Ebbelwoi on hessenin murretta ja kirjasaksaksi Apfelwein eli omenaviini.
Mutta mitä on Schobbedeggelsche - kun ei löydy sanakirjasta…
Sachsenhausenin
omenaviinikapakat ovat valoisia, penkit kovia, juoma hapahkoa ja tarjoiltu
juusto, Handkäs – no, lähinnä erikoista. Ihmiset, nuoret ja vanhat, tutut ja tuntemattomat, kaikista
yhteiskuntaluokista istuvat näissä kapakoissa vierekkäin, lähekkäin. Ja väki tykkää.
Tuo sininen pulleakylkinen astia, jossa omenaviini tarjoillaan, on nimeltään Bembel. Kahdelle tilataan ”Vierer”, siis nelonen. Isot ryhmät voivat tilata vaikkapa ”Sechzenhtel” eli kuusitoistaisen. Lisäksi tilataan kivennäisvettä, jolla voi lantrata omenaviininsä. Se juoma on sitten nimeltään „sauer Gespritzte“ eli „happamasti ruiskutettu“. Toki sekaan voi laittaa myös makeaa limonadia, kuten muualla Saksassa yleistä on, mutta täällä… sellainen saa aikaan kummallisia katseita. Bembelin kyljissä on koristeuria. Koristeita muuten, mutta varsin käteviä, jos syöt sormin tilaamasi rasvaisen kyljyksen tai makkaran ja astia sattuisi luiskahtamaan kädestä… Ja jos kapakassa on kärpäsiä, ota ”Schobbedeggelsche“… ai jaa että mikä? Astiaasi kansi”, sananmukaisesti ”juoman kansi”. . Noin hauska sanahan pitää toki ottaa käyttöön.
Frankfurtista on olemassa kaikenlaista luulotietoa. Pankkitornit kertovat
rahan mahdista, tai vaihtoehtoisesti ”Frankfurt on pikkukaupunki, joka olisi
mielellään suurkaupunki”… ja rumakin kaupunki kuulemma on.
Sachsenhausenin kaupunginosa sijaitsee Mainin eteläpuolella ja siellä ovat
nämä omenaviinikapakat: Gemaltes Haus, Drei Steubern, Atschel, Dax… jokaiselle
jotain. Ei mitään hienoa, ei mitään ylimääräistä, vain puupenkit, puulla
vuoratut seinät, kirkkaat lamput - eihän
täällä olla yökerhossa. Ulkonakin voi istua, kuten muuallakin Saksassa, mutta
älä erehdy sanomaan näitä pihatiloja olutpihoiksi!
On hyvä osata saksaa, tai
ainakin mennä jonkun mukana, joka sitä osaa. Lisäksi pitää tietää, että se,
mitä tarjoilija sanoo, ei välttämättä olekaan siten kuin hän sanoo, vaan se
olikin ironiaa… josta saattaa seurata väärinkäsityksiä.
No miksi
ihmeessä menisin sitten tuollaiseen kapakkaan? Tietenkin sen omenaviinin takia.
Monet näistä kapakoitsijoista tekevät omenaviininsä itse. Prosentteja jotain 5-7.
Kapakoissa saa siis myös ruokaa. Paitsi lihaa ja makkaraa, esimerkiksi
näitä: ”Schneegestöber” on camembert-juustosta tehty vaahdoke. ”Vihreä kastike”
on lähes uskonnollisen kunnioituksen kohde, ja sitä on maistettava ainakin
kerran elämässä. Ainakin kiirastorstaina. Sitä
paitsi se on terveellistä, varsinkin jos juo omenaviiniä. Frankfurtinleikkeen
lisäkkeenä tulee tuota vihreää kastiketta.
Tärkein perinneruoka on kuitenkin tuo minusta varsin kummallinen „Handkäs
mit Musik“, eli käsijuusto musiikilla. Juusto tehdään hapanrahkasta kämmenen
kokoisekti mötikäksi, ja musiikki siihen on raaka sipuli. Juusto marinoidaan
siis sipulilla, etikalla, öljyllä, pippurilla ja suolalla, ja pöytään tuodaan
tietenkin myös kuminaa ja leipää. Välineenä käytetään vain veistä, haarukkaa et
saa vaikka pyytäisit. Leikkaa, lisää sipuli, haukkaa, siinä se. Seuraavana
päivänä kuulet musiikin. ;-)
Lämmintä ruokaa tarjoillaan iltakymmeneen, kylmiä ruokia saa senkin jälkeen. Jos kuulet polkupyörän kellon kilinän, voit saada bretzelin. Rinkelikauppiaat tulevat polkupyörillä, kulkevat kapakoissa ja myyvät rinkeleitä. Eikä tästä tule heille kapakanpitäjien kanssa riitaa: kun asiakas on syönyt suolaista, hän tilaa lisää omenaviiniä.
Lämmintä ruokaa tarjoillaan iltakymmeneen, kylmiä ruokia saa senkin jälkeen. Jos kuulet polkupyörän kellon kilinän, voit saada bretzelin. Rinkelikauppiaat tulevat polkupyörillä, kulkevat kapakoissa ja myyvät rinkeleitä. Eikä tästä tule heille kapakanpitäjien kanssa riitaa: kun asiakas on syönyt suolaista, hän tilaa lisää omenaviiniä.
Kun sitten olet kuunnellut tuotaa Goethenkin käyttämää kieltä riittämiin, tulee
aika päättää ilta. Yhdeltä yöllä riemu loppuu joka tapauksessa, sillä kapakat
suljetaan. Vielä lopuksi tilataan yömyssy: Calvados eli mispeli-omenakonjakki. Mispeli
on ruusun sukulaiskasvi, jonka hedelmät näyttävät ylisuurilta ruusunmarjoilta eikä
niitä voi käyttää oikein mihinkään, paitsi tähän perinnejuomaan…
Kun kapakka on sulkeutunut, lähdet tietenkin Mainin toiselle puolelle ja
näet siellä ne pankkien tornit. Kun katsot takaisin Sachsenhausenin suuntaan,
toteat, että ei tämä voi olla sama kaupunki ollenkaan…
………………………………..
Minne mennä?
Kanonesteppel (Textorstraße 20)
Gemalte Haus (Schweizer Straße 67)
Lorsbacher Thal (Große Rittergasse 49)
Schreiber-Heynes Proletariat (Dreieichstraße 45)
Drei Steubern (Dreieichstraße 28) – vähemmän turisteja, enemmän paikallisia ;-)
Dax (Willemerstraße 11)
Eichkatzerl (Dreieichstraße 29)
jne…
Gemalte Haus (Schweizer Straße 67)
Lorsbacher Thal (Große Rittergasse 49)
Schreiber-Heynes Proletariat (Dreieichstraße 45)
Drei Steubern (Dreieichstraße 28) – vähemmän turisteja, enemmän paikallisia ;-)
Dax (Willemerstraße 11)
Eichkatzerl (Dreieichstraße 29)
jne…
Luettelo löytyy täältä: http://www.faz.net/aktuell/reise/ebbelwoi-in-frankfurt-gibt-es-ein-schoeneres-wort-als-schobbedeggelsche-13734723.html
Että mistäkö tämän kaiken tiedän? Asuin Frankfurtin lähellä 1981-1989, ja toinen pojistani asuu Frankfurtissa, Main-joen rannalla, juuri siellä Sachsenhausenissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti