Haitari on syntinen soitin

Äitini laulaa aina. Hän laulaa silloinkin, kun ei laula. Hänellä on yhä vielä, nyt vanhanakin, korkea kirkas sopraano. Äitini on hyvin musikaalinen; hän halusi nuorena laulajaksi. Se jäi kuitenkin olosuhteiden pakosta unelmaksi: kuka olisi pitänyt taloa jos ei hän? Niin hän sitten perusti isän kanssa leipomon, joka menestyi ja menestyy yhä.

Kun äiti jäi eläkkeelle, hän meni laulamaan Kristillisen yhdistyksen kuoroon, Kristel-kuoroon. Pääsi tai joutui heti solistiksi.

Isotätini oli oopperalaulaja. Vaarini oli kyläpelimanni - viulisti - ennen kuin hänestä tuli maallikkosaarnaaja.

Kuulin vasta aikuisena, että isäni oli soittanut nuorena hanuria ja lopettanut soiton ja tanssimisen tultuaan lahkolaiseen ympäristöön. Rakkaudesta äitiini.

Voi sitä mummin riemua, kun tyttärestäni on tullut muusikko. Laulaa nykyisin myös kuuluisassa Weimarin kamarikuorossa. Vaan kovasti vaikea on ollut muusikon tie, kun isänsä olisi halunnut lahjakkaasta lapsesta välttämättä lääkärin tai psykologin. Tyttö on pitänyt päänsä, muusikon huonoista tuloista huolimatta.

Opettajatkaan eivät aina ole oikeassa. Tyttö halusi maailman nuorisokuoroon, jonne otetaan jokaisesta maasta vain korkeintaan kaksi laulajaa. Opettajan mielestä tytön ei kannata edes yrittää. Hän yritti kuitenkin - ja pääsi väkirikkaasta Saksan kansasta (82 miljoonaa) heti mukaan. Olisi varmaankin ollut helpompaa pyrkiä sinne suomalaisena (5 miljoonaa). Ei - tyttö halusi päästä ja pääsi kuoroon vaikeamman kaavan kautta. Ja konsertoi kaksi vuotta Euroopassa ja Afrikassa.

Keskustelimme hiljan tenavatähdistä tytön kanssa. Olin silloin sitä mieltä, että hänen olisi pitänyt osallistua. Ei uskaltanut tuolloin. Tänään hän on sitä mieltä, että olisi hyvin pärjännyt. Nyt olen sitä mieltä, että tytön pitäisi osallistua Lappeenrannan laulukilpailuun. Ei uskalla nyt. Olen sitä mieltä, että hyvin pärjäisi.

Minusta on kiva kuunnella venäläistä kansanmusiikkia ja venäläisiä iskelmiä. Suomalaiset lahkolaiset eivät ilmeisesti tiedä, mitä melodioita laulavat... Kauniitahan ne melodiat ovat, jopa hyvin kauniita, mutta ah niin syntisiä!

-Tervetuloa taivaaseen, tässä on harppusi.
-Tervetuloa helvettiin, tässä on haitarisi.
Minä halusin lapsena opetella soittamaan haitaria. Sen opin vasta aikuisena. "Tilasin" hyvän opettajan, sain parhaan mahdollisen. Hän on Venäjältä Saksaan muuttanut paluumuuttaja, tunnettu pedagogi, joka heti ymmärsi mihin pyrin.

Sen sijaan piano ei ollut syntinen soitin. Opin siis nuorena soittamaan pianoa. Elämässä on ollut monta vaihetta, viimeksi taisin esiintyä omissa ylioppilasjuhlissani...

Nyt tietenkin voi olla, että pääsenkin helvettiin, kun osaankin soittaa haitaria :-(

Valitettavasti en ole lahjakas kuten äitini ja tyttäreni - ehkä se on lieventävä asianhaara?