Auttaiskohan turhautuneisuuteen joku vitsi? Saksalaisten huumorintajusta - tai huumorintajuttomuudesta - olen kirjoittanut aiemmin. Työssäni kerron usein maahanmuuttajien kielikömmähdyksistä, mutta en heitä pilkatakseni, vaan havainnollistaakseni heille esimerkiksi lyhyiden ja pitkien äänteiden eron. Siis vaikkapa sitä rataa, että meillä lattialla ei ole matoja, vaan mattoja, tai minulla on vain kaksi asiaa, ei kahta aasia. Enkä lähde ketään tappamaan vaan tapaamaan. Tai että valita ja valittaa ovat totisesti kaksi eri asiaa. Se taas on ihan eri juttu ja vaikea ymmärtää, pidetäänkö meillä mattoja lattialla. Kyllä ne siellä pysyy pitämättäkin. Mutta lipun tangosta kyllä voi laskea: "Yksi". Ja vihdoin vihdoin vihdoin. Mutta mieleen nuo näkyvät hyvin jäävän...
Taannoin äänestettiin maailman paras vitsi. Brittipsykologin järjestämässä suuressa
LaughLab -kokeessa on selvinnyt, mikä vitsi naurattaa suurinta määrää
ihmisiä. Tutkijoiden mukaan ihmisten maku huumorin suhteen vaihtelee
suuresti eri kulttuureissa. 40.000 vitsin joukosta kaksi miljoonaa
ihmistä äänesti voittajaksi kahdesta metsästäjästä kertovan tarinan.
Suomen oloihin lokalisoituna maailman paras vitsi menee näin:
Kaksi ruotsalaista on
hirvimetsällä. Toinen heistä lyyhistyy yhtäkkiä maahan ja menee
tajuttomaksi. Hänen toverinsa soittaa heti kännykällä hätänumeroon ja
sanoo: "Kaverini kuoli! Mitä minä teen?"
Hätänumerosta vastataan rauhoittelevalla äänellä: "Älä hätäile, minä autan. Varmista ensin, että hän tosiaan on kuollut."
Puhelin vaikenee, kunnes kuuluu laukauksen ääni.
Ruotsalainen palaa puhelimeen ja sanoo "Selvä on. Mitä sitten?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti