Naapureitakin voi tilata.
Minulla on aina ollut hyvät naapurit. Minun on vaikeaa kuvitella, että saisin mitään riitaa heidän kanssaan aikaiseksi. Taloja ja osakkeita on ollut ja rajoja ja yhteisiä ongelmia. Yhdessä tekemällä vaan saa aina paljon enemmän aikaan kuin yksin.
Keravan naapurini todennäköisesti pelkästään nauraisi, jos tämän lukisi. Tapasimme viimeksi jouluna. Ensimmäisen lapseni kummi.
Kun muutin Saksaan, Leopoldshafeniin (Karlsruhen lähelle) kerrostaloon, olimme heti ensimmäisenä vuonna piiiiitkällä matkalla Intiassa. Työtoverillani oli asuntomme avain, miehelläni toinen, minulla ei ollut. En saanut kumpaakaan kiinni työstä palattuani, joten jäin oven ulkopuolelle, pakkaspäivänä tammikuussa. Seinänaapuri laski sisään, ja olinkin varma, että näistä jompikumpi kyllä tulee pian. Vähän ajan kuluttua naapuri poistui asunnostaan, ja näki minut yhä oman oveni takana. Niinpä hän kutsui minut ykskantaan omaan asuntoonsa, mutta valitteli, että jään yksin, koska hänen itsensä on mentävä. Hän kuitenkin palasi pian ja keitti minulle kahvit, odotellessani oman oveni avaajaa. Jätin hänelle muistoksi Intiasta tuomamme norsunluisen paperiveitsen - kuulin vasta hiljan, että se on heillä vieläkin!
Olemme asuneet kuka missäkin vuosien varrella, tavanneet säännöllisesti (he kutsuivat meidät kotiinsa silloin kun automme "tilasimme"), tästä miehestä tuli Saksassa aika huomattava johtaja... Asuvat Wiesbadenissa heti kylpylän puiston vieressä. Wiesbadenista kirjoitan joskus..
Tämä naapuripariskunta on toisen lapseni kummipari. Viimeksi olen kuullut heistä nyt jouluna - sain heiltä pitkän kirjeen ja paketin... saksalaisia joululeivonnaisia.
Frankfurtin paritalomme naapurimme erosivat ja heistä olen kuullut vain harvoin - mutta sen sitäkin hauskemmin.
Allensbachin naapureista kampaamopariskunta yksi tärkeä... Asuin heidän loma-asunnossaan muutaman ajan eroni jälkeen. Vasta nyt jouluna sain terveisiä ja kutsuja sikäläisiltä - useilta - entisiltä naapureiltani.
Yksi heistä oli paikallinen poliisi. Kävi joka päivä lounasaikaan kotona syömässä ja parkkeerasi auton toki kadulle meidän talomme eteen. Kun nuorimmaiseni oli pieni, tapahtui kerran, että tämä naapuri pikkupoikani nähdessään huudahti megafoniin "Hei Timo". Kun sitten pieneltä kysyttiin, mitä ääntä poliisiauto pitää, pikkuinen ei tietenkään vastannut "tatü tata", vaan "Hei Timo"!
Yksi näistä entisistä naapureistani vietti viime kesänä viikon luonani. Kävimme yhdessä myös kanavaristeilyllä ja Pietarissa.
Mitäs sitten... Hampurin naapurin kanssa sovimme, että pidämme ison takapihamme yhteisenä vihreänä puistona. Sinne mahtui pelaamaan lentopalloa ja mölkkyäkin. Naapurilla on antiikkiliike ja hän korjaa vanhoja huonekaluja. Suomalaiselle hänen liikkeensä on varsinainen paratiisi. Koska hän oli enemmän kotona kuin minä, niin hän leikkasi aina takapihamme nurmikon puolestani. Monet mukavat hetket vietimme yhdessä. Vielä poismuuttopäivänä sain aivan pyytämättä huomattavaa siivousapua. Viimeksi sain kutsun heille juuri ennen joulua...
Niin se toinen naapuri... onnitteli minua juuri, neljännen kirsikkapuun johdosta.
Entäs sitten täällä Suomessa? Parempia naapureita en osaa edes kuvitella! Tähän laittaisin mielelläni monta huutomerkkiä, mutta sellainen ei kuulemma ole suomen oikeinkirjoituksen mukaista.
Tulin juuri autolla kotiin ja tällä välin oli piha aurattu.
Espanjan naapurit unohtuivat... ei liene kovin iso yllätys, jos kerron että oikein hyviä naapureita...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti