Exäni sai jostain syystä päkiäänsä syylän. Se kasvoi sisäänpäin ja oli kivulias ja haittasi kävelyä. Se kasvoi niin pahaksi ja isoksi, että kirurgin piti leikata se pois. Haava umpeutui ja parani, kuten kunnon kiltin haavan tuleekin.
Kuinka ollakaan: samaan tervehtyneeseen päkiään tuli uusi syylä. Se kasvoi ja kasvoi ja alkoi haitata kävelemistä. Ex ei oikein pitänyt ajatuksesta päästä taas leikkaukseen ja hyppimään yhdellä jalalla ja kainalosauvalla. Katselin hänen nilkuttamistaan, ja aivan spontaanisti lausahdin: "Sano sille syylällesi, että menee pois - ethän sinä sitä mihinkään tarvitse." Emmekä keskustelleet koko asiasta sen kummemmin.
Jonkun ajan kuluttua toinen iso syylä hävisi itsestään ja iho parani. Ex kertoi seuraavaa: Hän oli jäänyt miettimään sanomaani. Tietäen, että kaikki on yhtä, että on muutakin kuin materiaa, hän oli alkanut jutella syylänsä kanssa. "Mene pois, en tarvitse sinua enää."
Ja syylä kuuli ja lähti.
Tapahtunut kantautui tyttären korviin; hän käytti samaa juttelua omien syyliensä poistamiseen.
On asioita, joita ei ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti