Pormestarimme tytär oli peruskoulussa
samalla luokalla vanhemman poikani kanssa ja molemmat tanhusivat paikallisessa
tanhuseurassa. Seura teki myös retkiä ja osallistui tietenkin myös monenlaisiin
tapahtumiin ja kulkueisiin, ja kävipä myös kerran Stuttgartissa eli Baden-Württembergin
osavaltion pääkaupungissa jossain tapahtumassa esiintymässä. Tällaisissa
perinnetapahtumissa oli mukana myös valtion päättäjiä, muun muassa
pääministeri.
Pormestarin tytär ei ujoutta
tuntenut lainkaan ja meni juttelemaan kenen kanssa hyvänsä. Sattuipa myös tuolloinen
pääministeri Erwin Teufel (nimi suomeksi käännettynä ”Paholainen”) ohi
kävelemään. Tyttö heti pääministerille esittäytymään.
Pääministeri jäi juttelemaan
ja antoi lapsille – tälle tytölle ja mukana kulkeneelle pojalleni – postikortin
nimikirjoituksineen. Hienoa, ei ihan jokapäiväinen juttu se.
Allensbachin tanhuseuran lapsia esiintymässä, 1992
Poikani lauloi myös Konstanzin
musiikkikoulun lapsikuorossa, ja pian edellisen jälkeen lapsikuoroa pyydettiin
esiintymään jossain valtakunnallisessa tapahtumassa, jossa oli läsnä vain
kutsuvieraita ja jossa pääministerille jaettiin joku palkinto. Poikani ei
erityisesti sillä kertaa olisi välittänyt lähteä minnekään, mutta kuoronjohtaja
kuvitteli pohjustavansa asiaa mielenkiintoiseksi kertomalla, että paikalla
olisi ihan pääministeri.
Konstanzin musiikkikoulun lapsikuoro, ehkä 1994
Poika kysyi pääministerin nimeä. Nimen
”Teufel” (eli siis ”paholainen”) kuultuaan poika tuumasi: ”Ai se. Paholaisenhan
minä jo tunnenkin”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti