lauantai 13. maaliskuuta 2010

Humalatilan ihanuudesta

Sain kuulla kolmannen Petroskoin matkani kommenttina, että emme siellä näköjään humalassa olleet.
Olin täysin hämmästynyt. En ollut kertaakaan ajatellut alkoholia koko matkan aikana, eikä tainnut kukaan muukaan mukana ollut.

Onko suomalaisen miehen ainoa ajattelemisen aihe alkoholin käyttö tai käyttämättömyys? Olen korviani myöten täynnä tätä suomalaisten miesten keskustelua alkoholista. Jos mies juo, niin hän vähättelee juomistaan. Jos mies ei juo, saan kuulla pitkät selitykset miksi ei. Minusta asia on samanarvoinen, kuin jos keskustelisimme päivät päästään siitä, laitammeko kengät jalkaan kun lähdemme ulos kadulle kävelemään. Totta kai aikuisen ihmisen pitää tietää, milloin juo ja milloin ei, eihän hän muuten ole aikuinen!

Olen viettänyt enimmän aikuisikäni Saksassa ja osin Ranskassa, enkä ole koskaan siellä kuullut kenenkään pitävän alkoholia mitenkään mainitsemisen arvoisena asiana. Sama Espanjassa, josta vanhempani ostivat asunnon kaksikymmentä vuotta sitten. Minua ei juuri naurata, kun suomalaisilla miehillä on Keski- ja Etelä-Euroopassa enimmäkseen juoppojen maine.

Olen aina oman maani lähettiläs, menenpä minne tahansa.

Viimeisiä Kauppalehden uutisia oli, että noin kolmannes suomalaisista on alkoholin suurkuluttajia tai riippuvaisia alkoholista, ja syyksi mainittiin alkoholiveron alennus.

Miksiköhän muissa maissa ei ole samaa ongelmaa, vaikka ei ole veroa lähes ollenkaan? Saksassa ja vaikkapa Espanjassa saa viinipullon maitokaupasta yhdellä - kahdella eurolla. Hinta on siis halpa ja saatavuus mainio. Miksi siellä alkoholihaitat ovat pienemmät, eikä juoppoja näy katukuvassa?

Stand-up-komiikan festarien puhujat ovat hyvin sanavalmiita. Ainoa teema on kuitenkin humalassa örveltäminen. Mikä siinä on hauskaa? Saksalaiset yksinkertaisesti marssisivat ulos tuollaisesta tapahtumasta. Siellä on häpeällistä olla kännissä.

Siteeraan Kauppalehteä: ”Suomalaisten viinanjuonti on lisääntynyt 30 - 40 vuoden ajan, miehillä kaksinkertaistunut ja naisilla viisinkertaistunut. Nykyisin tilastollinen suomalainen juo puhdasta alkoholia lähes 10,5 litraa vuodessa. Suomi on tullut 1960-luvun Pohjolan vähiten juovasta kansasta Pohjoismaiden suurimmaksi viinan käyttäjäksi ja on matkalla kohti Euroopan kärkeä.”

Tämä edelläkirjoitettuko on onnellisuuden mitta, hyvinvoivan yhteiskunnan ulosnäkyvä tulos!

Ja missä Suomen nuorison käytöstavat? Katselin ja kuuntelin taas yhtenä lauantai-iltana Lappeenrannassa kaupungilla etenkin tyttöjen juomista ja tolkutonta kiroilua. Mielestäni koululaitoksemme niskoille on sälytetty liikaa vastuuta. Etupäässähän lapset aina matkivat vanhempiaan. Kun mallia ei ole, sitä otetaan kadulta.

Onkohan mitenkään erityinen lottovoitto syntyä Suomeen...?

No niin, vanha akka, joka ei ymmärrä Suomesta mitään, on taas lauennut puhumaan.

Voi totisesti, hyvää yötä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti