Vanhoja papereita siivotessa tekee löytöjä. Löytyi pieni poikani kirjoittama lappunen.
Olen aina ollut varsin aktiivinen ja harrastanut monenlaista.
Siksi oli myös iltamenoja. Kun lapset olivat pieniä, järjestelimme lastenhoidon
muiden vanhempien kanssa keskenämme, niin että lapsilla oli aina tutut ihmiset
paikalla. Kun lapset sitten saivat lisää ikää, saatoin jättää heidät keskenään
kotiin.
Yhdeksän- ja yksitoistavuotiaani olin jättänyt kahdestaan
kotiin. Lasten isä oli ilmeisesti jossain vaikkapa työmatkalla, minulla oli kai
ollut vauva menoissani mukana. Olin kai myös kertonut vanhemmille lapsilleni
tarkan kotiintuloajan.
Kun sitten palasin yöllä kotiin, lapset olivat kyllä
nukkumassa, mutta pöydälläni oli tämä lappunen, jonka yhdeksänvuotiaani oli
kirjoittanut:
”Rakas Jumala, minä olen Markku! Haluan, että äiti tulee Nyt
meidän taloomme!”
Sydäntä kouraisi. Lapsilla oli ollut hätä: äiti ei ollutkaan
tullut lupaamaansa aikaan. Olin jäänyt suustani kiinni
enkä ollut ajatellut lapsille antamaani lupausta kotiintuloajasta, eikä
tuolloin ollut kännyköitä, joilla soittaa ja ilmoittaa missä olen ja mitä teen.
Arvatkaapa ajattelinko vastedes.
Kuva kirjasesta "Schutzengelchen für meine Mama" (Pieni suojelusenkeli äidilleni), jonka toinen poikani Timo lähetti minulle viime vuonna joululahjaksi.
Teksti kuuluu:
Kaikesta, mitä olen ja toivon olevani, saan kiittää yhtä enkeliä, äitiäni.
Abraham Lincoln
Rakas äiti,
niin kauan kuin muistan, sinä olet ollut henkilökohtainen suojelusenkelini. Suojelkoon sinuakin enkeli, lohduttakoon sinulle tummina päivinä ja iloitkoon kanssasi, kun aurinko taas pilvien läpi paistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti