Pirjon blogi: Reichenaun saarella

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Reichenaun saarella

Reichenaun saari Bodenjärvessä, alajärven puolella, tunnetaan vihannes- ja salaattipelloistaan. Paikallisissa marketeissa ei myydä toiselta puolelta maata tuotuja kasviksia, vaan ne kasvavat ihan vieressä. Bodenjärven ilmasto on nimittäin niin lämmin, että siellä kasvavat eksoottisetkin kasvit: järven vesi taltioi lämmön pitkälle syksyyn. En muista että ikinä olisi ollut kylmä... pettääköhän muisti? Ainakin sinä päivänä, juhannuspäivänä vuonna 2004, jolloin muutin Allensbachista 40 km länteen, lämpötilaa oli 39 astetta. Koulujen kesäloma Saksassa kestää kuusi viikkoa. Etelä-Saksassa se alkaa heinäkuun puolivälissä, mutta oikeastaan on ihan sama milloin se on, kun kuitenkin on aina kuuma. Kun siis sinne menet, niin laita suojaa pääsi päälle.

Väittelin suomalaisten matkailuoppaan kanssa siitä, kannattaako Reichenaun saarella käydä. Opas nimittäin sanoi, ettei siellä ole mitään nähtävää. Minä väitin vastaan ja vein vieraani sinne, ja hehän kaikki olivat innoissaan. Nykyisin saari kuuluu UNESCO:n maailmanperintökohteisiin.

Nyt siis laajemmaltikin tiedetään, mitä Reichenau voi tarjota muutakin kuin vihanneksia: siellä on kolme romaanista kirkkoa ja barokkiaikainen luostari. Osa ensimmäisen kirkon – pyhän Yrjön kirkon – seiniä on maalattu 800-luvun lopulla, toinen osa 900-1000-luvulla.

Suurimman basilikan eli tuomiokirkon (Münster) pihassa on yrttitarha. Ensimmäinen yrttikirja (Kräuterbuch des Walafrid Strabo) on kirjoitettu Reichenaulla, runomuotoon ja latinaksi.

Varhaiskeskiajalla (alkaen 700-luvulta) luostarit olivat kulttuurin keskuksia. Niissä syntyivät suuret keskiaikaiset kauniisti koristellut kirjalliset teokset. Munkeilla oli aikaa. Munkeiksi joutuivat/pääsivät aatelisperheiden ”liiat” lapset, jotka saivat rikkaat myötäjäiset, jotka tietenkin menivät heidän elantoonsa luostarissa. Reichnaun saari on ollut varhaiskeskiajalla koko Euroopan tärkeimpiä keskuksia.

Allensbachista, kotikunnastamme saarelle pääsee reittilaivalla. Joka kesä heinäkuussa järjestetään ”Allensbachin uinti” eli viiden kilometrin uinti Reichenaulta Allensbachiin. Iso tapahtuma. Ihan ensimmäisenä kesänämme siellä tyttäreni oli 9-vuotias ja selvisi uinnistaan hyvin.

Reichenaun ja Allensbachin välinen alajärvi on nimeltään „Gnadensee“ – armon järvi. Tarina kertoo, että saarella kuolemantuomion saaneet voitiin hirttää vain mantereella. Kun heitä vietiin veneellä mantereelle ja jos saaren kirkkojen kellot silloin kumisivat, heidät armahdettiin. Isossa basilikassa on ihana taulu siitä, miten pahat henget uivat saarelta mantereelle. Oikeasti kuolemaan ei tuomittu saarella ketään, mutta maissa kyllä. Viimeiseksi voitelukseen tuomitut saivat saarelta kannullisen punaviiniä.

Siellä järvellä opin, miten käsitellään purjevenettä, ja sain kokea millainen on Bodenjärven myrsky, samoin kuin miten ajoimme kiinni pohjaan, kun veden pinta oli matalalla eikä tuulta yhtään...

Kasvaahan saarella toki viiniäkin. Saaren korkein kohouma on Hochwart, 439 metrin korkeudessa. Sieltä on upeat näköalat ympäristöön. Viiniäkin on kasvatettu aina 800-luvulta alkaen. Ja olihan viinijuhlat. Sinne mentiin sitten laivalla.

Upea saari. Upea kuten Mainau, mutta toisella tavalla!