Kaikenlaista Saksasta ja Saksan vuosiltani 1974-2008, lisäksi kokemuksia ja ajatuksia muualtakin: etupäässä Keski-Euroopasta, mutta myös vähäsen Venäjältä, maailmalta, vähän Suomestakin
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
Taunus
Frankfurtin pohjoispuolella, Rodheimin kylässä asuin kahdeksan vuotta. Se sijaitsee Bad Homburgin ja Friedbergin kaupunkien välillä n. 30 km Frankfurtista pohjoiseen. Oikeastaan kylän nimi on
Rodheim v.d.H.
Hä? Saksalaiset kysyvät, että mitäs tuollainen lyhenne v.d.H. tarkoittaa. Se on "vor der Höhe" eli "kukkulan/mäen/vuoren edessä", joka vuori on Taunus. Korkeutta sen korkeimmalla huipulla Feldbergillä on 881 metriä. Ei pidä sekoittaa Schwarzwaldin Feldbergiin, se on paljon etelämpänä ja sillä on korkeutta 1493 metriä.
Kylien nimissä pitää olla varovainen. Saimme kerran vieraita Suomesta. He etsivät kartalta Rosbachin, johon kuntaan Rodheim kuuluu, ja ajoivat sinne, ihmetellen miten kamalan kaukana mieheni käy töissä, kun joutuu ajamaan Frankfurtiin, eikö meille mitenkään lähempää kotia löytynyt. Kun vieraita ei alkanut sovittuun aikaan kuulua, kyselimme perään. Kävi ilmi, että he olivat ajaneet toiseen Rosbachiin - niitä kun on Hessenissä samannimisiä peräti kolme. Tunnin päästä sitten vasta tulivat.
Totta kai korkeilla paikoilla sataa talvella lunta. Sataa matalillakin, mutta se ei Saksassa kestä maassa yhtä pitkään kuin vuorilla. Me kävimme lasten kanssa aina talvisin viikonvaihteessa Feldbergillä kelkkamäessä. Pitkät rinteet ja kippurasarvinen kelkka ja hauskaa oli.
Meillähän oli kaksikin kelkkaa ja kummassakin tietenkin kaksi kyytiläistä. Rinne ei yleensä mennyt kovinkaan viivasuoraan, vaan oli täynnä mutkia ja töyssyjä. Kerran putosin takamiehenä mukana olleena kelkasta suoraan jäiseen maahan, satutin häntäluuni enkä sen jälkeen voinut viikkoon kävellä...
Ja totta kai autoni oli tuolloin myös Taunus. Laivankokoinen, suomensininen, kulutti bensaa gallooneja ja kiukutteli milloin missäkin. Kunnes jätti minut ja ostin ooppelin.
Taunuksen läpi kulki roomalaisaikainen linjaus, Rooman valtakunnan suojamuuri - oikeammin valli - pahaa pohjoista maailmaa eli germaanien valtakuntaa vastaan, niinkutsuttu Limes. Se liitettiin vuonna 2005 Unescon maailman kultturiperintöön. Taunuksessa on säilynyt ja entisöity yksi suojavallin linnoitus, Saalburg. Siellä voi käydä tutustumassa roomanaikaiseen historiaan. Aika vaikuttava paikka!
Toinen näkemisen arvoinen paikka Taunuksella on Hessenpark, Hessenin osavaltion kotiseutumuseo. Paras vertailukohde Suomessa olisi ehkä Seurasaaren ulkoilmamuseo. Alue on aika laaja ja päiväretken arvoinen paikka tapahtumineen kaikkineen.
Ja kolmas seudun nähtävyys, oikeammin tekeminen, on Bad Homburgin kylpylä, Taunus Therme. Ei niinkään kasino, joka sekin on näkemisen arvoinen. Bad Homburg on keskiaikainen kylpyläkaupunki, sielläkin on ortodoksinen kirkko ja suurensuuri ihana kylpylän puisto. Ei mitenkään jää jälkeen Baden Badenista.
Olen ihan varma, että kukaan saksalainen tule Suomeen minkään kylpylän takia. Tähän asti en ole vielä Suomessa nähnyt sellaista runsasta ja monipuolista kylpylätarjontaa kuin Saksassa.
Kun maassa on lunta, voi myös uida ulkona... Kylpylä on Saksassa kuin kokonainen kylä.
Lieneekö kovin iso yllätys, kun kerron, että Bad Homburgin kylpylän omistaja ennen Wickerien aikaa oli Marion Schneider, joka kirjoitti ja kertoi positiivisesta ajattelusta ja tilauksista maailmankaikkeudelle/Luojalle jo kauan sitten... vasta kun olimme talon Allensbachista ostaneet, naistenpiirini uskoi siihen mistä puhuin.
Unohtua oli, nyt kun lapset ovat aikuisia, huvipuisto Lochmühle, myös Taunuksella. Siellä vietettiin kymmenet lastensynttärit ja sinne lapsivieraat tietenkin vietiin. Tekemistä riittää! Se joka lasten kanssa Frankfurtin seudulla liikkuu ja sinne menee, saa aivan varmasti kaikki lapset ihastumaan Saksaan ikihyviksi.
No, jos tarkka olen, niin kerron joku päivä muistakin kohteista, joiden vertaista Suomessa ei ole...
Rodheim sijaitsee pellolla, ja "kukkulan edessä" avautuvat aavat viljelymaisemat. Seudun nimi on Wetterau. Tarina kertoo, että kuuluisa Varus-taistelu (tai Herrman-taistelu) olisi tapahtunut juuri Rodheimissa. Aikakirjat eivät kiellä eivät käske; monta muutakin paikkaa on tuolle taistelulle ehdotettu, näitä ovat useatkin paikkakunnat itäisessä Westfalenissa, Pohjois-Saksassa tai Osnabrückin lähistöllä. Varus oli roomalainen legioonan johtaja, jonka piti taivuttaa uppiniskaiset germaanit rooman vallan alle. Tapahtumaksi kirjataan 9. jKr. Roomalaiset kuitenkin hävisivät niin täydellisesti, että kahdeksas osa koko suuren Rooman taistelujoukoista tuhoutui.
Tapahtumasta Josef Viktor Scheffel teki hauskan, vallan vauhdikkaan balladin, jota alakoululaiseni ahkerasti rallattivat. Tässä oiva saksan oppitunti!
http://www.youtube.com/watch?v=qyrwweY5QVA
http://ingeb.org/Lieder/alsdiero.html
...ja arvata voitte, miten monta parodiaa tästä on syntynyt...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olipa mukava katsella noita kuvia. Teimme nuo hirsisaunat täällä Suomessa pohjanmaalla 1980 luvun alussa. Vieläkös ne ovat siellä käytössä?
VastaaPoistaTerveisin
Pohjolan Honka
Mäkitie 8
60510 Hyllykallio
www.pohjolanhonka.fi