysseliin kehitysyhteistyöpolitiikan lobbaajaksi. Sitten hänen ensimmäinen tyttärensä syntyi. Hän lopetti työnsä Brysselissä ja muutti kumppaninsa kanssa Saksaan. Hän työskenteli siellä luonnontieteiden parissa ja haaveili, että hänestä tulisi jonain päivänä professori.
Hecker jäi aluksi vanhempainvapaalle, ja myös hänen miehensä jäi hänen kanssaan muutamaksi kuukaudeksi vanhempainvapaalle. He käyttivät ajan matkustaen Yhdysvaltain itärannikolle, jossa mies teki tutkimustyötä eliittiyliopistossa, ja nainen työnsi lastenvaunuja korttelin ympäri. Kymmenen vuotta myöhemmin Anja Hecker on nelikymppinen ja työskentelee osa-aikaisesti uranvaihtajana hautaustoimistossa, jossa hän ansaitsee kaksitoista euroa tunnissa. Hänen miehensä on toteuttanut unelmansa ja päässyt professoriksi. Lapsen syntymän jälkeen isä tekee uraa, kun taas äidin ura lähtee alamäkeen: näin käy yhä edelleen nähtävissä monissa perheissä Saksassa. Miten on mahdollista, että jopa Anja Heckerin kaltainen nainen, joka on korkeasti koulutettu ja pitää itseään feministinä, maksaa yksin ammatillisen hinnan pelkästään lasten takia?
Johanna Fröhlich Zapata, 33, pitää "arkipäivän feminismiä" harjoittavaa vastaanottoa Berliinissä ja tuntee monia naisia, joille on käynyt samoin. He tulevat hakemaan neuvoa, koska heidän arkensa ensimmäisen lapsen jälkeen on täysin erilaista kuin he olivat kuvitelleet. "Useimmille heistä siirtyminen takaaisin perinteisiin alkoi synnytyksen jälkeen. He vähensivät työtään, hoitivat suurimman osan perhetyöstä ja kokivat urakehityksessä takapakkia, kun taas miesten kohdalla näin ei ole." Nyt he tulevat Fröhlich Zapatan luokse, koska he ovat tyytymättömiä vain pienen palkan saajan rooliin, joka pyörittää kotitaloutta, ja etsivät keinoa muuttaa tilannetta.
Suunnan valinta alkaa varhaisessa vaiheessa
Saksan hallituksen vuonna 2020 julkaiseman raportin mukaan yli kaksi kolmasosaa Saksan pariskunnista elää ennen ensimmäisen lapsen syntymää "kahden palkansaajan mallissa". Mutta vain 15 prosenttia kaikista pareista, joilla on alaikäisiä lapsia, noudattaa tätä mallia. Työssäkäyvistä äideistä noin kaksi kolmasosaa tekee osa-aikatyötä. Vastineeksi he tekevät leijonanosan palkattomasta hoitotyöstä: Saksan perheasiainministeriön vuonna 2021 julkaiseman asiakirjan mukaan naiset käyttävät päivittäin kaksi ja puoli tuntia enemmän aikaa tähän työhön kuin isät. Miehet sen sijaan lisäävät yleensä ansiotyönsä määrää lapsen syntymän jälkeen. Saksan tilastokeskuksen mukaan vain seitsemän prosenttia kaikista isistä teki osa-aikatyötä vuonna 2020.
Erityisesti kaksi päätöstä viitoitti suuntaa sille, että äitien ja isien urapolut eroavat niin usein toisistaan synnytyksen jälkeen: Ensinnäkin naiset pitävät edelleen vanhempainvapaata keskimäärin useammin ja pidempään kuin miehet. Naiset saavat vanhempainrahaa keskimäärin 14,5 kuukautta ja miehet vain 3,7 kuukautta. Jo lapsen ensimmäisenä elinvuotena ilmenee malli, jonka mukaan nainen vastaa ensisijaisesti hoidosta ja kotitöistä, kun taas ansiotyöstä tulee miehen asia.
Fröhlich Zapata kertoo, että useimmat hänen neuvontakäynneillään olevat pariskunnat jakavat myös vanhempainvapaan tällä perinteisellä tavalla: nainen ottaa vuoden, mies ottaa ne kuuluisat kaksi kuukautta, ja sitten nuori perhe lähtee yhdessä lomalle. Mikä kuulostaa niin mukavalta, sillä on pitkäaikaisia seurauksia: "Näin isät eivät pääse tutustumaan arkeen eivätkä hanki tarvittavia taitoja. Äiti jää siis luonnolliseksi yhteyshenkilöksi kaikissa perheasioissa, hän tietää kaiken - ja tämä jatkuu myös toisen lapsen kohdalla." Roolien vaihtaminen on tällöin usein hankalaa taloudellisista syistä, koska isän ura on kehittynyt äidin vanhempainvapaan aikana. Niinpä nainen palaa osa-aikaiseen työhönsä – ja se on se toinen asia, josta syystä palataan perinteiseen perhemalliin.
Työnjaosta ei juurikaan neuvotella
Saksan hallituksen raportin mukaan monet nuoret vanhemmat eivät ymmärrä, millaisia pitkän aikavälin seurauksia työnjaolla on lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana - pienet erot äitien ja isien ammatillisessa aktiivisuudessa muodostavat perinteitä, joita on vaikea nopeasti muuttaa. Toisin sanoen toisesta vanhemmasta tulee pysyvästi "hoitaja" ja toisesta "palkansaaja".
Anja Heckerin kohdalla tilanne oli juuri tämä. Vuonna 2013 hän synnytti toisen tyttärensä ja jatkoi vanhempainvapaata. Myös hänen miehensä jäi muutamaksi kuukaudeksi vanhempainvapaalle, mutta yhdisti vanhempainvapaansa vaimonsa vanhempainvapaan kanssa, eikä hänen työmääränsä juurikaan vähentynyt. "Koska olin luopunut työstäni Brysselissä, painopisteet perheessä olivat muuttuneet", sanoo Hecker, joka itse asiassa esiintyy tässä keksityllä nimellä. "Emme erikseen puhuneet roolijaosta vanhempainvapaan aikana, se oli tavallaan selvä.”
Useimmissa perheissä työnjaosta ei neuvotella, vaan se palautuu perinteisten sukupuoliroolien muovaamiin rutiineihin: Nainen huolehtii lapsista, mies huolehtii leipätyöstä. Ihmiset turvautuvat tällaisiin tuttuihin malleihin erityisesti elämänmuutosten aikana, koska ne luovat suunnan ja turvallisuuden tunteen. Vaikka vanhemmat pohtivat ja keskustelevat nykyään enemmän roolistaan, he muuttavat käytöstään käytännössä paljon vähemmän.
Aviomiehestä tulee professori, vaimo vapaaehtoistyössä...
Kun hänen pieni tyttärensä on puolitoistavuotias, Anja Hecker haluaa palata töihin. Mutta hän ei oikein tiedä, mistä aloittaa; hänen verkostonsa on Brysselissä, hänen itseluottamuksensa kellarissa. Hän on ollut työttömänä jo neljä vuotta; tyttäriensä ohella hän on hoitanut vapaaehtoisena lastentarvikeliikkeen taloutta. Kestää vuoteen 2017, ennen kuin hän löytää töitä valtionhallinnon virkailijana. Hän aloittaa 20 tunnilla, mikä on kaikki, mihin hän pystyi pienten tyttäriensä vuoksi. Mutta hän sanoo myös: "Muu ei olisi ollut edes mahdollista." Hänen miehensä tavoitteli yhä suurta tavoitettaan, professuuria, "joten hän jätti kaiken muun taka-alalle".
Kun mies saa vuoden 2019 puolivälissä kauan odotetun kutsun Baden-Württembergin yliopistoon, vaimo irtisanoutuu jälleen työstään. Perhe muuttaa yliopiston lähelle, yli 500 kilometrin päähän vanhasta kodista. Anja Hecker ei vielä tiedä, miten jatkaa uraansa. Aluksi hän varmistaa, että tyttäret tulevat hyvin toimeen uudessa ympäristössä. Jonkin ajan kuluttua hän ryhtyy vapaaehtoisesti hoitamaan kuolevia saattohoitokodissa - ja nauttii siitä. Tämän vuoden alusta lähtien hän on nyt työskennellyt suruneuvojana hautaustoimistossa 30 tuntia viikossa 12 euron tuntipalkalla. Hecker kohauttaa olkapäitään: "Kyse ei ole rahan keräämisestä, vaan siitä, että tehdään jotain merkityksellistä.
Kymmenen vuotta ensimmäisen lapsensa syntymän jälkeen saksalaiset naiset ansaitsevat edelleen keskimäärin 61 prosenttia vähemmän kuin äitiyttä edeltävänä vuonna, kuten Josef Zweimüllerin Zürichin yliopistosta johtamassa kansainvälisessä tutkimuksessa todettiin vuonna 2019. Vain kymmenellä prosentilla kaikista 30-50-vuotiaista naisista on yli 2 000 euron nettotulot. Vaikutus näkyy myös vanhuuseläkkeissä: naiset saavat Saksassa vain hieman yli puolet miesten saamasta eläkkeestä.
Muut EU-maat ovat vapautuneempia
Suuntaus on havaittavissa kaikissa EU-maissa, mutta Saksassa palaaminen takaksin perinnerooleihin on erityisen voimakasta niiden työssäkäyvien naisten keskuudessa, joilla on vähintään yksi alle 12-vuotias lapsi: kun EU:n keskiarvo on hieman alle 34 prosenttia osa-aikatyötä tekevistä, tässä maassa se on lähes 70 prosenttia. Itä-Saksassa äidit työskentelevät enemmän kuin lännessä. Zweimüllerin tutkimuksessa todettiin, että roolistereotypiat eivät olleet yhtä konservatiivisia missään muussa tutkitussa maassa (Tanska, Ruotsi, Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Itävalta) kuin Saksassa. Esimerkiksi suurin osa saksalaisista on sitä mieltä, että äitien pitäisi ensisijaisesti huolehtia lapsista. Niin kauan kuin heidän lapsensa ovat pieniä, heidän ei pitäisi työskennellä lainkaan.
Valmentaja Fröhlich Zapata tuntee tämän vaikutuksen myös puhuessaan asiakkailleen: Heidän on vaikea päästä eroon tunteesta, että he ovat pääasiallisesti vastuussa lapsista. He ovat vakuuttuneita siitä, että jos lapsilla on reikiä hampaissa tai housuissa, mustat kynnet tai huonot arvosanat, siitä syytetään heitä eikä isää. Sillä ei ole merkitystä, miten vanhemmat jakavat työn ja hoidon keskenään. Yleisen käsityksen mukaan vastuu on yleensä äidillä.
Sitä vastoin Saksassa on edelleen sosiaalinen normi, että miehet tekevät kokopäivätyötä. Siitä keskustellaan harvoin; useimmissa perheissä sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Sen sijaan äidin työnteon laajuudesta neuvotellaan: lasketaan, kannattaako se ylipäätään, millaisia kustannuksia aiheutuisi esimerkiksi lastenhoidosta ja kotiapulaisista, jos äiti palaisi töihin. Nämä kustannukset suhteutetaan yleensä vain vaimon palkkaan, mutta ei miehen.
Lyhyen vanhempainvapaan pitäviä äitejä rangaistaan
Sukupuolistereotypiat vaikuttavat myös työmarkkinoihin. Vuonna 2019 yhteiskuntatieteilijä Lena Hipp Berliinin yhteiskuntatieteellisestä tutkimuskeskuksesta osoitti kokeessa, että äidit, joilla oli 12 kuukautta vanhempainvapaata, kutsuttiin haastatteluun puolitoista kertaa useammin kuin naiset, jotka olivat pitäneet vain kaksi kuukautta vanhempainlomaa. Jälkimmäiset arvioitiin "liian kunnianhimoisiksi, liian itsekkäiksi ja vähemmän ystävällisiksi". Miehillä ei näkynyt tällaista vaikutusta.
Periaatteessa äitiys työssä "kulkee käsi kädessä negatiivisen signaalivaikutuksen kanssa - äidit (erityisesti pidemmillä uratauoilla) yhdistetään usein vähäisempään työhön sitoutumiseen, heikompaan urasuuntautuneisuuteen sekä alhaisempaan tuottavuuteen". Näin todetaan Saksan hallituksen raportissa. Isien vaikutus on päinvastainen: heidän katsotaan jopa sitoutuvan työhönsä enemmän kuin lapsettomien miesten - onhan heidän nyt elätettävä perhe.
Miten voimme siis saada aikaan sen, että useammat äidit pääsevät tekemään samanlaista uraa kuin miehet tullakseen taloudellisesti riippumattomiksi ja luodakseen kestävän vanhuudenturvan? Jotta näin tapahtuisi, isien olisi otettava enemmän vastuuta hoitotyöstä. Saksan hallituksen asiakirjan mukaan sukupuolten väliseen hoitokuiluun vaikuttaisi eniten se, että miehet ja isät vähentäisivät työaikaansa. Toistaiseksi miehet ovat kuitenkin olleet haluttomia tekemään niin, koska he pelkäävät, että he eivät pääse urallaan eteenpäin, että heille annetaan vähemmän vaativia tehtäviä ja että he ansaitsevat vähemmän. Pienten lasten vanhempien kokopäivätyön uudelleenmäärittely voisi auttaa tässä asiassa: Jos molemmat työskentelisivät 30-35 tuntia ilman taloudellisia tai ammatillisia haittoja, äidillä ja isällä olisi riittävästi aikaa lapselle ja uralle.
Myös vanhempainpäivärahaa koskevien säännösten uudistaminen voisi edistää tätä. Tutkimukset osoittavat: Mitä pidempään miehet pitävät vanhempainlomaa, sitä sitoutuneempia he pitkällä aikavälillä ovat. Hallitussopimuksen mukaan CDU/CSU haluaa edetä tähän suuntaan ja pidentää vanhempainpäivärahan kumppanikuukausia. Lisäksi se haluaa antaa isille kahden viikon palkallisen vapaapäivän synnytyksen jälkeen, jotta isät osallistuvat vauvan hoitoon alusta alkaen kuin itsestäänselvyytenä.
Molempien on osattava vaihtaa vaipat
Myös yksilötasolla vanhemmat voivat varmistaa, että molemmat ottavat alusta alkaen yhtä suuren vastuun vauvasta. Tämä alkaa jo synnytykseen valmistautumisvaiheessa: kumpikin voi hankkia tietoa siitä, mitkä tutkimukset ovat ajankohtaisia lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana, mikä lähialueen lastenlääkäri ottaa potilaita vastaan tai milloin päiväkodeissa järjestetään avoimien ovien päiviä. Vanhempainvapaan voi jakaa puoliksi. Määrittelkää synnytyksen jälkeen selkeät vastuualueet niin, että molemmilla vanhemmilla on alueita, joista he ovat yksin vastuussa. Esimerkiksi isä lasten vaatteista, äiti paperitöistä. Se ei eroa toimiston keittiöstä: tarvitaan selkeät vastuualueet, muuten samat ihmiset huolehtivat aina kaikesta.
Auttaa, jos myönnät, että alitajunnassasi kummittelee vielä, vaikka et välittäisi sitä myöntääkään. Kuka sanoo, että aviomiehen on ansaittava enemmän kuin vaimonsa? Missä sanotaan, että äidin on oltava lasten kanssa iltapäivisin? Tällaisista odotuksista voi yksinkertaisesti luopua. Myös isä voi antaa vauvalle maitopullon. Nouse yöllä ylös ja kanniskele pikkuista ympäri asuntoa, kun se itkee. Pysy kotona, kun hän on sairas. Vietetään iltapäiviä lasten kanssa äidin ollessa töissä. Kyllä sellainen hyvin toimii. Se on vain tehtävä. Ja kerro siitä muille - jotta vanhat mallit lopultakin korvautuisivat.
Siitä hyötyisivät etenkin isät: useat tutkimukset osoittavat, että perhetyöhön osallistuvien isien elämäntyytyväisyys lisääntyy merkittävästi. Äidit voisivat sitten panostaa enemmän työhönsä ja tehdä samanlaista uraa kuin miehensä. Vaikkapa YK:n pääsihteerinä: kyllä sitä virkaa voi vielä hakea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti