Nettideittailijan eloonjäämisopus

Kenellekään ei liene epäselvää, että me Timon kanssa kirjoitettiin tuo opus. Ei kun opas. Koska oikeastaan se on läpyskä... Sen julkaisi kustantamo Magentum lokakuussa 2006. Kirja ei ole kummankaan omaelämäkerta eikä siinä ole novelleja.
Tässä kuitenkin yksi ihan oikeasti tapahtunut tarina nettideittailusta. Näytelmän muodossa.

HIMOURHEILIJA
©Pirjo Werkle (ja Timo Peltonen)

Henkilöt:
LEA 50 v.
AINO; Lean tytär, 20 v.
RIIKKA, tyttären ystävä, 20 v.
SAMI, 30 v.
JOUNI, 35 v.
MIKA, 52 v.

LEAN KOTONA
Aino ja Riikka istuvat lootusasennossa lattialla, kuuntelevat musiikkia.

A: Mä en tiedä mitä tekisin ton äiskän kans, se on niin masis.
R: Ei kai sille mitään voi. Sehän se aikunen on, ei kai meitin tartte mitään tehä.
A: Emmä voi kattoo kun se suree että mun iskä lähti. Ei niillä kyllä hyvin mennykkään, mutta emmä tommostakaan voi kattoo.
R: No keksitään sille jotain tekemistä sitte.
A: Ai että se pitäis panna kurssille, vai? Joogaamaan? Siellähän on vaan naisii. Ompeleen? Naisii. Tanssiin? Sinne tarttee heti lähtöön partnerin. Ei meillä oo. Ja siks toisekseen, ei se ikinä tee mitä mä sanon kuiteskaan.
R: No jaa, ei ne äiteet kyllä tee...

Tytöt vaipuvat hiljaisuuteen, kuuntelevat musiikkia, sormet lyö tahtia.

Sitten Riikan kasvot kirkastuvat ja Riikka huudahtaa:
Hei, nyt mä tiedän. Pannaan sille nettiin profiili, pannaan sinne hieno kuva, onneks se onkin aika hyvin säilyny ja kroppakin sillä on hyvä, pannaan sinne kaikki hienot harrastukset... tennikset ja semmoset. Mä oon kuullu et siellon hienoi miehii. Mitäs aattelet? Enks mä ookkin hyvä keksiin!
A (empii): Ei se ikinä suostuis. Se pitää tommottii humpuukina.
R (masentuu) No joo, tää oli vaan yks idis...
A (havahtuu) Hei mutta jos tehtäis se ilman että se tietää mitään. Pannaan sinne meiliosoite, kyllä ne miehet sitten kirjottaa.
R: Joo, tuu!

Tytöt avaavat koneen ja puuhailevat sen parissa tovin. Löytävät valokuvankin. Sitten tytöt tekevät profiilin. Panevat ikää vähäsen alemmas, arvelevat painon (reilusti alakanttiin kuten myöhemmin ilmenee), ja laittavat harrastuksiksi ihan kaikki urheilulajit mitä ikinä keksivät. Kuten: akkojen jalkapallo, koripallo, sukellus, tennis, hölkkäys, telinevoimistelu, badminton, golf.

Tytöt kirjoittavat posket hehkuen ja nauraa kikattavat koko ajan.

R: Toi on ihan liian kesyä. Laitetaan benji, ja vuoristokiipeily, ja laskettelu, ja moottoripyörä, ja vesihiihto, ja – mitäs sulle tulee mieleen?
A: Ai että mua naurattaa koko ajatus, että mun äiskä ajais motskaria (kikattaa)
R: Joo ja rallikuski, kokemusta Saharasta, ja purjelento, ja jousiammunta...
A: Ja sitten pannaan että kiltti ja sopeutuvainen ja „yhden miehen nainen“. Mä luulen että kyllä tästä upeeta tulee.

Panevat tekstit nettiin.

R: Mites me tää nyt sun äiskälle sanotaan? Emmä tiiä... jos se suuttuu?
A (päättäväisesti): pihkurat, suuttukoon. Eihän me mitään pahaa oo tehty, me halutaan auttaa sitä pois masiksesta.

LEA (tulee kotiin. Kopistelee vedet sateenvarjosta, riisuu takin, tulee olohuoneeseen). Mitäs tytöt. Mitä kuuluu Riikka. Tuollon kaamee ilma ulkona, et sä haluais jäädä tänne yöksi?
R: Ai jaa, kiitti vaan, mä soitan mun äiskälle.
A (katsoo äitiään pitkään)
L: Hei, mikä hätänä? Onko sulla kaikki ihan hyvin? Onks teillä nälkä? Mä meen tekeen voileipiä. Laita sä sillä aikaa Riikalle peti valmiiks.
A (varovasti, tulee Lean kylkeen kiinni): No kun... me aateltiin että sä...
L (naurahtaa): Voi tytöt, te ootte sitten ihania. Joo eihän tää elämä nyt oikeen herkkua oo, mutta onneks mulla on työpaikka sentään.
A: Joo äiti kuule... me aateltiin Riikan kaa et... sulla on varmaan yksinäistä kun iskä lähti.
L: No miten sen nyt ottaa. Totutella pitää, joo. (Huokaisee)
A: No kun me aateltiin...
L: Kakistele nyt vaan ulos mitä sulla on sydämelläs. Emmä syö.
A: Äiti, mä tykkään susta! (Tulee halaamaan.)
L (hämmästyy) Mitä nyt on tapahtunut? Onko joku kuollu? Onko Riikan perheessä jotain? Onko sun kaverit kaikki terveitä?
A (hellittää): E-ei mitään semmosta... mutta me on kirjotettu sulle...
L: Kirjotettu mulle?
A: Niin (punastuu)... Me pantiin sulle nettiin profiili. Me pantiin sinne sun meiliosoite, se ilmainen, nii et jos saat postia niin älä hämmästy...
L: Jaa, no mikä se sellanen profiili sitten on?
A: Se on siellä deittikanavalla... se kertoo kuka sä oot ja mitä teet ja silleen..
L: No ei kai se kamalan vaarallista ole. Näytä mulle sitten joku päivä se deittikanava, jookos? Ja nyt tytöt syömään.

KOTONA, seuraavana päivänä

L (itsekseen ja ääneen): Hyvänen aika. Onpas mulla paljon sähköpostia. Kuka kumma kirjoittaa. Ei mulla oo tommosii tuttuja. Jos ne on vaan spämmiä. (Kutsuu) Aino! Tuus kattoon. (Aino tulee.) Pitääks nää poistaa vai mitä nää on?
A: Hm... tota... kai ne ukot nyt sitte kirjottelee.
L (näyttää kysymysmerkiltä): Siis ketkä ukot kirjottelee?
A (punastuu) No kun me pantiin se ilmo eilen sinne nettiin...
L (katsoo tytärtään pitkään eikä sano mitään)
A (vetää olkapäät kyyryyn) A-anteeks... emmä mitään pahaa tarkottanu...
L (raivostuu): Ja selvähän se, sulla on kyllä pää täynnä idiksiä. Kuule tää ei oo leikin asia. Tästä hyvästä sä saat kyllä maksaa. Ja jokaikiselle selität ihan itte mitä sä oot menny tekemään. (Huutaa) Häpeisit ees! Äläkä seiso siinä kun tollo. Voi taivahan talikynttilät. Mitä mä nyt teen!
A: Emmä tarkottanu... kuule annat sä anteeks... kyl mä vastaan niille...
L (rauhoittuu ja naurahtaa sitten): Jaa no, ei kai tähän kukaan kuole. Kattotaan mitä nää on. Mut sä vastaat sitte niille!

Uteliaisuus voittaa. Lea avaa meilejä. Miehet pyytävät ottamaan yhteyttä, kertovat itsestään, ovat etupäässä nuoria ja komeita, joitakin kuvia mukana, kaikki harrastavat jotain urheilulajia.

L (ihmettelee): Miten ihmeessä, mitä ne minusta kaikki haluaa? Enhän mä pelaa tennistä, enkä sukella. Eikä mulla oo motskaria. Mut tietty voishan sitä joskus kokeilla jos ois kaveri.
A (häpeää) Kuule äiti, anna anteeks, emmä osannu arvata et oikeesti...
L (naurahtaa) No, katsotaan. Uskaltaiskohan noille vastata?
A: Emmä kuule tiiä... (Innostuu sitten) Mut oon mä kuullu et ihmiset on löytäneet parnereita netistä, kyllä mun mielestä sä voisit kirjottaa ainaski tolle Samille, se kirjoittaa oikein nätisti. Oi äiti! Saanko mä tavata sen kans!
L: Hetkinen. Tää meili on mulle. Sen nimi on Sami, onpas nätti poika, mä kirjotan sille. Ja sitten täällä on yks Jouni, katos tätä.

Lea kirjoittaa vastaukset molemmille ja unohtaa Ainon läsnäolon tyystin. Aino häviää vähin äänin luimistellen ja olkiaan kohautellen huoneesta.

KOTONA, seuraavana päivänä
Lea istuu koneen ääressä, lukee s-postia. Aino tulee huoneeseen.

A: Hei äiti, joko ne miehet kirjoitti vastaukset?
L: Joo niin tekivät. Molemmat haluaa tavata. Mutta täällä on ainaskin sata muuta!
A: Voi ei... anteeks!
L: Eihän se mitään. Tää on hauskaa. Mä laitan vastauksen näille kaikille!
A: Elä laita, ethän sä voi noin montaa ikinä tavata!
L: Kuule tää on hauska juttu, mä aion ainaskin tavata nuo ekat kaks. Kattotaan sitte.

HUOLTOASEMAN KUPPILASSA, muutamaa päivää myöhemmin
LEA, SAMI

Nuori, huoliteltu, tumma, komea SAMI tulee kuppilaan ja näkee Lean.

S: Moro! Vaude, sä sitte oot hyvännäköinen mimmi!
L: Hei, sä oot varmaan Sami?
S: Joo, kyllä vaan. Otaks sää kahvit ja mitä sen kans?
L: Kahvin, mustana.

Sami hakee kahvin, tulee sitten Lean pöytään ja ottaa Leaa molemmista käsistä kiinni.

S: Vihdoinkin mä olen tavannu semmosen naisen, joka osaa jotain. Nuo kaikki muut on ollut nynnyjä, mut sä oot aarre!
L: Mä oon kuule vientisihteeri, ja senhän mä jo sulle kirjotin. Miten niin aarre?
S: No kun sä lähdet mun kanssa benjii hyppään Sveitsiin!
L: (hämmästyneenä, varovasti) Tota, kun emmä tiiä... kun en oo ikinä hypänny... mut kokeilla vois tietty...
S: (katsoo hämmästyneenä Leaa) Mu-mutta sun profiilissa sanotaan että sä... harrastat...
L (alkaa nauraa). Kuule se oli mun tytär joka kirjotti mun tekstit, kun mä en ymmärrä netistä mitään. Mitä se kirjotti?
S (pettyneenä) No että sä harrastat benji-hyppyy. Ja kun täällä ei kukaan... eikä varsinkaan naiset niin mä ajattelin että sä lähtisit mun kanssa Sveitsiin...
L (säälii Samia) Voi anna anteeksi, emmä tarkoittanu mitään pahaa.

Juttelevat niitä näitä, molemmat lähtevät kotiin.

KOTONA
Lea tulee taas töistä, riisuu takin, menee Ainon luokse, joka istuu sohvassa ja lukee.

L: Hei!
A: Hei äiti. Miten meni?
L: Ai ne treffit sen Samin kans? Se oli kovasti pettynyt, kun mä en lähtenytkään sen kanssa Sveitsiin hyppäämään. Mistä ihmeestä se sai tommosia päähänsä?Muuten oli ihan mukava mies. Ja nätti kun mikä.
A: Anteeksi äiti... emmä tarkoittanu mitään pahaa... mut mä kirjoitin sinne nettiin että sä harrastat benji-hyppäämistä. Kai se siksi luuli että...
L: Ai jaa. Voi sun kanssas. Harmi, mutta en totisesti harrasta. En tiedä uskaltaisiko ees! Mutta ei se mitään, huomenna mulla on treffit sen Jounin kans!
A: Kuule... voisinks mä saada sen Samin meiliosoitteen?
L: Voit, mihin sä sitä tarttet?
A: Johan mä sanoin että mä haluan tavata sen, se on niin nätti...

KAPAKASSA, seuraavana iltana
Lea istuu kapakassa ja maistelee olutta. Sisään tulee vähintäänkin yhtä komea nuorimies kuin edellisenäkin päivänä. Tulee suoraan Lean pöytään, esittelee itsensä.

J: Terve! Mä olen Jouni, sieltä netistä.
L: Tervepä terve! Kiva kun tulit.
J: Sä oot sitten nätti... ei kun anteeks, mä meinaan että kun sä oot mua vanhempikin...
L (naurahtaa) Kiitosta vaan.

Juttelevat niitä näitä, sopivat uudet treffit lauantaiksi Itämeren rannalle.

RANNALLA
Lea odottaa jo autonsa vieressä, Jouni tulee reippaasti ajaen ihan viereen, nousee autosta ja suutelee Leaa poskelle.

J: Hei! Hienoa että tulit.
L: Hei vaan, totta kai tulin kun kerran lupasin.
J (ottaa esille lompakkonsa ja ottaa esille tuhat euroa): Tässä olis tää tonni jonka lupasin. Ja kai sulla on kamppeet mukana? Auton takakontissa?
L (kysymysmerkkinä, katselee rahoja Jounin kädessä) Mikä raha tuo on? Mitkä ihmeen kamppeet? Eikö me mennäkään kävelemään?
J (samanlaisena kysymysmerkkinä) No se lomaraha, mehän mennään yhdessä Välimerelle. Ja mukana sulla piti olla sukellusvehkeet tietenkin ja räpylät. (Katsoo Leaa pitkään.) Onko joku asia huonosti? Miksi sä oot noin vaikeen näköinen? Niin kyllähän meren pohjassa kävelläkin voi... vai mitä sä oikein meinaat tehdä? Täällon vesi kyllä vähäsen tyrskyistä, mutta mehän ollaankin meren rannalla. Niin mitä sä oikein ihmettelet? Tulehan jo. (Yrittää ojentaa rahoja Lealle.)
L: (nojaa autoonsa, ei ota rahaa vastaan.) Siis minne pitäis tulla?
J (rahatukku kädessä) Hakemaan pullot.
L: Pullot? Mitkä ihmeen pullot?

Yhtäkkiä Lea alkaa nauraa, sydämensä pohjasta. Sillä yhtäkkiä Lealle valkeni, mitä tytär oli profiiliin kirjoittanut: Lean harrastukseksi pelkkää urheilua.

J: Mitä nyt? Etkö sä tulekaan?
L (alkaa selittää).
Koko juttu päättyy nauruun molemmin puolin. Jouni pyytää Leaa kuitenkin tulemaan mukaan sukeltamaan, ainakin kokeilemaan - Lea lupaa tulla joskus toiste.

KUPPILASSA, seuraavilla treffeillä.
Taas Lea odottaa. Sisään tulee pitkä herrasmies MIKA, tervehtii kohteliaasti, istuu Lean pöytään.

M: Onpa mukava tavata vihdoinkin. Sinä sitten vasta nainen olet! Ihailen tuollaista suoritusta!
L (naurahtaa ja menee suoraan asiaan): Kuule, se profiili on feikki, se on mun tyttären keksintöä, ei siinä ole päätä ei häntää. Mutta tulisitko sä mun kanssa golfkurssille?
M: Tämähän on kuin lottovoitto. Mä olen kyllä jalkapallovalmentaja, mutta ikäni olisin golfia halunnut harrastaa, mutta eipä oo tullu aloitettua. Kyllä mä tulen, oikein mielelläni!

Paljon paljon myöhemmin, Lea ja Mika kävelevät käsi kädessä ulkona ja ohittavat huoltoaseman baarin. Näkevät, että siellä istuu Aino ja keskustelee Samin kanssa... eivät ne kaksi näe eivätkä kuule kuin toisensa.