Suomen viranomaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin

Ote tutkimuksesta ” Rakkautta, rikkautta ja ristiriitoja, Suomalaisten solmimat kaksikulttuuriset avioliitot”, Lassi Lainiala ja Minna Säävä, Väestöliitto, 2012.

Samat kommentit kuin alla voin jakaa jokapäiväisestä työstäni. Suomen laki sanoo, että ulkomaalaisten asiat on hoidettava ”kohtuullisessa ajassa”. EU-kansalaisen on rekisteröidyttävä poliisilla kolmen kuukauden kuluessa maahantulosta.  Onko EU-kansalaisen oleskeluluvan rekisteröintiin kulunut viiden kuukauden odottelu ”kohtuullinen”? Siitä näes riippuu Kela-kortin saaminen. Ilman korttia ei ole sairausvakuutusta – mutta verot on ulkomaalaisen maksettava kuitenkin per heti! 

Asiakkani ovat eri maista tulleita ulkomaalaisia. Samat tarinat olen henkilökohtaisesti kuullut suomalaisilta, jotka ovat naimisissa ulkomaalaisten kanssa. Saksassa en kokenut tällaista… jouduin kyllä ennen EU-aikaa odottamaan kokonaisen päivänkin ulkomaalaisvirastossa –mutta vain yhdessä virastossa, ja lupa tuli sinä samaisena päivänä.

………………………………

Asiointi virallisen Suomen kanssa

Alussa viranomaiskohtelu oli vaikeaa ja byrokratia. Koin myös oleske­lulupaan liittyvät poliisikuulustelut erittäin loukkaavina ja rasistisina.

Nainen, puoliso Länsi-Aasiasta

Jos ulkomailta tuleva aviopuoliso ei ole kotoisin EU-maasta, hän joutuu hake­maan oleskelulupaa asettuakseen Suomeen puolisonsa kanssa. Maahanmuutto­virasto käsittelee oleskelulupahakemuksen, jos henkilö ei jo oleskele Suomessa muulla perusteella. Mikäli hän on täällä vaikkapa turistina tai opiskelijana, lupa käsitellään paikallispoliisissa. Käsittelyssä tutkitaan, onko avioliiton päämääränä viettää perhe-elämää. Jos herää tähän liittyviä epäilyksiä ja löytyy näyttöä lumeavioliitosta maahantulosäännösten kiertämiseksi, oleskelulupaa ei myönnetä. Koska kaikkia lupia ei käsitellä Maahanmuuttovirastossa vaan osan käsittelee paikallispoliisi, tutkintakäytännöt voivat vaihdella eri puolilla maata.

Suomalaisen yhteiskunnan virallista suhtautumista kaksikulttuurisiin liittoihin valottavat vastaukset kysymyksiin, oliko vastaajilla ollut vaikeuksia virallisten lupien järjestymisessä, ja joutuiko pariskunta olemaan erossa toisistaan lupia (esim. oleskelulupa, työlupa) odottaessa. Alimman kehitystason maista tulleista puolisoista jonkin verran vaikeuksia oli ollut 43 prosentilla, paljon 12 prosentilla. Kaikista vastaajista runsaalla kolmanneksella oli ollut vaikeuksia viranomaislupien tai rekisteröintien kanssa. Tämä kertoo siitä, että erityisesti avioliiton alkuaikoina virallisten papereiden järjestäminen on monille stressaavaa. Virallinen puoli ei toimi niin joustavasti ja tehokkaasti kuin ihmiset toivoisivat.

Viranomaistoiminnan hitaus, jähmeys ja epäluuloisuus kirvoitti vastaajilta runsaasti kommentteja: Paperisota kelan, maistraatin ja ulkomaalaispoliisin kanssa on vaikeaa, myös tiedonsaanti näistä toimistoista. Nimenomaan maist­raatin, poliisin ja maahanmuuttoviraston toimintaan kiinnitettiin huomiota: Tosi raskas byrokratia niin maahanmuuttovirastossa kuin poliisilla ja maistraatissa. Muutamat kommentoivat omia tapauksiaan yksityiskohtaisesti ja toivat esiin sen, että kohtelu voi olla hyvinkin erilaista eri poliisiasemilla:

Lähes kaikilla pareilla on hankaluuksia virallisten papereiden kanssa.

”Lupien saaminen: 20 oleskelulupaa avioliiton aikana. Identtisessä tilanteessa ollut kaverini sai luvan (=yhden pysyvän) heti! Syynä toistoille toki oli se että
asuimme välillä ulkomailla, mutta ei mitään halua olla joustava esiintynyt! ”

Mies, 28 vuotta avioliitossa, puoliso thaimaalainen

Vaikeuksista eivät kertoneet vain EU:n ulkopuolelta tulleet. Moni EU:stakin tullut oli hämmästynyt tarvittavien rekisteröitymisten ja papereiden saamisen monimutkaisuudesta. Osa kommenteista liittyi byrokratiaan yleensä ja osa ulkomaalaisen asettumiseen Suomeen. Byrokratiaa sekä kirottiin että kehuttiin: osa vertasi sitä muihin maihin myönteisenä esimerkkinä, osa piti byrokratiaa vaikeimpana asiana Suomessa asumisessa: Aika paljon byrokratiaa, mutta kun olen muuttanut tänne vielä byrokraattisemmasta maasta, sitten kyllä pärjää.

Muutamat olivat kokeneet viranomaisten edustavan muukalaisvihamielistä poliittista kantaa tai olevan avoimen rasistisia. Toisaalta suomalaista sosiaali­turvaa, perhepalveluja ym. kehuttiin paljon ja vuolaasti, toisaalta harmiteltiin vaikeutta asioida Kelassa ym. virastoissa:

Byrokratiaa on vaikea ymmärtää. Jotkut asiat on tehty tosi vaikeaksi. Ulkomaalainen joutuu aina jonottamaan useita tunteja, kun asioi oleskelulupa-asioissa ja kaikki päätökset kestävät ikuisuuden.

Huonoista kokemuksista huolimatta myös edistystä nähtiin tapahtuneen: Vaikka olen suomalainen ja osaan asioida virastoissa ym. Suomen byrokratia on kankean oloinen vaikka siihen on tullutkin paljon parannuksia. Käytännön vaikeudet lupien saamisessa herättivät toisissa värikkäitä ja tuohtuneita kommentteja hukkaan menneestä työajasta pitkien jonottamisten tähden:

Byrokratia ja sen määrä, lipuketta ja lapuketta mitä saa täyttää ja jonottaa eri toimistoissa ja virastoissa. Ei ole mitään halpaa lystiä kun laskee virastomaksut ja muut menetetyt tulot mitä asioiden hoitamiseen on palanut palkattomina poissaoloina töistä.

Mies, puoliso thaimaalainen

Muutamat käyttivät tilaisuutta purkaakseen jo vuosia sitten sattuneita vaikeita alkuajan viranomaisongelmia:Liitto ympäristössään.

Huonoin asia tapahtui 10 vuotta sitten, kun tulimme Suomeen. Oles­kelulupahakemus jäi seisomaan jonkun virkailijan pöydälle 7kk:n ajaksi hänen sairauslomien vuoksi ja jostain syystä kukaan muu ei voinut sitä käsitellä. Tämä epävarma odottelun aika oli rasittavaa alussa.

Alkuajan pitkäänkin jatkuva kamppailu viranomaisten kanssa, johon osa kaksikulttuurisia liittoja solmineista näyttää joutuneen, ei luonnollisesti edistä kenenkään parisuhdetyytyväisyyttä tai perheonnea. Se lisää sopeutumisstressiä vaiheessa, jossa moni on asettumassa asumaan uuteen maahan ja joutuu joka tapauksessa stressaavaan, läheissuhteissa paineita luovaan tilanteeseen. Lupien hankkimiseen virastoissa kuluva aika voi olla myös vähävaraisille merkittävä taloudellinenkin tekijä sen lisäksi, että se raastaa hermoja ja nöyryyttää. Vaikeudet ja viranomaisten nihkeys antavat kuvan, ettei puoliso ole tervetullut maahan eikä häntä arvosteta täällä. Parit itse lukevat sen viestinä virallisen Suomen suhtau­tumisesta kaksikulttuurisiin liittoihin.

Raatihuoneita Konstanzissa

Hussenkadun vanha portti Schnetztor 1300-luvulta on korkea ja komea. Heti sisään tullen vasemmalla on Jan Husin museo, sen protestantin, joka Konstanzissa konsiiliaikaan 1415 roviolla uskonsa takia poltettiin. Ja oikealla Konstanzin Spitalweinin eli viinitarhojen kauppa. 

Ruusutarhan kadulla on Konstanzin kaupungin museo. Siellä ovat hyvässä tallessa vuosisatojen aikaiset asiakirjat. Koko keskusta on kävelykatua. Markkinapaikalla pidetään vuosittaiset joulumarkkinat. En tainnut yhtäkään vuonna jättää niitä väliin. Sehän on koko vuoden tärkein markkinapaikka, ja joululahjat tavallisesti ostetaan sieltä. 

Raatihuoneita Konstanzissa on peräti kolme, ja väliaikainenkin vielä. Kun puhutaan vanhasta raatihuoneesta, tarkoitetaan yleensä 1500-luvun raatihuonetta. 

Tässä kadun puoleinen julkisivu ja sisäpiha. Vanhassa raatihuoneessa pidetään siviilivihkimiset. Vihkiminen tapahtuu aina ensin maistraatissa, kirkollinen vihkiminen on yleinen mutta sillä ei ole samaa merkitystä kuin Suomessa.

Ensimmäinen raatihuone Fischmarktilla on vuodelta 1484. Siinä toimii nykyisin paikallisradio. Tai siis toimi silloin kun minä asuin seudulla...

Ja viimeisin konstanzilaisen arkkitehdin Schaudtin moderni luomus keskellä kaupunkia, Laubin eli vanhan vallihaudan varrella. Se, että ne tuttavani, joille Schaud taloja suunnitteli, eivät olleet häneen lainkaan tyytyväisiä, on kokonaan toinen tarina. Saksassa arkkitehti vastaa talon suunnittelusta ja rakentamisesta.

Ja sitten on vielä kaupunginosien omia raatihuoneita, tässä Litzelstetten. Sinne järjestin kerran suomalaisen tanssikurssin. Ja oppilaittenkin kanssa mentiin humppaa... :) Oi aikoja.

Mikä minusta on asiakkaana hyvä asia Saksassa, on se ettei tarvitse juosta virastosta toiseen niin kuin Suomessa, vaan kaiken saa yhdeltä ja samalta luukulta. 

Nyt aloin taas ikävöimään entiseen elämään. Konstanzin kaupunki on todella kaunis, katselipa asiaa miten päin hyvänsä!

Nikolaus, Nikolauksia

"Kreuzlingenin nikolaukset antavat lahjoja Konstanzin lapsille

12. 12. 2010 | Teksti: Fritjof Schultz-Friese 

 

Kaupunkimarkkoinnin kutsumana Myran piispa tuli joulupukkiensa ja Ruprecht-renkinsä, aasinsa ja pikkutonttojensa kanssa Baden-Württembergin toiseksi suurimmille joulumarkkinoille

KREUZLINGEN / KONSTANZ. fsf / 

On jo vuosien takainen joulunalusperinne, että Konstanziin Konstanzin kaupunkimarkkinoinnin kutsumana Kreuzlingenista tulivat pyhät Nikolaukset piispoineen, punatakkisine pukkeineen sekä myös renki Ruprecht ja aasit sekä pienet apulaistontut. He tulivat kulkueena Hussenstrassen historiallisen portin kautta. Sieltä he menivät Augustiinien aukiolle, Ruusutarhaan – ja kanslerinkadulle. Konstanzin vanhan raatihuoneen pihalla piispa nousee lasten saattelemana korokkeelle. Jouluisen runon luettuaan lapset saivat suklaata ja piparkakkuja. Petershausenin musiikkiyhdistys Eintracht säesti tapahtumaa."

  …………………..

Näin se aina menee. Kreuzlingen ja Konstanz ovat oikeastaan sama kaupunki, paitsi että ne ovat eri valtioissa. Joulukuun kuudes on Nikolauksen päivä. Oli varsin vaikeaa juhlia itsenäisyyspäivää Saksassa tuon samanaikaisen lasten juhlan takia. 

Renki Ruprecht tulee aina Myran piispan eli joulupukin kanssa risuvitsoineen pelottelemaan lapsia, että jos eivät ole kilttejä, eivät saa lahjoja. Joululahjat annetaan kyllä aattona; joulukuun kuudentena jaetaan makeisia, keksejä ja mandariineja.  

On hauskannäköistä, kun pukkeja on kymmenittäin kadulla samanaikaisesti. Selitäpa siinä sitten lapsellesi, että joulupukki asuu Korvatunturilla!

Hm... nämä kuvan Myran piispat puolestaan ovat vain suklaisia. 

Itsenäisyys, mitä se on?

Tänä vuonna oli seurakunnan vuoro Kalajoella järjestää itsenäisyyspäivän juhla. Kirkossa lauloin kuoron kanssa isänmaallisia ja kuuntelin seurakuntasalissa juhlapuheita. Kaupunginjohtaja loisti poissaolollaan. Samoin nuoriso, ja jos ei musiikkikoulusta olisi ollut esiintyjiä, niin ei olisi ollut nuorisoa lainkaan. 

Itsenäisyys on niin itsestään selvä asia. Onkohan kukaan edes ajatellut, että on muutakin kuin vain viimeiset sodat. En yhtään vähättele, mutta näin ulkomailta palanneena tuntuu, että suomalaisten mielestä sota oli eilen. Meillähän on muutakin. Esimerkiksi ilmainen kouluruokailu, keittiöissä astiankuivauskaapit, hyvin toimiva äitiys- ja lastenneuvola  - joskaan terveydenhuolto ei muuten hyvin toimikaan  - ja naisen asema on hyvä, jollen sanoisi erinomainen - Saksasta katsottuna. Vinoutumaa on siitäkin huolimatta sillä saralla. Suomalainen nainen sai kyllä täyden äänioikeuden toisena maailmassa, mutta varsin myöhään saatiin aikaan kansalaisuuden periytyminen äidin mukaan, tai naispappeus. Ja Halostahan haukutaan laajalti yhä vieläkin. 

 

Suomi on Transparency Internationalin mukaan taas maailman vähiten korruptoitunut maa.  Minä sanoisin kylmästi, että korruptio on täällä maailman parhaiten kätketty - hyväveli-verkostoon ja puoluekuriin. 

Juhlassa puhui varsin elävästi varsin vireä sotaveteraani. Sodassa ollut isäni ei koskaan haukkunut venäläisiä eikä ryssitellyt ketään, totesi vain, että se oli sitä aikaa se. Saksalainen ex-appeni oli ollut sodassa myös, valloittamassa Leningradia. Saksalaisilla ei ollut pakkasia varten minkäänlaista varustusta, ei lämpimiä vaatteita eikä tarpeeksi ruokaa. Appeni ei häittemme jälkeen koskaan suostunut tulemaan Suomeen, sillä hän sanoi muistavansa piiritystalven niin kauheana kokemuksena, ettei hän enää koskaan halunnut palella sillä tavalla. Haavoituttuaan rintamalla hän joutui sairaalaan, ja siellä kuuli, että rautateille kaivataan väkeä, ja niinpä hän, puuseppä, kouluttautui rakennusinsinööriksi, joten hänen ei enää tarvinnut palata rintamalle. Ahkera olikin ja hyvin pärjäsi. 

Viimeisestä sodasta ollaan Suomessa idässä ja lännessä täysin eri mieltä.  Lännessä saksalaiset ovat pahan alku ja juuri, kun raiskasivat suomalaiset naiset ja polttivat Lapin. Idässä heitä pidetään Suomen itsenäisyyden pelastajina, sillä Kohlmeyerin lentolaivasto kaksinkertaisti Suomen ilmavoimat ja siten menetettiin vain Kannas mutta ei koko Suomea. Mikä sitten on totta ja mikä ei - mitä olen ihmisten kanssa keskustellut, on sekä sitä että tätä... Mene ja ymmärrä... taitaa todellakin sota olla vieläkin liian lähellä. Tai sitten se on kateutta, koska Saksalla menee hyvin. Kansa on ahkeraa ja osaavaa ja Saksan osaamisellahan Suomikin ratsastaa. 

Sodan jälkeen taas suomalaiset olivat kahta mieltä: pakolaisille kodit, kyllä, "mutta ei meille". Pakolaiset taas sopeutuivat, mutta toivat oman kulttuurinsa mukanaan. Tänään harva sitä enää muistaa, miten he saivat taistella uskontonsa ja murteensa puolesta, ja toisaalta mitä kaikkea he toivat tullessaan, mikä tänään on "suomalaista" kulttuuriperintöä. Vaikkapa karjalanpiirakat - vaan missäpä Suomen riisivainiot? Karjalassa täyte tehtiin perunasta. Mikä sekään ei ole kovin suomalaista! Perinteeseen kuuluu olennaisesti myös vieraanvaraisuus, aivan kuten Venäjälläkin. 

Keskustella voisimme myös siitä, mitä itsenäisyys on. Onko se sitä, että saa itse määrätä itsestään? Suomeahan määräsivät ensin Neuvostoliitto ja nyt EU. On siinä sitten tasapainottelua. Ehkä Suomi on sitä mitä on, koska aina sanoo joka asiaan juu ja aamen, kyseenalaistamatta yhtään mitään. Ja täällähän saa olla aina vain yksi mielipidie, yksi kerrallaan. Mediavapautta ei ole. Vuorineuvokset lahjovat toimittajat ja toimittajat kirjoittavat mitä vallitseva hallitus haluaa. Tämä ei suinkaan ole omaa keksintöäni. 

On asioita joita en ymmärrä. En ymmärrä pyllyn seudun ja kännäyksen ihannointia, minusta niissä ei ole mitään hauskaa. Mutta onneksi kaikkea ei tarvitse kuunnella, voi kääntää päänsä ja lähteä pois.  Vapaus on muun muassa sitä. Nyt kun olen lähes päivittäin tekemisissä pakolaiiten kanssa, vapaus saa aivan toiset mittasuhteet. Kunpa jokainen suomalainen joutuisi pakolla käymään pakolaisten vastaanottokeskuksissa!

 Kuva: Ruukin vastaanottokeskus, 30.11.2012

Vapaus on myös sitä, että Suomesta voi muuttaa vapaasti pois. Jos joskus jäisin leskeksi, todennäköisesti muuttaisin takaisin Saksaan, kyllä Saksa on sen verran hyvä maa asua. Näin tekevät muutamat tuttavani - ovat kahden maan loukussa.