perjantai 16. marraskuuta 2012

"Ulkomaalaiset tulee ja vie meidän naiset"


Niin no... tekijä tuntematon.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Suomalaista hössötystä. Arabialaiset numerot


Milloinkahan suomalaiset lakkaavat hössöttämästä. Suomen opetushallitus uskoo,  että kansainvälisesti numero seitsemän kirjoitetaan ilman viivaa ja laittoi lapset opettelemaan sellaisen seiskan vuodesta 2004. Sekaannus on huomattava. Nyt sitten arvaillaan, ketä oikein äänestettiinkään!

„Keskisuomalaisen mukaan muualla Euroopassa poikkiviiva on harvinainen. Suomessa se otettiin käyttöön 1950-luvulla. Jo 1900-luvun alussa kenraali Vilho Nenonen vaati numeroon poikkiviivaa koska piti sitä tärkeänä tykistölle.” (Iltalehti)

Voi rähmä, ai harvinainen! Todellakin, numeroiden kirjoittajan maan voi nähdä numeroista. Käsin kirjoitettu ykkönen on englanninkielisissä maissa pelkkä viiva ja seiskasta jätetään vaakaviiva pois. Tästä on tosin poikkeuksia. Saksassa ja Ranskassa kyllä käytetään ykkösessä väkästä ja seiskassa poikkiviivaa, samoin niiden naapurimaissa, ja minusta ainakin nuo ovat eurooppalaisia valtioita ja vieläpä yhteensä suurempia kuin Britannia. 

Englannissa siis kuten yllä. Ja Saksassa:




Takaisin kalliomaalauksiin? Oletko muuten koskaan yrittänyt lukea reseptin lääkettä, jonka lääkäri kirjoitti käsin? Ei se mitään, apteekkari osaa kyllä. Ja jos ei, ja saat väärän lääkkeen, niin sekään ei mitään, sillä kuollahan meidän kuitenkin joskus kaikkien pitää. Juupa juu, sairaanhoidossa ja lääkkeiden annostelussa voi olla erittäin vaarallista, jos 7 ja 1 sekoittuvat.


Niin Arabiassa kuin Euroopassakin käytetään intialaisia numeroita. Koska intialaiset numerot tulivat arabimaailman kautta Eurooppaan, käytetään nimitystä arabialaiset numerot. Erot ovat syntyneet vasta paljon myöhemmin ja Euroopassa. 

                         0
1
2
3
4
5
6
7
8
9
                         ٠
١
٢
٣
٤
٥
٦
٧
٨
٩

En voi kyllä mitenkään nähdä, miten nämä voisivat olla samoja numeroita kuin mitä me käytämme…

Ja voisimme kai yksinkertaisella opetushallituksen päätöksellä niistä luopuakin. Heh, kehitellään omat numeromerkit, mehän olemme disainissa maailman parhaita. Ja sitä paitsi, emmehän halua tänne maahamme noita muka pahoja arabejakaan…?   ;-)



maanantai 12. marraskuuta 2012

Fastnacht- eli karnevaaliaika alkaa

Allensbachissa Martinpäivää häiritsi pahasti karnevaaliajan virallinen alkaminen 11.11. kello 11.11. Eli martinpäivän kulkuetta ei voinut siellä pitää samana päivänä :-)

Etelä-Saksassa karnevaaliaika julistetaan alkavaksi puoli vuotta ennen varsinaista karnevaaliaikaa, jota siellä myös viidenneksi vuodenajaksi kutsutaan. 

Allensbachissa kutsutaan joesta Alet-kala sanoin "Alet, Alet kumm etzt ussi mir bruchet di, oder häsch du vergesse dass hit de 11.11. isch?" (Tule kala pois joesta, tarvitsemme sinua, vai oletko vallan unohtanut, että tänään on 11.11.?) Joki ei ole kovinkaan suuri eikä leveä, vaan puronen, joka laskee Bodenjärveen. Mukana kalaa kutsumassa tietenkin fanfaarit ja kaikki karnevaaliseuran osastot. Ja niitähän on. Puvut ovat vanhoja ja arvokkaita. Illalla juhlitaan. Kuinkas muuten!

Alet on suomeksi turpa (Leuciscus cephalus). Se on  on eurooppalainen sisävesien särkikala. Suomessa sitä on vain etelä- ja lounaisrannikon murtovesissä sekä niihin laskevissa joissa. Sanotaan, että kylän nimi "Allensbach" johtuu siitä... mene tiedä!

Lisää Fastnachtista sivustolla http://www.nv-alet-allensbach.de/2012-fasnetprogramm.htm.

Kuvat: dkurier, 11.11.2011


 

  




Suomen kielessä on valitettavasti olemassa vain sana "karnevaali", joka antaa aivan väärän kuvan tuosta viidennestä vuodenajasta Etelä-Saksassa. Laskiainen on taas eri asia, vaikka samaan aikaan. Suomessa kuten Saksassakin "laskeudutaan" pääsiäistä edeltävään paastoon. Sana "karnevaali" on suomeksi "ilman lihaa" ja "Fastnacht" on suomeksi "paaston yö". Yö on kylläkin mennyt pitkäksi, viikkojen mittaiseksi, mutta huipentuu Etelä-Saksassa ohjelmallisiin illanistujaisiin, isoihin kulkueisiin ja edellisestä keskiviikosta alkavaan hullutteluun.  Se ei tarkoita juoppona örveltämistä, sillä humalatila julkisuudessa on ison häpeän paikka.









sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Martinpäivää

Myös tänä vuonna sain tutustua uuteen Marttiin, aivan kuten viime vuosina monta kertaa perättäin :-) Tällä kertaa eilen, eli lauantaiaamuna, ortodoksisessa aamujumalanpalveluksessa eli liturgiassa Kalajoella.




Martinpäivästä Saksassa muistuu mieleen lasten lyhtykulkueet lauluineen sekä martinpäivän hanhi. Lapset askartelivat tarhassa ja koulussa yksinkertaisia mutta hyvin kauniita kynttilälyhtyjä, ja niiden kanssa sitten tehtiin illalla pitkä lyhtykulkue ja sen jälkeen tavattiin tarhan tai koulun tiloissa pienelle purtavalle ja lämpimälle teelle tai mehulle, mutta illan kohokohta kuitenkin oli pyhän Martin ratsu ja Martin takin jakaminen. Legenda kertoo, että Ranskassa Tourissa Martti jakoi takkinsa köyhän kanssa repimällä sen kahtia.

Pahat nykyaikaiset kapitalistiset kielet sanovat, että  se oli hölmö teko, koska sen jälkeen molemmat palelivat. Olisi ollut varakkaan Martin parempi perustaa takkitehdas, niin olisi köyhä saanut työtä ja lisäksi kokonaisen takin :-)

Martin von Tours eli Toursin Martti  (latinaksi Martinus) syntyi noin 316/317 Savariassa, Rooman Pannonia prima-provinssissa, joka on nyt Unkaria ja kuoli 8.11.397. Hän on katolisen kirkon kuuluisimpia pyhiä. Häntä kunnioitetaan pyhänä myös ortodoksi- ja anglkaanikirkoissa sekä myös joissakin evankelisissa kirkoissa. 




Hampurin merimieskirkon pappi Päivi Vähäkangas taas kirjoittaa merimieskirkon marraskuun uutiskirjeessä Marteista näin:

"Marraskuussa, tarkalleen ottaen 11.11., vietetään Martinpäivää. Silloin juhlitaan Martinus Toursilaista, mutta läpeensä luterilaisessa Suomessa Martti-päivän merkkihenkilöksi on noussut Martti Luther, joka syntyi 10.11. ja kastettiin Pyhän Martin mukaan. Martinpäivän tienoilla suomalaisissa kirkoissa vietetäänkin uskonpuhdistuksen muistopäivää. Oikeastaan kuluvan vuosikymmenen ajan joka päivä on uskonpuhdistuksen muistopäivä, sillä niin perusteellisesti Saksassa juhlitaan Lutherista alkunsa saaneen protestanttisuuden 500-vuotismerkkipäivää. Reformaation katsotaan yleisesti käynnistyneen lokakuun viimeisenä päivänä 1517, jolloin Luther lähetti kirkollisille esimiehilleen 95 teesiä sisältäneen kirjeen. Teeseissä kritisoitiin voimakkaasti tiettyjä kirkkoon pesiytyneitä väärinkäytöksiä, erityisesti aneiden myymistä. 

Tästä kirjeestä sai alkunsa tapahtumaketju, joka johti usean uuden kirkkokunnan syntyyn sekä monilla alueilla myös yhteiskunnalliseen reformiin ja kirkon ja maallisen vallan välien uudelleenjärjestelyyn.  Näitä tapahtumia on Suomessa kutsuttu uskonpuhdistukseksi. Nyt tosin suositellaan, että sen sijaan puhuttaisiin reformaatiosta. 

Se, mikä meidän näkökulmastamme oli uskon puhdistamista, oli toisten mielestä hajaannuksen lietsomista. Saamme toki edelleen olla ylpeitä Lutherin teologisista oivalluksista ja hänen rohkeudestaan seistä sanojensa takana. Samalla on syytä muistaa, että myös katolinen kirkko on uudistunut. Se ei ole enää sama kirkko, jota Luther kritisoi. Tästä osoituksena on luterilaisen ja katolisen kirkon välillä löytynyt yhteinen sävel pelastuskysymyksessä, joka oli Lutherille se kaikkein polttavin teologinen kysymys. Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta allekirjoitettiin Augsburgissa 13 vuotta sitten ja siinä todetaan, että 500 vuotta sitten molemmin puolin julistetut oppituomiot eivät enää "osu maaliin". 

Moni asia on muuttunut ja tulee vielä muuttumaan. Yksi asia, josta Luther muistutti on se, että kirkko koostuu ihmisistä, jotka eivät ole kristittyinä valmiita ja täydellisiä. Ihmisten vajavaisuus saa aikaan sen, että toisinaan kirkko voi ottaa väärän suunnan ja siksi sen on tärkeää aika ajoin tarkistaa kurssinsa. Reformaatio ei siis ole pelkkää menneisyyttä, vaan kirkko on alati uudistuva kirkko."

lauantai 10. marraskuuta 2012

Lainmukainen perimysjärjestys Suomessa ja Saksassa

Asianajaja Reina Waissi kirjoittaa Hampurin merimieskirkon tiedotuslehdessä:

TIETOPAKETTI

Tiiviissä tietopaketissa voit lukea oikeuden kiemuroista Saksassa ja Suomessa.
Jatketaan tietopaketilla perintöoikeudesta.



Mikä on lainmukainen perimysjärjestys?


Viimekertaisessa tietopaketissa käsiteltiin kysymystä, minkä maan lain mukaan perintöasiat pitäisi hoitaa. Tällä kertaa käymme lyhyesti läpi Suomen ja Saksan lainmukaisen perimysjärjestyksen. Lainmukainen perimysjärjestys tulee käyttöön, kun testamenttia tai Saksassa niin kutsuttua perintösopimusta ei ole tehty.


Perimysjärjestyksessä jaetaan perilliset perillisryhmiin. Jokainen ryhmä on toisiinsa nähden etuoikeusjärjestyksessä. Perittävää lähinnä oleva ryhmä jakaa koko perinnön ja syrjäyttää samalla muut ryhmät.


Perimysjärjestys Suomi:
1. ryhmä – lapset tai lapsenlapset jne.
2. ryhmä – leski
3. ryhmä – vanhemmat tai sisarukset tai sisarusten lapset jne.
4. ryhmä – isovanhemmat tai sedät ja tädit (ei serkut)


Tärkeää on tietää, että jos henkilö oli avioliitossa, jaetaan pesä ensin osituksessa puolisoiden kesken. Leski saa osansa avio-oikeuden perusteella. Kuolleen puolison osuus on perintö, jonka siirtymisestä muille ryhmille tässä on kyse.


Leski perii kaiken omaisuuden, ellei perittävällä ole 1. ryhmään kuuluvia perillisiä. Hänen kuoltuaan on ensiksi kuolleen puolison perillisillä oikeus saada tämän osuus pesän omaisuudesta. Puolison perintöoikeus on kuitenkin väliaikainen. Tarkoituksena on toimeentulon turvaaminen. Leskeksi jäänyt puoliso ei saa määrätä testamentilla saadusta omaisuudesta. Mutta omaisuudesta määrääminen muulla tavoin kuin testamentilla on mahdollista, esimerkiksi lahjoittaminen, myyminen tai vaihtaminen.


Perimysjärjestys Saksa:


1. ryhmä – lapset tai lapsenlapset jne.
2. ryhmä – vanhemmat ja/tai heidän jälkeläisensä
3. ryhmä – isovanhemmat ja/tai heidän jälkeläisensä
4. ryhmä – isoisovanhemmat tai heidän jälkeläisensä
Muut ryhmät – esi-isävanhemmat tai heidän jälkeläisensä


Tärkeää on tietää, että Saksan lain mukaan aviopuoliso ei ole perillinen. Hänen osuutensa määräytyy avioliittolain perusteella ja jaetaan kulloisenkin parenteelin mukaan. Hänelle kuuluu kokonaisuudessaan kuitenkin esimerkiksi asunnon jäämistö ja häälahjat.


Kysymyspalsta:

Ankkurin lukija lähetti minulle seuraavanlaisen kysymyksen liittyen edelliseen tietopaketin teemaan:


”Minkä maan lakia käytetään, jos peritään mökki, asunto tai metsää Suomesta?”
Vastaus: Viittaan tässä edelliseen tietopakettiin. Myös tässä tapauksessa katsotaan, missä maassa perinnönjättäjä on kuolleessaan ainakin viimeiset viisi vuotta asunut ja missä maassa hänellä oli vahvemmat siteet. Tähän ei saa sekoittaa verotusta, joka menee molempien maiden mukaan, riippuen siitä, missä perinnönjättäjä, perilliset ja perittävä kiinteä ja irtain omaisuus on. Suomeen maksetaan esimerkiksi aina perintövero, jos peritään kiinteistöjä, jotka sijaitsevat Suomessa.


Tietopaketin kokoaa teille
Rechtsanwältin Reina Waissi,
asianajotoimisto WaissiLegal,
Holstenstraße 194c,
D-22765 Hamburg
www.waissi-legal.com
sähköposti: rw@waissi-legal.com


Lähde:  Hampurin merimieskirkon tiedotuslehti Ankkuri, marraskuu 2012

...................
Oma huomautukseni:
Suomessa kuolleen puolisolla on nk. avio-oikeus puoleen omaisuudesta -  eli hänelle jää  puolet omaisuudesta, hän ei siis peri puolisoaan.  Nimimerkki "hiljan läpikäynyt"; perin isäni osuuden veljeni kanssa kahden, äidille kuitenkin jäi puolet eli hänen avio-osansa. 

torstai 8. marraskuuta 2012

Saksan koulutusjärjestelmä



Saksassa on yhtenäinen koulutusjärjestelmä, mutta päätösvalta koulutuksesta sekä sitä koskevasta lainsäädännöstä on osavaltioilla. Saksan koulutusjärjestelmä jakautuu perusasteeseen, toiseen asteeseen ja korkea-asteeseen.

Saksassa oppivelvollisuus (Schulpflicht = kouluvelvollisuus) alkaa kuuden vuoden iässä. Oppivelvollisuus kestää osavaltiosta riippuen 9 tai 10 vuotta. 



Peruskoulu

Maksuton, nelivuotinen julkinen peruskoulu (Grundschule) on yhteinen kaikille. Sen jälkeistä koulutusta säätelevät eri osavaltioiden omat säädökset, ja oppilas voi valita erityyppisten koulujen väliltä. Niitä ovat Hauptschule, Realschule, Gymnasium ja edellä mainittujen yhdistelmä Gesamtschule.

Perusasteen päättötodistuksilla voi hakea toisen asteen opintoihin joko yleissivistävään tai ammatilliseen koulutukseen. 



Yleissivistävä ja ammatillinen koulutus

Yleissivistävän toisen asteen (Gymnasium, Berufliches Gymnasium, Gesamtschule) lopuksi suoritetaan Suomen ylioppilaskirjoituksia vastaava päättökoe (Abitur). Kokeen suorittaminen antaa korkeakoulukelpoisuuden (allgemeine Hochschulreife).

Hauptschulen ja Realschulen päättötodistukset (Hauptschulabschluss ja Mittlerer Schulabschluss) antavat kelpoisuuden jatkaa ammatillisessa peruskoulutuksessa.


Saksassa on tarjolla monipuolisesti toisen asteen ammatillista koulutusta. Ammatillisen peruskoulutuksen voi opiskella päätoimisesti kahdella eri tavalla: joko opiskelemalla täysipäiväisesti ammatillisessa oppilaitoksessa (Berufsfachschule) tai oppisopimuskouluksessa (Duales System). Kokoaikainen opiskelu ammatillisessa oppilaitoksessa kestää noin 2–3 vuotta ja oppisopimuskoulutuksessa 2–3,5 vuotta. Oppisopimuskoulutus on Saksassa erittäin suosittua: oppivelvollisuuden suorittaneista kaksi kolmasosaa jatkaa opintoja oppisopimuskoulutuksessa.


Ammatillista jatkokoulutusta tarjoavat Fachschule-koulut, jonne voi hakea ammatillisen oppilaitoksen suorittamisen sekä työkokemuksen karttumisen jälkeen vahvistamaan osaamistaan.

Korkeakoulutus

Saksan korkeakoulutusjärjestelmä on jakautunut kahteen osaan: akateemisesti suuntautunutta korkeakoulutusta tarjoavat yliopistot (Universität) ja ammatillisesti suuntautunutta korkeakoulutusta tarjoavat Fachhochschule-korkeakoulut.

Korkeakoulutuksen ensimmäisen vaiheen opinnoista suoritettava tutkinto on nimeltään Bachelor (B.A., B.Sc). Sen suorittaminen kestää 6–8 lukukautta eli 3–4 vuotta. Siirtyminen korkeakoulutuksen sektorilta toiselle ensimmäisen vaiheen opintojen jälkeen on mahdollista.

Master (M.A., M.Sc.) on akateeminen jatkotutkinto. Edellytys on, että opiskelija on suorittanut jo Bachelorin tai vastaavan tutkinnon. Opinnot kestävät 2–4 lukukautta eli 1–2 vuotta.

Master-tutkinto oikeuttaa hakeutumaan tohtorin tutkintoon (Doktor) johtaviin opintoihin. Tohtorin tutkinnon suorittaminen kestää yleensä 2–5 vuotta.

Myös ammatillisesti suuntautuneen korkeakouluopiskelun voi suorittaa käytännönläheisellä Duales Studium -mallilla. Tällöin osa opinnoista suoritetaan oppilaitoksessa ja osa yrityksessä työharjoittelussa. 



Tähän lisään vielä, että Saksan kouluissa on oppivelvollisuuden lisäksi läsnäolovelvollisuus, toisin kuin Suomessa. Siellä ei lähdetä kesken lukuvuotta etelänmatkoille. 

Oppivelvollisuus päättyy 18-vuotiaana. 

Minusta on varsin kestämätöntä, että lapset saavat ensimmäisen lämpimän ateriansa vasta iltapäivällä. Mutta eipä siitä näytä mitään isompaa terveydellistä haittaa olevan… eikä siitä, että aamupalaksi ei syödä ruisleipää, vaan osin pelkkä sämpylä, jonka päällä hilloa! Eivät suomalaiset näytä terveellisestä aamupalastaan huolimatta olevan yhtään sen terveempiä… 

Peruskoulu on maksuton, mutta jos lapsi lähtee muualle kuin Hauptschuleen eli meidän entiseen  kansalaiskouluun, niin sekä koulutarvikkeet että matkat maksavat vanhemmat. 

Oppisopimuskoulutus taas käytännössä tarkoittaa, että ei ole nuorisotyöttömyyttä!

Sekä tyttäreni että nuorempi poikani palasivat kouluun Saksaan omasta halustaan, koska kokivat oppivansa Saksassa enemmän kuin Suomessa. Pojan kohdalla vaikutti myös kieli. 

 


Kysymys nettipalstalla:
Saksassa ja Itävallassa asuvat , kouluista ym. kysyttävää?
Perheemme suunnittelee mahdollisesti Saksaan tai Itävaltaan muuttoa ensi kesänä. Lapsemme ovat 6, 4 ja 2 vuotiaita (syksyllä 5 ja 7 ). Lasten kouluun meno kuitenkin mietityttää. Minkälaisia koulujärjestelmiä näissä maissa on ? Minkä tasoisia koulut ovat yleensä ? Osaavatko opettajat englantia ? Oma saksankielentaitoni on melko olematon, joten kuinkahan siellä mahtaa selvitä arkipäivän asioista ? Tarkoituksena on kyllä opetella kohdemaan kieli, mutta aluksi pitäisi saada hoidettua asiat kuitenkin mieluiten englannilla.

Vastaus:
Asumme Saksassa

Esikoinen syntynyt 8/99 ja on nyt ekalla.

Kouluvelvollisuus alkaa sinä vuonna kun lapsi täyttää 6, jos hän on syntynyt ennen 30.6. Loppuvuodesta syntyneillä kouluvelvollisuus alkaa vuotta myöhemmin. Kuitenkin lapsi voi mennä kouluun aikasemminkin (kuten esim meillä) mutta sillon vanhempien pitää itse hakea kouluun ja lapsen pitää tehdä muutama testi. Meillä tarhasta sanoivat että tytön pitäisi ehdottomasti alottaa koulu koska muuten vaan taantuu tarhassa kun kaikki kaverit menivät kouluun. On mennyt tosi hyvin, tyttö on viihtynyt ja koulussa menee hyvin. Eikä se siis ole ollenkaan harvinaista että myös nuo loppuvuodesta syntyneet alottavat yhtä aikaa alkuvuodesta syntyneiden kanssa, mutta pakko heidän ei ole.

Kaikkialla minusta on toitotettu että Saksan eka luokka muistuttaa eskaria mutta minusta näin ei ole ollut. Lapset oppivat lukemaan, kirjottamaan ja laskemaan aika monimutkasia laskuja, on uskontoa, tiede- ja taideaineita jne. Käsittääkseni eskarissa Suomessa lähinnä tutustutaan kirjaimiin ja numeroihin ja opetellaan ryhmässä oloa. Koulu on varmaan kehittynyt Suomessa paljon sitten minun lapsuuteni mutta nyt kun vertaan niin kyllä esikoisemme on oppinut ekalla luokalla enemmän kun mitä minä opin ekalla...

Koulua on ekaluokkalaisilla täällä joka päivä klo 08-12 ja ruokaa ei ole. Lapset ottavat eväät kotoa (leipää ja hedelmiä) ja lämmin lounas syödään sitten kotona. Lapsille on myös rajoitettu määrä koulunjälkeispaikkoja (Hort/Betreungsgruppe) joissa voi olla klo 16 asti mutta etusijalla ovta luonnollisesti lapset joiden molemmat vanhemmat ovat töissä. Nyt kyllä yrittävät Saksassa kovasti saada kaikille kokopäiväkouluja.

Ainakin tuolla tyttömme koulussa opettajat osaavat jonkin verran englantia, ainakin englannin opettajat ;-)
…..
Saksassa ei ole mitään vikaa. Olen jo luopunut tästä näkemyksestä että joku kansa tai maa olisi itsessään huonompi kuin toinen. Eroja toki on ja osa asioista on minusta paremmin Suomessa, osa Saksassa. Terveyspalvelut ovat täällä minusta huippuluokkaa, palkat paremmat ja hinnat halvemmat - riippuu kyllä paljon missä päin Saksaa asuu. Nyt kun olemme suht pysyvästi täällä niin olemme ihan ok integroituneet, esikoisen kautta olemme tutustuneet saksalaisiin ja naapurit on olleet ihania. Lasten kanssa - varsinkin jos ovat tarhassa tai koulussa on helpompi ja oikeastaan pakko jotenkin integroitua yhteiskuntaan. Kuitenkin parhaat ystävämme ovat suomalaisia ja ruotsalaisia (mieheni on ruotsalainen). Ja luulen että vaikka täällä olisimme vuosikausia niin kyllä meidän sisällä aina asuu se pieni pohjoismaalainen joka haikailee kotiin pohjoiseen =)

Asunnot ovat minusta ihan suomalaista luokkaa, tosin eroja on. Me ostimme juuri rivitalon päädyn ja olemme olleet tyytyväisiä. Hinta täällä ovat jonkin verran edullisemmat kuin Suomessa. Pohjoismaalaisista pidetään Saksassa joten sen kummempaa rasismia ei tule vastaan.
Lähde: Iltalehti


Historian ironiaa: Suomen peruskoulu-uudistukseen 1970-luvun alussa otettiin mallia muun muassa entisen Itä-Saksan DDR:n koulujärjestelmästä.

Lisää Saksan ja Suomen kouluista vaikutusvaltaisen ja arvostetun Konrad-Adenauer-säätiön sivulla