Huomautan heti alkuun, että minua ei kannata tulla ryöstämään eikä tappamaan, koska minulla ei ikinä ole isoja rahoja mukanani. Niitä näes voi laitella myös tilisiirtoina ;-)
Se oli silloin. Olen ihan liian köyhä, jotta kannattaisi lähettää mafia kimppuuni…
Kerronpa tässä toisen tarinan.
Myyjä puhui saksaa kuten saksalaiset. Auto oli juuri mitä oli luvattukin. Koska myyjä oli tummempi-ihoinen, kysyin, mistä hän on kotoisin. Hän kertoi vanhempiensa olevan Libanonista, mutta syntyneensä ja kasvaneensa Saksassa.
En pelkää ei-saksalaisia autokauppiaita kuten huhu Suomessa käskee tekemään. Tämä oli vielä lisäksi yksityishenkilö eikä kauppias lainkaan. Ostaja, toimeksiantajani Suomessa oli tyytyväinen, kertoi myöhemmin myyneensä auton ja voittaneensa kaupassa muutamia tuhansia, ja pyysi minua ostamaan ja hakemaan toisenkin auton Saksasta. Ja niin sitten teinkin.
Kun siis kaupat oli tehty, myyjä kysyi, joko olin syönyt illallista, olihan ilta. Vastasin, etten ollut, mutta tunnetusti on olemassa ravitsemusliikkeitä nälän poistoon. Hän naurahti ja kysyi, voisinko tulla illalliselle hänen perheensä luokse.
Tulen sisään huoneistoon: siellä oli koko iso suku koolla: vanhemmat, kaikki sisarukset ja kaikki serkut perheineen. Sattui juuri Ramadan päättyneen!
Siinä sitten sain yhden elämäni maukkaimmista ja runsaimmista aterioista. Ja lämpimän vastanoton. Ja samalla sain pitää esitelmää Suomesta. Ihania ihmisiä, nämä kamalat ulkomaalaiset.
Tuhat kysymystä, jokaiseen vastaus. Tämä on kansainvälisyyttä ruohonjuuritasolla :-)
Mitä tästä opimme?
1) Sitä saa mitä tilaa.
2) Olen aina oman maani lähettiläs, menenpä minne tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti