Kuva Eike Dehls
Alkuperäinen julkaisu:
Eläkeläisten Uutiset
22.03.2012
http://www.elakelaistenuutiset.fi/index.php/kulttuuri/teatterijamusiikki/241-friedrich-pacius.html
Saksalainen suurmies Friedrich Pacius (1809 – 1891) on ollut synnyinmaassaan tuntematon suuruus. Se ei ole hämmästyttävää, sillä hän lähti kotikaupungistaan Hampurista 19-vuotiaana saatuaan Tukholman hovikapellin viulistin paikan. Jo vuonna 1834 hänet nimitettiin 25-vuotiaana säveltäjänä ja viulistina Helsingin yliopiston musiikkipäällikön virkaan, johon oli etsitty pätevää henkilöä. Hampurin Raatihuoneella Fredrik Paciuksen saksan- ja suomenkielisestä näyttelystä informaatiota Paciuksen koulusta, nimi koulun matrikkelista sekä Paciuksen muistolaatta yhdessä esittelypylväässä.
Juhlavuoden 2009 kunniaksi avasi Suomen pääkonsuli Erja Tikka Hampurin Raatihuoneella tasokkaan näyttelyn Paciuksen elämästä, toiminnasta ja sävellystuotannosta. Raatihuoneelta näyttely siirtyi Hampurin musiikki- ja teatterikorkeakouluun, missä organisoitiin Pacius-seminaari. Näyttelyn ovat järjestäneet Suomen pääkonsulaatti ja Hampurin kaupunki.
Friedrich Pacius syntyi musikaaliseen kauppiasperheeseen, joka kävi kauppaa viinien kanssa. Koska poika oli hyvä oppilas, sijoitti isä hänet ns. ”oppineiden kouluun” Johanneumiin, joka on perustettu 1529. Vaikka isä toivoi musikaalisesta Friedrichistä kauppiasta, ei toive täyttynyt, vaan hän sai taiteellisten taipumustensa perusteella vankan musiikkikoulutuksen Saksassa lahjakkaiden opettajien Louis Spohrin ja Moritz Hautpmannin johdolla. Friedrich opiskeli kaukana kotoa Kasselissa ahkerasti ja oppi soittamaan useita instrumentteja. Vuonna 1826 hän sävelsi ensimmäiset laulunsa ja ensikonsertti oli Hampurin viereisessä Altonassa, joka oli silloin Tanskaa.
Helsingissä Friedrich, sittemmin Fredrik, sai tehtäväkseen järjestää suomalaista musiikkielämää keskieurooppalaisen mallin mukaisesti. Hän perusti kuoroja, orkesterin ja sävelsi useita kuoroteoksia sekä 1852 Suomen ensimmäisen oopperan ”Kaarle-kuninkaan metsästys” Sakari Topeliuksen ruotsinkielisiin sanoihin. Ensimmäisen suomenkielisen oopperan, Oscar Merikannon säveltämän ”Pohjan neidon” kalevalamittaisen libreton kirjoitti runoilija Antti Rytkönen; ooppera valmistui 1898. Pacius sävelsi vielä oopperat Kypron prinsessa ja Loreley.
Fredrik Pacius oli ahkera: viulisti, kamarimuusikko, kapellimestari, säveltäjä ja hän soitti solistina konserteissa. Hän loi myös perustan suomalaiselle musiikkikoulutukselle. Ystäväpiiriin kuuluivat Lönnrot, Snellman, Runeberg, Topelius. Hänen kuorossaan lauloi valtioneuvos Martin, jonka Nina-tyttärestä tuli 1842 Paciuksen vaimo. Heille syntyivät lapset Eduard, Maria, Jenny ja Olga, kaikki musikaalisia. Aikaa myöten haki Pacius vielä äitinsä ja veljensä Suomeen.
Paciuksen työpanos oli valtava ja hän saikin kunnianimen ”Suomen musiikin isä”. Tunnetuin suomalaisille hänen sävellyksistään lienee Suomen kansallislaulu Maamme.
Kun ylioppilaat saivat pitkän kieltokauden jälkeen viettää Helsingissä Kumtähden kentällä 13.5.1848 perinteistä kevätjuhlaansa, pyydettiin Paciukselta neljä päivää aikaisemmin sävellystä isänmaa-lauluun Vänrikki Stoolin tarinoista. Laulajat ja soittajat opiskelivat laulun nopeasti ensiesitystä varten. Laulun aikana nousi Suomen lippu ensi kertaa 40 vuoden jälkeen kentällä salkoon. Tunnelma oli riemuisa ja laulu oli esitettävä useita kertoja uudelleen. Suomen kansallishymni Maamme-laulu oli syntynyt. Runebergin sanat suomensi runoilija Paavo Cajander (1846 – 1913). Paciuksen hautajaisissa 1891 lauloi 150 opiskelijaa Suomen kansallislaulun.
Pääkonsuli Tikka mainitsi, että säveltäjä Pacius ei varmasti aikoinaan voinut kuvitella näyttelyä hänestä ja elämäntyöstään Raatihuoneella, lähellä hänen kotiaan Hampurin keskustassa. Keväällä 2009 kiinnitettiin lähistölle muistolaatta Paciuksen 200. syntymäpäivän kunniaksi. Edelleen kertoi pääkonsuli Tikka Paciuksen kirjeistä käyvän ilmi, että häntä vaivasi koti-ikävä, vaikka elinolosuhteet silloisessa pienessä Helsingissä olivat hyvät. Paciuksen koulussa Johanneumissa on niinikään hänen muistolaattansa, jonka lahjoitti koulun entinen oppilas ja Paciuksen ”jälleenlöytäjä” opettaja Hans-Wolfgang Ebeling. Hampurin Eimsbüttelin kaupunginosassa on myös Paciusweg-katu.
Pacius-näyttelyn ja -seminaarin kautta välittyi Suomen kulttuurin tunnettuus Saksassa jälleen kerran askeleen eteenpäin, eikä edustavampaa paikkaa näyttelylle ole kuin kaupungintalo-raatihuone. Paciuksen aloittamaa työtä Suomessa oli muiden säveltäjien hyvä jatkaa. Tämä musikaalinen silta maittemme välillä on myös esimerkki siitä, miten pitkäaikaisia kulttuuriyhteyksiä Suomella ja Saksalla on.
Paciuksen 1852 säveltämä Suomen ensimmäinen ooppera Kaarle-kuninkaan metsästys, valokuvattu Paciuksen Johanneum-koulussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti