Meidän vanhassa maalaistalossa oli alakerrassa iso tupa, aika
iso keittiö ja kaksi makuukamaria. Olin kaiketi vielä melko pieni. Puhe kuului
huoneesta toiseen.
Lapset tietenkin pantiin illalla nukkumaan ja sen jälkeen
aikuisväki toimitti omia askareitaan. Joku ilta mamma luki äidilleni ääneen
Ristin Voittoa. Siinä kerrottiin maailmanlopusta, miten tulivuoret purkautuvat
ja ne, jotka eivät ole ottaneet Jeesusta vastaan omakohtaisena vapahtajanaan,
tuhotaan - vai miten se menikään - ja kuolevat sulassa laavassa, ja kysymys
kuului: ”Oletko valmis?”
Minun piti nukkua, mutta sinä yönä en nukkunut ollenkaan.
Lapsen mieleen tuli hirveä hätä. Tuon illan jälkeen pelkäsin pitkät ajat joka ilta nukkumaan
mennessä sitä, että tulivuori voisi purkautua milloin hyvänsä ja että kuolisin
siihen.
Myöhemmin isompana tajusin, että eihän tuolla jutulla ole
päätä eikä häntää. Ei Suomessa ole mitään tulivuoria, eli ainakaan Suomessa ei voisi
kuolla tulivuorenpurkauksesta johtuvaan kuumaan laavaan, ja ”pelastuskin” pitää
laittaa aivan toiseen kontekstiin.
Tietenkään tuo tarina ei ollut tarkoitettu lapsen
kuultavaksi. Mutta lehden olisin toki voinut lukea itsekin, olihan se siellä
tuvan pöydällä saatavilla kenelle hyvänsä. Nyt mietin, millaisia traumoja
saavat aikaan ne oikeat kokemukset, joita esimerkiksi tänne tulevat
pakolaislapset ovat läpikäyneet?
Onneksi, onneksi minulla oli rakastavat vanhemmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti