1400-luvun
alkupuolella kristityt olivat pahasti riitaisia keskenään. Vuodesta 1378 kaksi
eri paavia katsoi oikeudekseen päästä Roomaan paaviksi ja yksi Avignoniin.
Sellainen asiaintila oli tuonaikaiselle kristinuskolle kestämätöntä, jota kaiken lisäksi pahensi lisääntyvä
maallistuminen sekä kirkolle menevien maksujen väärinkäyttö.
Molempien
osapuolten jotkut kardinaalit sopivat, että riitojen selvittämiseksi
tarvittaisiin yhteinen kokous, ja sellainen pidettiin Pisassa vuonna 1409
molempien paavien mielen vastaisesti. Vaikkakin poissaolevina, kumpikin
erotettiin virastaan. Alexander V:stä tehtiin uusi paavi, ja häntä seurasi
hänen pian seuraavan kuolemansa jälkeen Johannes XXIII.
Rooman ja
Avignonin paavit eivät kuitenkaan, huolimatta tästä uskomattomasta
ennakkotapauksesta, aikoneet luopua asemistaan. Sen sijaan se asettivat
kolmannen paavin kannattajat pannaan ja pitivät kiinni asemistaan. Niin sitten Euroopassa oli peräti kolme toisilleen vihamielistä ryhmää.
Vastavalittu
Saksan kuningas Sigismund sopi Johannes XXIII:n kanssa Lodissa vuonna 1413,
että kutsuttaisiin koolle uusi kirkolliskokous, jonka tehtävä olisi saada
uudelleen aikaan sopu kirkon sisällä. Kokouspaikaksi sovittiin keskeisessä
Euroopassa sijaitseva Konstanz.
Yhden
vuoden kuluessa eli vuodesta 1414 järjestettiin kaupungissa kaikki tarvittava kaikkialta
Euroopasta tulevien vieraiden majoittamiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti