Frankfurtin makkarat tunnetaan myös Rein-Mainin alueen ulkopuolella. Meidänkin nakki, kuten Suomessa syötävät makkarat enimmäkseen, on saksalaista alkuperää. 1800-luvun lopulla suomalaiset makkaramestarit toivat nakkien tekotaidon Saksasta esikuvanaan wienerwurst, joka oli alun perin nimeltään frankfurter, koska se syntyi juuri Frankfurtissa. Vaan miksi muut alueen herkut, kuten omenaviini ja Handkäs, eivät ole lainkaan tunnettuja? Usein se johtuu niiden historiallisesta taustasta.
On olemassa alueellisia erikoisuuksia, jotka eivät itse asiassa ole enää erikoisuuksia. Schwarzwaldin kirsikkakakku ja frankfurtinmakkarat. Niiden varsinainen tuotenimi eli "makkara" jätetään usein mainitsematta, koska kaikki tietävät, mistä makkarasta on kyse. Niitä on saatavilla kaikkialla, supermarketeissa, kansanjuhlissa, jokaisessa leipomossa, etelästä pohjoiseen.
Ja sitten on asioita, joista et ole koskaan kuullutkaan, kun olet uusi jollakin alueella. Siideri ja vihreä kastike Frankfurtissa ovat kaksi kulinaarisen alan merkittävintä edustajaa. Niitä ei yksinkertaisesti ole muualla, vaikka ne nauttivat suurta alueellista suosiota, ovat kokonaisten festivaalien päätekijöitä ja niitä on jopa saatavilla supermarketissa lukuisina lajikkeina.
Baijerin vaalea olut on saavuttanut samanlaisen suosion kuin Frankfurtin makkara. Esimerkiksi Leipzigissa sitä ei ollut 1990-luvulla ollenkaan saatavilla - mikä sai ihmiset lähtemään olutretkille Frankeniin ja täyttämään saaliillaan paikalliset kellarit – mutta nythän nuoret eivät enää muuta juokaan. Sen maine toki levisi, ja nyt Frankfurtissakin on tuota olutta lukuisia merkkejä.
Mutta miksi baijerilaistyylinen olut ja yksinkertainen makkara menestyvät, kun taas vihreä kastike ei menesty muualla kuin juuri omassa maakunnassa? Miksei siideri ole jo kauan sitten valloittanut baijerilaisia olutpihoja?
Alueellisista tuotteista, kuten frankfurtilaisista, saattoi tulla eräänlaisia vientihittejä, koska ne sopivat massojen makuun, niiden raaka-aineet olivat laajalti saatavilla ja koska ne olivat siten mukautettavissa eri kulttuurialueille. Juuri siksi, että makkarat eivät ole erityisen hienosti maustettuja, ne maistuvat monille ihmisille. Lisäksi tuottaja ei tarvitse mitään erityisiä ainesosia. Vihreään kastikkeeseen sen sijaan tarvitaan monenlaisia ainesosia, joita ei ihan kaikkialla ole.
Makutottumukset ovat erilaisia. Mutta: katkeraa, hapanta ja mausteista on yleensä vaikeampi tuoda ihmisille, jos he eivät ole tottuneet niihin vanhastaan. Lisäksi siideri, kuten myös alueella yleinen käsintehty juusto, on köyhtyneen hessiläisen talonpoikaisväestön kulinaarinen tuote, joten se tuskin soveltuu vientiin jo pelkästään maineen kannalta. Niin – ja ei olutkaan varsinaisesti noussut esiin yläluokan juomana.
Käymistuotteena olut oli laajalti levinnyt kaikkialla maailmassa kaikissa yhteiskuntaluokissa. Toinen tärkeä näkökohta uusien markkinoiden valloittamisessa on jakelu yhdellä tärkeimmistä markkinoista, Yhdysvalloissa.
Siellä mainostus vaihteli aika ajoin. Esimerkiksi "frankfurtilaisista" tuli "wieniläisiä". Mutta kun maahanmuuttajat onnistuivat tuomaan erikoisuuksia siirtolaisyhteiskuntaan ulkomailla, seurasi aina maailmanlaajuinen voittokulkue. Näin on muun muassa yhden hyvin tunnetun tuotteen kohdalla: paistetuista lihapullista valmistetun hampurilaisen, jota saksalaiset siirtolaiset käyttivät todennäköisesti Hampurista Amerikkaan suuntautuneen matkan eväinä.
Historiallisesti syntyneet erot keittiössä tai arkkitehtuurissa ovat juuri yksi niitä asioita, jotka tekevät matkustamisesta viehättävää. Matkailijoiden on vain tultava paikan päälle nauttimaan vihreästä kastikkeesta ja siihen sopivasta juomasta.
***
Tarkennus:
Frankfurtinmakkara on puhtaasta sianlihasta valmistettu ohut keitetty makkara.
Se valmistetaan yleensä lampaan ohutsuolessa, ja se saa arominsa erityisestä
savustusprosessista. Frankfurtinmakkarat on muuten tunnettu kotikaupungissaan jo
1200-luvulta lähtien, ja ne on suojattu maantieteellisenä alkuperänimityksenä
koko Saksassa vuodesta 1860 lähtien.
Toisin kuin frankfurtinmakkarat, wienermakkarat valmistetaan sian- ja naudanlihasta. Ne ovat muunnelma alkuperäisestä, jonka frankfurtilainen lihakauppias Johann Georg Lahner keksi Wienissä.
Frankfurtinmakkarat olivat siis wieninmakkaroiden edeltäjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti