Interreilaamassa

Nuorena – kuten varmaan useimmat nuoret – olin seikkailunhaluinen. Ja olen sitä tosin yhä. Pekka Haavisto  on kertonut nuoruuden junamatkoistaan, miksi en siis minäkin.  

Oli ensimmäistä kertaa mahdollista ostaa halpa matkalippu nimeltä Interrail ja reissata ympäri Euroopan. Oli vuosi 1972. Ostin niitä kaksi ja reissasin Euroopassa. Ihan kaikkeen ei aika siinäkään riittänyt – Suomi kun nyt vaan on Euroopan perukassa ja matkat pitkiä. Jopa nykyisin kuulee ihmisten matkustavan ”Eurooppaan”, johon yleensä kysyn, että missä maanosassa luulet nyt asuvasi.

Ensin piti toki päästä Ruotsiin. Siellä minulla oli tuttuja ennestään, koulukavereita, jotka olivat lähteneet etsimään onneaan. Heitä kävin ensiksi tapaamassa. Tulivat siinä jotenkuten tutuiksi Tukholma, Göteborg ja Malmö. Ensimmäisiä kertoja elämässäni kävin baareissa oluita juomassa. Kokemus sekin. Siitä en juuri välitä edelleenkään.

Sitten laivalla eteenpäin Tanskan kautta Saksaan. Saksassa tapasin sovitusti nuoren miehen, johon olin tutustunut jo Suomessa. Hän matkusti maksutta, koska hänen isänsä oli rautatien päällikköjä. Niinpä tapasimme Putgartenissa, Saksa pohjoisimmassa satamassa, jonne juna Tanskasta saapui.

Tutustuttiin Saksaan. Kummallakaan ei ollut liiemmin rahaa, intoa sitäkin enemmän. Kaverillani tosin oli opiskelun lomassa työpaikka, ja varakkaammat vanhemmat. Minä sinnittelin, matkustamisen maksoin opiskelulainallani. 

 

 

Nukuttiin nuorisomajoissa, se ei isoja maksanut. Sveitsissä Alpeilla majoissa ei ollut sänkyjä, vain laatikoita lattialla. Vessatkin olivat maksullisia, minulla tuolloin täysin uusi asia. Kun ei ollut raha ruokaan, kerroin, ettei ole nälkä. Tottahan se ei ollut, ja jossain vaiheessa kaverini sen huomasi ja vippasi minulle 400 Saksan markkaa ruokarahaksi.  

Mentiin Hampuriin, matkustettiin Kölniin. Lähetin joka kaupungista silloiselle poikakaverilleni, joka oli Suomessa armeijassa, postikortin. Kölnin sillalla matkakumppanin kysyi, menisinkö hänen kanssaan naimisiin. Enhän nyt sellaista ollut ajatellut. Sanoin että kyllä, mutta vain, jos hänestä tulee presidentti. Hän vastasi, ettei nyt presidenttiä, mutta professori hänestä kyllä tulee. 

 

Kuvasta päätellen joku on tykännyt jostakin ja Saarbrückenissä kaverin vanhempien kotona ilmeisesti käytiin.  

Niinpä niin. Menimme myöhemmin naimisiin, saimme kolme lasta ja hänestä tuli professori. Ja sitten vielä myöhemmin erosimme.

Tutustuimme yhdessä Lyypekkiin, Hampuriin, Kölniin, Frankfurtiin, Ranskan Strasbourgiin, hänen opiskelukaupunkiinsa Karlsruheen, ja Bodenjärven alueen kaupunkeihin. Matkustimme Sveitsiin, vuoristoon, ja sieltä aina Italiaan asti. 

Matkakumppanilla oli välin töitä, joten osin matkustin yksin eteenpäin, Ranskaan ja aina rannikolle, Royaniin asti. Kaunis on meri ja Gironde-joen suisto! 

 

Olihan minulla myös Pariisissa tuttu piika-ajalta, jonka siellä tapasin. Cognaciin ja Champanjaan tutustuminen taas antoi intoa ymmärtää Ranskan viina- ja viinikulttuuria. 

 

 Yöt junissa eivät olleet juuri mukavia, mutta sillä tavalla pääsi sentään koko ajan eteenpäin.

Päivääkään en antaisi pois. Tekisin saman tänään uudelleen. Mitään dramaattista saati pelottavaa ei minulle tapahtunut, joskin jotkut ihmettelivät, miten nuori tyttö voi noin vain matkustaa yksin vieraisiin maihin. Suomalaisena en ollut koskaan kyseenalaistanut koko asiaa, mutta tuohon kysymykseen törmäsin myöhemmin todella usein. Maailmaa pidetään vaarallisena, ja oikeasti on hyvä tietää, miten eri maissa toimitaan ja varoa tiettyjä paikkoja tiettyihin kellonaikoihin. Vaikka täällä voin kävellä keskiyöllä vaaratta yksin Helsingin keskustassa, ei se muualla isoissa kaupungeissa ole vaaratonta lainkaan. Vaan tuolloin en tuota tiennyt.

Nykyisin nuoret ovat valaistumpia. Vaan vaaroja on ja on hyvä ottaa etukäteen asioista selvää. Yksi vastaavan reissun tehnyt luokkakaverini tuli kotiin raskaana ja keskeytti koulun vauvan takia.