torstai 17. helmikuuta 2011

Viides Petroskoin matkani

Petroskoihin. Ensivaikutelmia



Kun lähtee petroskoilaisen ystävän kanssa reissuun, matkasta tulee erilainen kuin yksin. Ensinnäkin on matkaseuraa ja oppii paljon Karjalasta ja elämästä siellä. Ei kun siis täällä. Toisaalta matka kestää, kun välillä käydään kylissä. Ja joka puolella ylenpalttista venäläistä ja karjalaista vieraanvaraisuutta. Perillä maukas ilta-ateria, tervetuliaisliköörit ja suklaat…

Toissavuonna Suomesta turvapaikka hakenut ja Venäjälle Suomen viranomaisten palauttama ystäväni tyttären murkkuikäinen tytär kärsii pahasta flunssasta ja kun kysyn, kummassa maassa oli asiat paremmin, hän vastaa: ”Suomessa, siellä en ollut sairas…” Äitinsä ei ollut unohtanut suomen kieltä, vaan kertoili viimeisiä kuulumisiaan. Molemmilla nyt jatkuva pelko, eikä kumpikaan uskalla liikkua ulkona ilman turvajoukkoa. Tytön koulussa opetetaan suomea. Tyttö näytti minulle suomen kielen kirjansa: se on vuodelta 1956...

Pohdimme illan kuluessa yhdessä elämän epäoikeudenmukaisuutta. Ymmärrän venäjää niin ettei minulle ihan kaikkea tarvitse enää tulkata. Emäntämme poika on upea pianisti ja opiskelee konservatoriossa. Hän on juuri saanut jatko-opiskelupaikan Saksasta. Kaavain häntä alun perin tsasounan kannatusyhdistyksen hyväksi pidettävään konserttiin Kalajoelle, mutta nähtäväksi jää mitä viranomaiset päättävät päättää. Armeija haluaa hänet kahdeksi vuodeksi riveihinsä heti keväällä, ja pianistille se on kuolemaksi, jos ei voi harjoitella montaa tuntia päivässä. Soitapa pianoa monta tuntia päivässä armeijan riveissä! Elämän ironiaa sen sijaan on se, että oma poikani, samanikäinen Suomen ja Saksan kansalainen ja tämän pianistin kaveri, on Saksassa juuri vapautettu armeijasta, koska yleinen asevelvollisuus Saksassa on lopetettu… Näin nuoria heitellään mielin määrin. Toinen poikani palveli Saksassa kokonaisen vuoden.

Pureva pakkanen ulkona aiheutti päänvaivaa. Olemme sisämaassa, Äänisen rannalla. Mitä tavaraa pitää ottaa sisään? Tietokone tietenkin, entä tulostin? CD:t? Prosecco? Karjalanpiirakat pakastukoot. Samoin suklaat. Opetusmateriaali ja kirjat kestävät pakkasta. Vessapaperikaan ei palele. On täällä vessapaperia, mutta suomalainen laatu on parempaa… Vahdittu parkkipaikka Kukonmäellä maksaa, mutta lienee tarpeellinen.

Lunta on joka puolella kuin Suomessakin, mutta Suomen lumenraivauksesta kertominen herättää ihastusta. Isoilla kaivureilla kuitenkin näkyivät täälläkin lunta kauhovan ja kuorma-autoilla kaupungista pois raivaavan.

Karjalan tasavallassa asuu karjalaisia ja suomi oli aikoinaan toinen virallinen kieli. Suomea ei kuitenkaan kukaan juuri puhu, sehän oli Stalinin aikana kiellettyä ja niin lasten kielitaito ruostui. Karjalaista alkuperää olevaa väestöä on nykyisin vain pieni prosentti. Nyt eletään uuden heräämisen aikaa ja tarvitaan opettajia. Paikannimet ovat karjalankielisiä mutta kyltit kyrillisin kirjaimin. Ihmiset pääpiirteissään avuliaita ja ystävällisiä. Kaupoissa on kaikkea mitä ikinä sielu haluaa.

Tähän on pakko lisätä, että ei Venäjä ollut viime vuosisadalla sen erilaisempi kielloissaan kuin tietyt muutkaan maat, nämä niin kutsutut ”hyvät läntiset”... Elsassissa ei saanut puhua saksaa, Bretagnessa ei bretonia, Espanjassa eikä Ranskassa kataloniaa. Yhden – kahden sukupolven aikana kielitaito kuihtuu. Vastalääkkeistäkin on hyviä esimerkkejä: Irlanti elvytti keltin kielen. Kansan kielitaitoa voi siis vallan hyvin ohjailla valtiovallan toimesta.

Venäjän kielikään ei ole sen ihmeellisempi kuin muutkaan indogermaaniset kielet, eniten se minusta muistuttaa saksaa. Kyrilliset kirjaimet sopivat paremmin kieleen kuin meidän latinalaiset. - Jaa että suomalaiset - mitä suomalaista meidän kirjaimissamme tai numeroissamme on? Tottumuskysymys, ei sen kummempaa. Ja kaikissa kielissä on sudenkuoppansa. Suomessa astevaihtelu, ja puhekielen ja kirjoitetun kielen valtava ero. Saksassa kolme artikkelia ja neljä sijamuotoa ja siitä johtuen päätteiden mahtava lajitelma. Venäjässä kullekin verbille kaksi muotoa, riippuen siitä onko toiminta jatkuvaa vai ei. Englannissa eri lähteistä - germaaniset juuret, latinan ja ranskan lainasanat - tulleet sanat johtavat hyvin laajaan sanastoon ja sanontojen sekamelskaan. Englantikaan ei ole mikään helppo kieli.

Kielikoululla käytiin läpi ensimmäiset askeleet, viralliset ja käytännön asiat. Kulttuuritoimintaa... Tästä se taas alkaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti