Likainen virhe

Saksa ei tule saavuttamaan ilmastotavoitteitaan – huolimatta uusista tuulimyllyistä ja aurinkopaneeleista. Miten tässä näin kävi?

Teksti: Frank Drieschner / Zeit online, 11.12.2014 
Tämä artkkeli on alunperin julkaistu DIE ZEIT –lehdessä nro 50, 4.12.2014.  

 

 Grohnden ydinvoimalan on määrä poistua verkosta viimeistään 2022. © Julian Stratenschulte/dpa

Ei tapahdu usein, että energiakäänteen uranuurtaja puhuu kuten Patrick Graichen. 

Graichen ei ole kuka hyvänsä. Hän johtaa Saksan energiapolitiikan vaikutusvaltaisinta koulukuntaa Agora Energiewendeä. Graichenin edeltäjä Rainer Baake johtaa nykyisin ministeri Sigmar Gabrielin johdolla Saksan valtiovarainministeriössä vihreänä valtiosihteerinä sähkötalouden muuntamista. Graichen vastasi aiemmin ympäristöministeriössä energia-asioista. Hänen kritiikkinsä on siis myös itsekritiikkiä. 

Graichen sanoo, lyhyesti ilmaistuna: Me olemme energiakäänteessämme erehtyneet. Ei vain pienissä yksityiskohdissa, vaan yhdessä varsin keskeisessä asiassa. Ne lukuisat uudet tuulivoimalat ja aurinkolaitokset, joita Saksassa rakennetaan, eivät tuota sitä mitä niiltä odotimme. Me toivoimme, että ne korvaisivat likaiset hiilivoimalat, jotka ovat pahimpia päästöjen aiheuttajia. Mutta ne eivät sitä tee.

Ja tämä virhe selittää, miksi valtiovarainministeri Gabriel nyt yrittää pakottaa teollisutta sulkemaan hiilivoimalat. Miksi valtio juuri ennen Liman päästökokousta pyrkii uuteen ympäristöpolitiikkaan. Ja miksi emme saavuta ilmastotavoitteitamme – ei edes sinnepäin.

 

Jotta voisimme ymmärtää virhettä, on hyvä kerrata energiakäänteen perusajatukset.  Se meni suurin piirtein näin: Saksa lopettaa ydinvoiman ja panostaa sen sijaan uusiutuviin energioihin, aurinkoon ja tuuleen. Jos ei ole tarpeeksi vihreää energiaa, niin vähäpäästöiset kaasuvoimalat tuottavat energian, kunnes nekin tulevat aikanaan tarpeettomiksi. Paha ydinenergia häviää ensin, sen jälkeen likainen hiilisähkö, ilman laatu paranee ja Saksasta tulee ilmastonsuojelun mallimaa.

Näin siis ajateltiin. Mutta se ei valitettavasti onnistukaan. Siinä virhe, josta Patrick Graichen valittaa.

Virhe, josta on pahat seuraukset. Energiakäänne, sellaisena kuin se nyt on suunniteltu, ei tee ilmasta puhtaampaa, vaan likaisempaa. Se aiheuttaa sen, että Saksa ihan itse on syypää erehtymiseensä omien ilmastotavoitteidensa suhteen. Energiakäänne nimittäin, tahattomasti, suosii likaisia hiilivoimaloita ja tuhoaa suhteellisen siistit kaasuvoimalat. ”Näin jälkeenpäin tämä kaikki on loogista”, Graichen sanoo. ”Mutta kolme tai neljä vuotta sitten tätä loogisuutta ei kukaan nähnyt”.

Energiakäänteen paradoksi: likainen voittaa kalliin

Sähköntuotannon muuttaminen Fukushiman jälkeen on Saksan ympäristöpolitiikan keskiössä. Jo vuosia se on vienyt kaiken poliittisen energian, kaiken rahan, kaiken mielikuvituksen, jota Saksassa ympäristönsuojelussa on. Jos energiakäänne epäonnistuu, olemme ilmastonsuojelussa käytännössä nollatilanteessa.

Mikä menee vikaan?

Yksinkertaisin vastaus olisi kai: likainen voittaa kalliin. Graichen nimittää sitä ”energiakäänteen paradoksiksi”.  Paradoksin tuottaa Saksan sähkömarkkinat. Sen ymmärtääkseen täytyy tietää miten sähkömarkkinat toimivat.

Vain meille kuluttajille sähköllä on kiinteä hinta. Kauppias, jonka sähkön me ostamme, tilaa sen sähköpörssistä. Siellä hinta riippuu tarjonnasta ja kysynnästä. Jos kysyntä on suurta ja tarjonta pientä, kauppiaan on maksettava sähköstä kallis hinta. Jos kulutus laskee tai tarjonta lisääntyy, hinta laskee.

Sen, joka tarjoaa sähkönsä pörssiin, on myös maksettava kulunsa itse. Perinteisten voimaloiden kohdalla, siis hiilellä, uraanilla tai kaasulla toimivilla, nämä kulut ovat etupäässä raaka-ainekuluja. Jos sähkön hinta on niin alhainen, että voimala ei enää pysty ostamaan raaka-ainetta, on vain yksi mahdollisuus: voimala suljetaan.

Erilaisilla raaka-aineilla on myös erilainen hinta. Uraani on halvinta, sitten tulevat rusko- ja kivihiili, kalleinta on maakaasu. Siksi useimmiten suljetaan kaasulaitokset, kun sähkön hinta laskee, hiilivoimalat harvoin ja ydinvoimaloita ei käytännössä koskaan.

Aurinkovoimaloille ja tuulimyllyille on eri säännöt. Ne eivät aiheuta polttoainekuluja, siksi ne voivat syöttää verkkoon sähköä aina silloin kun tulee tai aurinko paistaa. Mitä tapahtuu, kun aurinkovoimaloiden ja tuulimyllyjen määrä kasvaa? Ekoenergian määrä kasvaa, sitä on jopa liikaa. Siksi sähkön hinta pörssissä laskee usein niin alas, että voimaloita on suljettava.

Ei kuitenkaan ydinvoimaloita, ne suljetaan muista syistä: koska niin päätettiin. Ei myöskään suljeta hiilivoimaloita, sillä hiili on halpaa. Ne voimalat, jotka suljetaan, ovat aina kaasuvoimaloita. Ja joku päivä niitä ei enää suljeta vaan lopetetaan kokonaan.

”Missä ikinä kaasuvoimala voitiin lopettaa, se lopetettiin”, Patrick Graichen sanoo. Enemmän hiilisähköä ja vähemmän ydinsähköä, enemmän CO₂:ta ja vähemmän sähköä kaasuvoimaloista – näin menee kehitys nyt Saksassa.

Miksi sitten tämä on paha asia? Koska kaasu on suhteellisen ilmastoystävällinen energiamuoto – sähkön tuotannossa se aiheuttaa vain puolet siitä määrästä hiilidioksidia kuin mitä hiili.

Ja koska kukaan ei tiedä, miten energiakäänne ilman kaasuvoimaloita voisi toimia. Juuri siksi, koska ne voidaan alaa alas nopeasti ja samoin ylös, kaasuvoimalat täydentävät hyvin sattumanvaraisesti syntyvää ekosähköä, ainakin teoriassa. Tuuli ja aurinko tuottavat sähkön ja kaasuvoimalat täydentävät puuttuvan energian. Se oli suunnitelma. Mutta energiakäänne perustui teknologioiden yhdistämiseen, jotka itse tuhoavat toisensa: tuuli- ja aurinkovoimalat ovat syrjäyttäneet markkinoilta kaasuvoimalat, joita ne välttämättä tarvitsisivat.

Ilman kaasuvoimaloita ja ilman ydinvoimaloita jää vain ekosähkö ja hiili. Miten huonosti nämä sopivat yhteen, näkyi esimerkiksi 11.5.2014. Oli sunnuntai, ja kuten yleensä viikonloppuna energiaa tarvittiin vähemmän – mutta tuulta oli, eikä taivaalla ollut pilviä. Varhain aamulla, jolloin aurinkovoimalat eivät tuottaneet paljon mitään, sähkön tarjonta ylitti kysynnän jo niin suuresti, että sähköstä tuli sanan varsinaisessa merkityksessä arvotonta – pörssihinta laski nollaan. Pian sen jälkeen vielä aamupäivällä markkinoille tuli niin paljon ekosähköä, että saksalaiset tuottajat joutuivat maksamaan siitä, että saivat sähkönsä jonnekin. Iltapäivällä, kun myös aurinko paistoi, tämä niin sanottu sähkön negatiivinen hinta nousi 60 euroon megawattitunnilta.

Tämä ei ole mitenkään yksittäistapaus, se on sähköntuotannon tulevaisuus. Vuonna 2014 ensimmäisen puolen vuoden aikana miinusta tuli 71 tunnin verran. Mutta jo muutaman vuoden kuluttua se voisi ajatuspaja Energy Brainpoolin mukaan olla tuhat tuntia vuodessa. Eli neljännes tuotetusta ekosähköstä olisi energiajätettä.

Mitä tapahtuu hiilivoimaloille, kun sähkön hinta vain laskee? 11.5.2014 se nähtiin: ne tuottivat nekin lisää sähköä. Nimittäin tuottajat myyvät ylimääräisen hiilisähkönsä mieluummin kymmenen tunnin ajan ”negatiivisella” hinnalla kuin pysäyttävät laitoksensa. Ympäristönsuojelijat mielellään moittivat hiilivoimaloita ympäristörikollisiksi. Todellisuudessa niillä ei ole muita vaihtoehtoja. Hiilivoimaloiden on pakko toimia koko ajan, muutokset ovat liian hitaita toteuttaa ja lisäksi se on kallista. Jos hiilivoimala poistetaan verkosta, toimija joutuu maksamaan käyttämistään dieselistä, joka tarvitaan uudelleen sisäänajoon, viisi- tai kuusikertaisen hinnan. Lisäksi nämä laitokset eivät kestä jatkuvaa alas- ja ylösajoa. Jos käytetään hiiltä tuuli- ja aurinkovoiman epäsäännöllisen tuotannon tasaamiseen, olisivat hiilivoimalat teknisesti hyvin pian käyttökelvottomia.

Hiilivoimalatoimijat tekevät mitä pystyvät sovittaakseen tuotantonsa jatkuvasti muuttuvan ekoenergian vaihteluihin. Mutta paljon ne eivät voi tehdä. ”Tässä tilaneessa ja näillä tekniikoilla he tekevät kaikkensa”, on Patrick Graichenin huomio.

Miten tähän on tultu?

Niinpä kun tuemme tuuli- ja aurinkoenergiaa pakotamme samalla hiilivoimalatuottajat tuottamaan sähköä, joka ei ole vain ilmastolle vahingollista, se on myös tarpeetonta.

Miten tällainen virhearviointi saattoi tapahtua? Eikö Saksassa ole armeijakunnittain asiantuntijoita, eivätkö he ole tehneet laskelmansa moneen kertaan? Mitä varten Saksassa on ”ympäristöneuvosto”, ympäristöministeriö, ekologisen energian laitos?

Patrick Graichen sanoo: „Asiantuntijoiden kollektiivinen virhearvio, jonka mukaan uusiutuvan energian lisäksi vanhat hiilivoimalat syrjäytettäisiin – ei kaasuvoimalat.

Graichen painottaa, että ei tätä kehitystä kukaan arvannut. Euroopan CO₂-kaupan murtuminen teki hiilestä kaasuun verrattuna niin halpaa, että kaasuvoimalat hävisivät. Se ei kuitenkaan ole analyysi vaan tekosyy. Päästökaupan CO₂-hinta on laskelma: se nousee, kun yritykset käyttävät niin paljon fossiilienergiaa, että EU:n ilmastotavoite on kaatua, ja se on matala, niin kauan kuin EU on saavuttamassa tavoitetta. Se on ollut sitä jo monta vuotta, joten alhaisen CO₂-hinnan ei pitäisi ketään yllättää.

Lähitulevaisuudessa ei mikään tule muuttumaan. Siitä on seurauksia myös Saksan ulkopuolelle. Koska sähköä ei voi taltioida mitenkään merkittävästi, ylimääräinen sähkö on vietävä jonnekin. Ja naapurit ottavat sen mielellään, etenkin kun se ei maksa heille mitään. Ei vain maksa heille mitään, vaan he saavat siitä maksun – aika hyvä tarjous. Etenkin hollantilaisille. Hollannissa sähkö tulee etupäässä kaasuvoimaloista. Se on kallista, mutta kaasuvoimalathan ovat sopeutuvaisia. Jos Saksasta saa sähköä halvalla, hollantilaiset ajavat kaasuvoimalansa alas.

Tämä asiantila teki hollantilaisista viime vuonna suurimman Saksan sähkön ostajan. Ne valtavat ylikapasiteetit ekoenergiaa, joita Saksassa tuotetaan aurinkoisina ja tuulisina tunteina, käytetään suuremmaksi osaksi Hollannissa.

Tämä ei ole edes yllättävää. Toisin kuin saksalaiset, jotka tämän kehityksen sanotaan yllättäneen, hollantilaiset ovat ennakoineet energiakäänteen seuraukset kutakuinkin hyvin. Fukshima-vuonna 2011, kun Saksan ekoeliitti teki kauniit laskelmansa ydintoimasta luopumisesta, Nora Méray, Clingendael-instituutin energia-asiantuntija esitti Hollannissa kysymyksen: Mikä energialähde voisi parhaiten selvitä uusiutuvia vastaan? Mérayn vastaus: Nykyisten markkinaolosuhteiden vallitessa hiili- ja kaasuvoimaloiden yhdistelmä sekä olemattoman CO₂-hinnan ansioista lähinnä kaasuvoimalat voivat korvata tuulivoiman.

Energiakäänne ei tulisi toimimaan: se joka halusi sen tietää, tiesi sen jo tuolloin.

Kuka sitten halusi tietää? Uusiutuvien teollisuuden ympärille on viime vuosina noussut todellinen poliittis-teollinen kompleksi. Vaikutusvallaltaan sitä voidaan todennäköisesti verrata vain valtion ja ydinteollisuuden punoksiin viime vuosisadalla.

Kaikkia tekijöitä yhdistää yksi intressi: energiakäänteen ongelmien on oltava ratkaistavissa, jotta tuuli- ja aurinkoenergiaa voidaan jatkossakin tukea. Innostusta vihreään muutokseen ja innostusta vihreän muutoksen liiketoimintaan ei enää voi mitenkään erotella.

No mitä nyt sitten? ”Kysymys kuuluu: mitä hollantilaisia kaasulaitoksia voidaan vielä syrjäyttää? ” Patrick Graichen sanoo. Vastaus: useita. Neljä vuotta sitten Hollanti tuotti yli kuusikymmentä prosenttia sähköstään kaasulla. Nyt vain viisikymmentä. Mutta se ei ole kuin puoli vastausta. Hollannin energiamarkkinat eivät niinkään muistuta allasta, joka joskus täyttyisi, vaan kanavajärjestelmää, jonka kautta Saksan eko- ja hiilisähkö etsii pienimmän vastuksen. Hollannin kautta se virtaa edelleen Belgiaan ja Britanniaan, Ranskan kautta Italiaan. Monissa näistä maista kaasu on sähkön lähde. Saksan tuettu ekosähkö voi vielä vallata monta naapurien kaasuvoimalaa ennen kuin Saksassa väistyy ensimmäinenkään hiilivoimala.  

Entä ilmasto? Limassa neuvotellaan, ja juuri sopivasti Saksan hallitus sopi uudesta ilmastopolitiikasta: talojen lämpöeristämisestä, sähköautojen tukemisesta, vähemmästä lannoittamisesta ja jätteen paremmasta varastoinnista. Valtiovarainministeri sanoi Spiegel-lehden mukaan, että on selvää, että Saksa ei enää saavuta ilmastotavoitteitaan. Gabriel painotti, todennäköisesti totuudenmukaisesti: Saksa ei saavuta ilmastotavoitteitaan myöskään uuden politiikkansa ansiosta – mutta kaikille se ei ole selvää.  

.

Saksa on luvannut vähentää CO2-päästöjään 40 prosenttia vuoden 1990 arvosta. Vain noin neljännes tästä on Saksan yhdistymisen jälkeen saavutettu, mutta jo kolmessa vuodessa onkin tullut lisää. Gabrielin tuorein ajatus sulkea vuoteen 2020 mennessä joitakin hiilivoimaloita ei muuta siinä juuri mitään. Kyse on sähkön tuotannosta johtuvasta seitsemästä prosentista päästökaasuja, joka riittäisi juuri ja juuri korvaamaan viime vuosien lisän eikä yhtään vähentäisi mitään. Enemmän ei ole mahdollista. Energiapolitiikassa muut asiat kuin ilmasto tulevat ensimmäisinä. Vieläkään ei ole löydetty ratkaisua sähkön tuottamiseen tuulettomina päivinä tai pimeällä talvisäällä. ”Kyse on tuotantovarmuudesta. Piste”, energiasta vastaava valtioministeri Baake sanoo.

Muilla aluiella kuin sähkön tuotannossa, nimittäin liikenteessä ja lämpöenergian tuotannossa asiat ovat vieläkin huonommin. Nämä asiat Saksa on energiakäänne-eurofiassaan viime vuodet kokonaan laiminlyönyt. Nyt tase on niin hirveä, että muinoin Euroopan ympäristöagentuurin, EU:n asiantuntijaryhmän mielestä edelläkävijämaa ei edes pysty pitämään vaatimatonta tavoitettaan miinus 20 prosenttia.

Kaikki tämä täytyy tietää, jotta ymmärtäisi, miksi Saksan hallitus nyt kaikessa kiireessä sopii uudesta ”ilmastopaketista”. Kyse ei ole enää aikoihin ollut ilmastotavoitteesta – vaan enää vain siitä, että häpeä ei kasvaisi liian suureksi. 

Mukana: Rosanne Kropman