Iltalehti otsikoi eilen: ” Ruotsalainen 20-vuotias mies on
saanut surmansa lasketellessaan Lounais-Sveitsissä laskettelulaaksossa
keskiviikkona.”
Minulle on jäänyt käsittämättömäksi asiaksi se, että
Alpeilla lähdetään hiihtelemään omatoimisesti laskurinteiden ulkopuolelle.
Minä en juuri hiihtele, mutta lumivyöryn olen silti nähnyt, Sveitsissä Bernin Alpeilla, kun olimme siellä patikoimassa - kesällä.
Kouriintuntuvan kamalalta tuntui, kun uutisissa ilmoitettiin
lumivyörystä Itävallan Alpeilla joskus joulukuussa, muistaakseni 2000. Olimme
juuri edellisenä yönä kulkeneet lumivyöryn alle jäänyttä tietä, käyneet
hakemassa Innsbruckista, Itävallasta tyttäremme kotiin auton hajoamisen takia, aamuyöstä.
Inssbruckiin oli meiltä 245 kilometriä, ehdimme hyvin aamuksi kotiin. Lumivyöry sitten sattui vain muutamaa tuntia myöhemmin...
On olemassa kahdenlaisia lumivyöryjä. Jos rinteen kaltevuus
on 30° - 50°, niin pakkaantunut lumi
lähtee levynä valumaan alas jossain vaiheessa - odotetusti. Pehmeän lumen
vöyryt taas tapahtuvat silloin, kun on tullut runsaasti uutta lunta. Eikä
pelastautua voi oikein mitenkään, joskin voi varustautua välinein, mutta koska
lumivyöryt ovat hyvin nopeita ja koko seinämä murtuu, niin minne mennä?
Suomessahan
lunta tulee vähän kerrallaan ja pitkän ajan kuluessa. Alpeilla – ja eteläisessä
Saksassa – lunta saattaa tulla metri yhtenä päivänä. Sitä oli joskus
suomalaisille vaikea selittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti