sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Ryssimistä


Ortodoksistarukoushuonetta rakennettaessa on tullut eteen monta asiaa, joita minä suomalaisena en mitenkään ymmärrä. En tiedä mistä tämä sanojen ja tekojen ristiriita johtuu, sillä sen verran paljon olen ollut Venäjällä ja sen verran minulla on venäläisiä ystäviä, että uskallan sanoa tietäväni jotain Venäjästä. Kerronpa alla muutamia kummallisuuksia.

Kun perustimme Kalajoen ortodoksisen rukoushuoneen kannatusyhdistyksen, mukaan ilmoittautui koko joukko venäläisiä ja muitakin slaaveja, jotka pitivät hanketta todella hyvänä. Niinpä yhdessä päätettiin ryhtyä toimeen. Vaan kuinka sitten kävikään? Mukana on enää ensimmäisen kokouksen osanottajista vain yksi, muut eivät, siksi että ”minä olen vääräuskoinen ja tehnyt kaiken väärin”!


Järjestimme konsertin kannatusyhdistyksen hyväksi. Esiintymään Kalajoelle tuli uskomattoman upea karjalan kuoro ”Oma Pajo” Petroskoista. Sovimme, että majoitamme heidät perheisiin, ja näin tehtiinkin. Yksi venäläisistä ilmoitti hoitavansa majoituksen ja toinen illallisen. Muutama suomalainenkin oli valmis majoittamaan. Vaan sitten toinen näistä venäläisistä ilmoittikin, että hän majoittaa kaikki paitsi venäläiset linja-autonkuljettajat. Ne suomalaiset, jotka olivat iloinneet laulajavieraista, jäivät ilman. Ateria oli uskomattoman hyvä, olinhan itse paikan päällä. Vaan jälkeenpäin sain kuulla, miten sekä majoittaja että ruuan laittaja moittivat meitä suomalaisia siitä, että heitä oli hyväksikäytetty…

Olimme yhdessä päättäneet, että tarjoamme konserttien väliajalla lipun hintaan sisältyen kahvit ja rinkelit ja että venäläiset huolehtisivat kahvinkeitosta. Koneet lainasin kyläyhdistykseltämme. Kävi kuitenkin niin, että ensimmäisenä iltana se kahvikone, mitä käytettiin, ei toiminutkaan. Venäläiset ilmoittivat kylmästi, että kone ei toimi ja vetäytyivät vastuusta jättäen meidät oman onnemme nojaan. Tilan antaneen tahon sihteeri ryhtyi heti toimeen eli keittämään kahvia talon omilla koneilla. Totta kai koko tarjoilu myöhästyi, mutta venäläiset eivät tunteneet mitään omantunnonpistoja, he vain jättivät lupaamansa asian tekemättä ja joivat tyytyväisinä tarjottua kahvia.

Seuraavana konsertti-iltana nämä venäläiset laittoivat kahvin tulemaan, ja vaikka tiesivät, että toinen koneista ei toimi, he laittoivat kahvin siihen. Eikä kone tietenkään silloinkaan toiminut. Kesken konsertin he vain ilmoittivat minulle, että kone ei toimi ja jättivät lupaamansa tehtävän tekemättä. Niinpä sitten taas kahvitus myöhästyi, sen keitti yleisön joukosta auttamaan tullut henkilö, väki odotteli ja myös venäläiset joivat kahvinsa tyytyväisinä.

Päätimme yhdessä pitää kannatusyhdistyksen nimissä kirpputoripöytää lahjoitustatavaroin. Venäläiset innoissaan laittoivat pöydän. Ja siinäpä se sitten olikin. Eivät missään vaiheessa välittäneet lisätä tavaraa tai siistiä pöytää. Niinpä koko hanke tuotti tappiota.

Edellä mainittu oli pikkutavaara. Toinen tarina on arvokas lahjoitus myyntiin. Kun sen muuttaminen rahaksi sitten osoittautui liian vaikeaksi, niin kyseinen lahjoittaja ilman muuta hakikin tavaran takaisin itselleen. Unohti kokonaan sen, että lahjoitus ei ole laina vaan luovutus, omistusoikeuden siirtäminen.

Hullunkurisinta oli pääsiäisjuhlan järjestäminen. Venäjällä ortodoksikirkossa käytetään vanhaa kalenteria, mistä johtuu, että Venäjällä kaikki kirkolliset juhlat ovat kymmenen päivää myöhemmin kuin meillä. Jäsenkokouksessa 2013 kävi selväksi slaaveille isona yllätyksenä, että talkooväkeä oli ollut paljon. Slaavit päättivät järjestää sopivasti heidän pääsiäisensä jälkeiseksi päiväksi suunnitellun liturgian jälkeen ruokailun. Olimme iloisia siitä, että venäläiset tekevät jotain yhteiseksi hyväksi. Olimme lähdössä matkalle, joten asia ei meitä sinänsä koskenut. Palvelusta edellisenä päivänä mieheni sai puhelun, jossa kysyttiin, miten monta ihmistä hän oli kutsunut ruokailuun. Hän sanoi, että tokihan palveluksesta on tiedotettu, mutta että eihän jumalanpalveluksiin ketään erikseen kutsuta. Moneen kertaa penättäessä hän sitten sanoi, että ehkä palvelukseen tulisi kolmisenkymmentä henkeä, koska olihan venäläisten pääsiäinen. Heti perään minä sain puhelun, jossa sanottiin, että mieheni oli sanonut kutsuneensa paikalle kolmekymmentä henkeä. Haukoin vain henkeäni. Ei satavarmasti ollut kutsunut ketään! Normaalista palveluksesta tiedottanut kylläkin. Ja sitten me lähdimme matkalle.

Palattuamme kuulimme, että paikalle ei heidän lisäkseen ollut tullut ketään. Tarkoitus oli ollut tarjota ateria talkoolaisille, ja tarkoitushan oli hyvä, mutta toteutuksessa ryssittiin. Kenellekään ei oltu kerrottu, että oli tarkoitus kiittää talkoolaisia. En tosiaankaan tiedä, johtuuko tämä väärinkäsitys kieliongelmista, vai onko Venäjällä todella tapana, että jumalanpalveluksiin kutsutaan henkilökohtaisesti? Nyt ymmärrän sanan ”ryssiä” merkityksen. Ja me suomalaiset saimme ikuiset vihat niskoillemme.


Ikoneita ei slaavien mielestä saa maalata muut kuin pyhät ihmiset. Kun kysyin, kuka siihen on tarpeeksi pyhä, sain vastaukseksi, että joku, jolle Venäjän kirkko on antanut siihen oikeudet. Olin ajatellut kursseja käytyäni maalata ikonit itse. Asiaa piispa Arsenilta, joka on Suomessa ikonimaalauksen suurin asiantuntija, kysyttyämme hän ei sanonutkaan, että en olisi tarpeeksi pyhä, vaan hän kysyi, osaisinko piirtää!

Tsasounan pyhittämisestä tuli siitäkin sanomista. Asian ratkaisi piispa. Sen jälkeen osa slaaveista on pysynyt poissa. Ehkä heillä sittenkin on oma jumalansa?

Seuraava ongelma tulikin sitten julkaistavan kirjan kansikuvasta. Taiteilija kai katsoi, että häntä käytettäisiin hyväksi… Nyt kannen on maalannut toinen henkilö, joka ei katso olevansa liian hieno, onpahan vain vaatimaton kristitty. Kirja tulee kesällä myyntiin, sen on kirjoittanut Jari Haapa-aho.


Jos ulkomailta tuodaan vaimoja, ei heitä saa pitää kielitaidon vankeina, vaan pitäisi olla suomalaiselle miehelle kunnia-asia lähettää heidät ensin kielikurssille. On hävettävää, että Suomessa asuneet eivät hallitse uuden kotimaansa kieltä muuta kuin korkeintaan auttavasti. Uskon, että jos nämä henkilöt, joista yllä kerron, toimisivat toisin, jos olisivat kotoutuneet Suomeen. Kielitaidon puutteesta on aiheutunut lukuisia ongelmia ja väärinkäsityksiä, joita olen sitten työni puolesta joutunut korjaamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti