Ho narro! - Viides vuodenaika

Torstaina ennen laskiaistiistaita on SE päivä.

Aamulla kello kuusi: Herätys! Kadulla kuuluu rumpujen pauke ja fanfaarien soitto. Torvisoittokunta tulee. Paukkeen lomassa kuuluu tervedyshuuto: "Hoo narroo! Hoo narroo!"
Katson kelloa ja totean, että on liian aikaista nousta ylös. Ja mikä ihme meteli ulkona...?

Ensimmäisenä vuonna, kun olimme muuttaneet Allensbachiin Bodenjärvelle, olimme laskiaista edeltävänä torstaina aivan ymmyrkäisenä, että mitä ihmettä tämä on. Fastnacht… suomeksi karnevaaliaika, joka sanana antaa täysin väärän kuvan siitä mitä tapahtuu. Fastnacht koostuu sanoista ”Fasten”, paastota ja ”Nacht”, yö. Silloin juhlitaan paastonajan alkamista. Sitä juhlitaan Etelä-Saksassa kokonainen viikko, tai oikeammin – illanistujaisineen - kokonainen kuukausi.

Tai oikeammin: Fastnacht alkaa 11.11. kello 11.11. Silloin erilaisin rituaalein avataan tämä karnevaaliaika.

Karnevaalikulkue käy torstaina aamulla kouluissa ja virastoissa ja ”vapauttaa” koululaiset ja virastojen työntekijät seuraaviksi päiviksi, aina seuraavaan tiistai-iltaan asti. Sen jälkeen vain juhlitaan. Kaikki ovat kadulla ja ulkona: nuoret, vanhat, vauvat, mummot ja vaarit. Perhekunnittain ja ystävät keskenään. Kaupat ovat kiinni, ja on ihan turhaa etsiä ketään työpaikaltaan, työnteosta nyt puhumattakaan.

Päivällä käydään, kuten Saksassa tapana on, viinituvassa juomassa ”Viertele” eli neljänneslitra, eli lasillinen viiniä, ystävien kanssa ja karnevaaliasuihin pukeutuneina. Tai kutsutaan ystävät kotiin. Tai mennään kaupungintalolle… tai seurakuntasaliin… juhlimaan.

Paikkakunnittain tavat tosin jonkin verran vaihtelevat. Minä kirjoitan vain Bodenjärven seudun laskiaisesta. Se kuuluu svaabilais-alemannien perinteeseen.Siellä sekoittuvat vanhat, keskiajalta peräisin olevat perinteet mielikuvituksellisine pukuineen, nykyaikaiset karnevaaliasut ja –tavat sekä sveitsiläinen ”Guggenmusik”.

Keskiviikkona Konstanzissa esitellään katusoihtujen valossa kulkue, jota kutsutaan nimellä. ”Butzenlauf”, jossa kukin karnevaaliseura esiintyy. Puvustus on usein hyvin koristeellista, erikoista ja varsin kallista, etenkin kun puvut ovat käsityötä ja maskit taiteilijoiden veistämiä. Puvut kulkevat perinteenä sukupolvesta toiseen. Kaikilla karnevaaliseuroilla on oma perinteensä, liittyen jollain tavalla seudun tai kaupunginosan historiaan. Nämä historialliset tapahtumat periytyvät osin hyvinkin vanhoilta ajoilta, usein keskiajalta.
Sanaa ”butzen” et löydä sanakirjasta, kuten et juuri mitään muutakaan Fastnachtiin liittyvää sanastoa. Se tarkoittaa tuntemattomaksi pukeutumista.
http://www.butzenlauf.de/

Puvun paikallinen nimi on ”Häs”. Ensimmäisenä vuotena Bodenjärvellä ihmettelimme suurta lehti-ilmoitusten määrää, jossa ilmoiteltiin näitä ”Häsejä” myytäväksi. Meillä ei ollut harmainta aavistustakaan, mitä siellä myydään.

Pukeutuneita kutsutaan nimellä ”Narr”, narri. Se ei ole sama asia kuin mitä narrilla, hölmöllä tavallisesti tarkoitetaan. Laskiaisaikana se on sellaisen ihminen, joka ei ole täydellinen, joka on jollain tavalla hullu, yhteiskunnan ulkopuolella.

Torstaina illalla kaupungin katuja kulkee valtavan metelin säestämänä valkoisiin yövaatteisiin pukeutunut koululaisten ja opiskelijoiden kulkue kantaen talonmuotoisia laatikkoja, jotka on kirjailtu erilaisin tekstein, vääntäen vitsiä opettajista. Koko kulkuetta seuraava yleisö on myös pukeutunut valkoisiin. Jos ei ole, niin aivan varmasti joku maalaa kasvosi valkoisiksi. Kulkue kulkee nimellä ”Hemdglonker”. ”Hemd” on paita ja ”Glonker” sellainen ihminen, joka ei ota täsmällisyyttä niin täsmällisesti, mikä on saksalaiselle tavallisesti vieras asia.
http://www.narrengesellschaft-niederburg.de/event1.asp

Yötä jatketaan aamuun. Guggenmusik on eräänlaista jatsia, mutta väärin soitettuna. Elämys sinänsä. Illalla ihmiset ovat kaikki ulkona ja heiluvat, oikeammin niiailevat, musiikin tahdissa ja käyvät juomassa lasillisensa. Kaikki viinituvat ovat tupaten täynnä. Pukeutuneina, siis maskin alla, jotkut kiertävät kiusaamassa, kutittelemassa tuttuja, usein opettajia tai virkamiehiä, nätisti ja runomuodossa kertoillen. Totta kai erityisen huomion kohteeksi pääsi exäni, joka on teknisen korkeakoulun opettaja.

Kerran saimme myös todeta, että kutittelija oli Badenin prinssi… joka opiskeli hänen osastollaan. Ei, ei ole sen kuuluisan häkissä pidetyn Kaspar Hauserin pojanpojanpojanpoika, se on eri tarina se :-)

Se prinssi oli osastolle ongelma - nimensä takia. Eivät näes tienneet, mihin kohtaan aakkosista laittaisivat nimen ”Leopold Prinz von Baden”. P? V? B?

Perinteisesti Fastnacht alkaa torstaina, ”am Schmotzigen Dunstig”. Ei likaisena, vaan rasvaisena torstaina. Ja päättyy „Aschermittwochiin“ eli tuhkakeskiviikkoon, jolloin Fastnacht haudataan tai poltetaan.

Kaikkiin näihin tapahtumiin liittyy hyvin paljon erilaisia kaikkien tuntemia loruja ja lauluja. 

Sunnuntaina kaupungeissa on suurensuuria kulkueita, joissa nämä eri karnevaaliperinteet vuorottelevat ja jotka kestävät tuntikaupalla ja yleisöä on vähintäänkin yhtä paljon kuin kulkuettakin. Tai toisinpäin. Kadut ovat niin tupaten täynnä, että et jalansijaa tahdo saada. Kaikkea, aivan kaikkea voi siellä silloin nähdä. http://www.youtube.com/watch?v=KhQbWfVlNqM

Kulkueita on myös muina päivinä ja erilaisia. Allensbachissa niitä on peräti kolme, ja lisäksi osallistutaan muiden kaupunkien kulkueisiin. Lapsille on omat kulkueensa ja juhlansa. 

  Konstanzin lipunheittäjät ovat saaneet valtakunnallisia palkintoja, ja esiintyvät erilaisissa juhlatilaisuuksissa ympäri Saksaa. Suomessa vastaavaa voi nähdä kesätapahtumassa Haminassa.
http://www.fahnenschwinger-niederburg.de/html/60_jahre_deutschland.htm

Minä ompelin itse karnevaalivaatteemme, musketöörit ja krokotiilit. Mieleenpainuvin oli tyttären Karvinen-puku ja pojan Hessu-puku, jotka saivat pohjoisemmassa, Frankfurtissa asuessamme kylän parhaan puvun palkinnot, sekä myöhemmin sekä pupujussi Janoschin sadusta ”Pikku Tiikeri ja Pikku Karhu”, että Saksojen yhdistymisen aikaan postin keltainen iso viisisorminen käsine. Kaikkea sitä on ommellutkin elämänsä varrella…!

Kaikkein mieleenpainuvin oli kuitenkin se laskiainen, jolloin me suomalaiset esiinnyimme Leningrad Cowboyna. Kolme hullua perhettä lapsinemme, joten meitä oli sitten yksitoista. Parivuotias nappulainen, nuorin, pääsi paikalliseen lehteen. Itse teimme vaatteet, meillä oli tupeet ja pitkät kengät ja kukapa meitä olisi tuntenutkaan. Siihen maailman aikaan olin juuri aloittanut hanurinsoiton. Osasimme laulaa tasan yhden veisun, mutta sepä ei yleisöä haitannut, ja sitä yleisöä meillä totisesti oli minne ikinä menimmekin…

Karnevaaliaikaa kutsutaan viidenneksi vuodenajaksi. Silloin on lähes kaikki sallittua. Kaikki juhlivat ja ulkona. Juhlaan ei kuitenkaan kuulu humalassa örveltely eikä seksihakuisuus. Ainakaan minä en ole sitä koskaan nähnyt. Sellaista pidetään täysin moukkamaisena käyttäytymisenä.

Fastnacht, eri murteilla myös Fasenacht tai Fasnet, eroaa huomattavasti siitä, mitä Suomessa nähdään reininmaalaisena karnevaalina. Karnevaali on modernia hupia, Fastnacht perinteen vaalimista. Eikä sillä ole Oktoberfestin kanssa mitään yhteistä, kuten aina ensimmäisenä oletetaan, kun siitä suomalaiselle puhun.

Erilaisia asuja ja tapoja voi käydä milloin vain ihmettelemässä Langensteinin linnassa, joka sijaitsee järven pohjoispäässä, 35 km Konstanzista luoteeseen.
http://www.fasnachtsmuseum.de/. Kuvia löytyy vasemmalta linkistä ”Bilder”.
Museoita on toki muuallakin, esimerkiksi Sigmaringenissa ja Bad Dürrheimissa.

Aivan varmasti unohdin sata tärkeää asiaa. Fastnacht nimittäin on todella monimuotoinen perhejuhla! Minä rakastuin tähän juhlaan täysillä, vaikka en muuten juurikaan massatapahtumista välitä. Niin rakastuivat myös aina myös seudun ulkopuolelta tulleet vieraani.

Jos joku ikinä koskaan Etelä-Saksaan lähtee, niin paras aika on nyt, juuri NYT!