Voiko olla kristitty, jos epäilee Jumalaa?

Luin aiemman Saksan kristillisdemokraattien puheenjohtajan ja entisen valtiovarainministerin Heiner Geisslerin kirjan ”Voiko sittenkin olla kristitty, vaikka joutuu epäilemään Jumalaa?” (otsikko suomennettuna). 

Geissler on 87 vuotta vanha, mutta ei ole lainkaan menettänyt kykyään ajatella terävästi eikä myöskään eettisesti. Se käy hänen uudesta kirjastaan hyvin selväksi. 

Viime vuoden uskonreformin 500-vuotisjuhlan takia kirjan aihe on hyvin ajankohtainen. Geissler kuitenkin käsittelee ihmiselämän peruskysymyksiä, jotka ovat ja ovat aina olleet ajankohtaisia. Hän haluaa saada ajattelemaan sellaiset ihmiset, jotka pitäytyvät vain kirkon sisäpiireihin ja unohtavat muun maailman olemassaolon. Hyvin selväksi käy, että kirjoittaja ei tyydy vain hymistelemään, vaan etsii tietä oikeudenmukaisuuteen.

Geissler on entinen jesuiitta. Jesuiitat eli jesuiittaveljestö (Societas Jesu) on katolisen kirkon sääntökunta ja sotilaallinen osasto. Jesuiittajärjestö tekee työtä kasvatuksen, lähetystyön ja hyväntekeväisyyden parissa (Wikipedia). Geissler ottaa esille aina ajankohtaisen ikuiskysymyksen ja vaatii vastausta: Miten voidaan puhua armollisesta, laupiaasta ja kaikkivaltiaasta jumalasta, kun maailmassa on niin valtavasti väkivaltaa, kärsimystä ja vääryyttä? Miten voidaan olettaa, että jumala on olemassa jumala, vai pitäisikö jumalan olemassaolo kieltää kokonaan?

Tuota kysymystä ei totisesti kysytä ensimmäistä kertaa. Geissler käsittelee klassisia vastauksia yksi kerrallaan ja esittää jokaisesta mielipiteensä.

1.     Kärsimys on rangaistus synneistä
Monelle ”tsunami ei ole seurausta tektonisista mannerlaattojen siirtymisestä, vaan seurausta juhlimisesta, juopottelusta ja tanssimisesta, ja joidenkin mielestä selvien sapattisääntöjen rikkomisesta.” Millainen jumalakuva se on? Sehän tarkoittaisi, että se oli jumala itse, joka ohjasi German Wingsin lentokonetta Ranskan alpeilla ja aiheutti lentoturman. Sellaiseen jumalaanko sinä uskot?

2.     Jumala lähettää kärsimykset
Näin ajatteli myös Luther. Lutherin saarnasi vuonna 1527, jolloin kansaa tappoi rutto, että rutto on Jumalan antama kohtalo rangaistuksena ja koetuksena. Geissler muistuttaa Jeesuksen ja sokean kohtaamisesta. Kun Jeesukselta kysyttiin, kenen synnin takia mies syntyi sokeana, Jeesus ykskantaan vastasi: ei kenenkään. Sen sijaan Jeesus teki sokeasta näkevän – ja sapattina, mikä suututti farisealaisia. On jumalanpilkkaa pitää onnettomuuksia syntien seurauksena. Sen sijaan Geissler ajattelee ”lämmöllä” Jeesusta.

3.     On ihmisen häpeä kysyä Jumalalta kärsimyksestä
Myös tähän Geissler vetää Lutherin. Luther piti kysymystä kärsimyksestä jumalanpilkkana. Geissler kritisoi tuota näkemystä: „Luther ei ole ihmisen kärsimykselle solidaarinen kuten Jeesus oli”.  Se on vain yritys pitää kysyjä hiljaisena ja kieltää tyhmät kysymykset. Tuollainen asenne olisi ihmisen aliarviointia.

4.     Jumala haluaa, että häntä rakastetaan, mutta se edellyttää ihmisen vapaata tahtoa tehdä myös pahaa. Ilman pahaa ei ole vapaata tahtoa.
Tässä Geissler näkee ”teologian kieroimman keksinnön”: Jumala haluaa, että häntä rakastetaan. Mutta mitä tuollaisesta toivotusta rakkaudenosoituksesta pitäisi ajatella, kun sitten pitäisi ottaa huomioon sellaiset kauheudet kuten Auschwitz tai ”terroriteko raskailla kuorma-autoilla Nizzassa tai Berliinin joulumarkkinoilla”? Jos on näin, Geissler haluaisi antaa saamansa ”pääsylipun maailman luomiseen” takaisin.

5.     Ei Jumala aiheuta kärsimystä, vaan Hitler, Pol Pot, Assad, psykopaatit ja sadistit

Jos ihmisen viat paikallistetaan, Jumala pääsee pälkähästä. Geissler huomauttaa: ”Mistä johtuu, kuka on antanut luvan, että ihmisellä voi olla tuollainen luonne?” Geissler muistuttaa aiheuttajaperiaatteesta ja ottaa Jumalan myötävastuuseen. Juuri jumalahan se on, joka loi tuollaisia ihmisiä, jotka pystyvät väkivaltaisuuksiin.

6.     Kärsimystä aiheuttavat paholainen, noidat, taikausko

Taas Geissler osoittaa uskonreformin pimeää puolta. Sillä Lutherinkin mielestä huonoon ilmaan olivat syypäivä noidat. Jos ihminen on sama kuin paha, voisi syntyä vaarallinen väkivalta-aalto ja sitä paitsi kauhea pelko. Geissler on ennemminkin samaa mieltä kuin kirkkoisä Origenes. Origenesta ei koskaan julistettu pyhimykseksi, koska hänen uskonmaailmassaan ei ollut tilaa paholaiselle eikä kadotukselle.

7.     Jumala tekee mitä haluaa

Jos Jumala tekee mitä haluaa, se on mielivaltaa. Jumala ei olisikaan oikeudenmukainen, koska hän olisi arvaamaton.

8.     Jumalan olkoon kunnia ja ylistys
”…vaikka maailmassa jatkuvasti kidutetaan ja murhataan … Jumalalle lauletaan kiitosvirsiä. … Tulipa sotaa, kidutusta, maanjäristyksiä tai hyökyaaltoja – kristikunta rukoilee, laulaa, ylistää ja kiittää Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.” (Psalmi 118). Pelkästään ylistävä kristikunta olisi hukannut kosketuksensa reaalimaailmaan tyystin. Geissler ei tosin muista, että raamattu tuntee myös valittamisen, ja jopa Jumalan syyttämisen. 

 

On pakko hyväksyä epäily

Koska maailma on se mikä se on, Jumalaa voi epäillä. Geissler epäilee Jumalaa, koska Jumala on kärsiviä kohtaan empaattinen. Kärsivien osaa ymmärtää Jeesus. ”Hän piti lähimmäisenrakkautta, siis ihmisten välistä solidaarisuutta, yhtä tärkeänä kuin rakkautta Jumalaan.” Tässä Geissler näkee ihmiselon merkityksen: se on olla lähimmäisen kanssa silloin, kun hänellä on vaikeaa, myös silloin kun kyse on vihollisesta.  Vasta lähimmäisenrakkaus ja solidaarinen toiminta antavat ihmisen elämälle tarkoituksen. „Jos me yritämme parantaa maailmaa, on hyväksyttävä epäily tulevasta „toisesta“ elämästä. Geisslerin mielestä „pitää tehdä kaikki se, mitä Jumala selvästikään ei tee, mutta mitä hänen pitäisi tehdä, jos hän olisi olemassa.” Esimerkkeinä hän mainitsee ”kipujen lievittämisen, taistelun diktaattoreja vastaan, kiduttajien rankaisemisen”.

Geissler huomauttaa Jeesuksen lopun aikojen puheesta, että uskon keskeisin osa eivät ole liturgia ja kirkkomusiikki, vaan Jumalan rakkaus, joka näkyy lähimmäisenrakkaudessa. Lievitä nälkää, anna kaikille ihmisille juomavettä, asunnottomille asunto, ota pakolaiset vastaan, anna paleleville vaatteet, hoida sairaita ja huolehdi vangeista – siinä Jeesuksen vaatimukset niille, jotka haluavat kuulua Jumalan valtakuntaan.

Jeesukseen viitaten Geissler kehottaa parannukseen. Tästä näkökulmasta katsoen Geisslerin perustavanlaatuisia epäilyksiä Jumalasta ei kumota, vaan ne kestetään. Jeesus kääntää niin tänä päivänä kuin omana elinaikanaankin voimassa olleet arvot ja normit päälaelleen. Hänen sanomaansa voimme uskoa.

Kirjan luettuasi voit todeta, että kyllä, voi olla kristitty, vaikka epäileekin Jumalaa. On yritettävä elää niin kuin olettaisi Jumalan elävän. Niin kuin Jeesus. Ja epäillä saa.