Palmunlehtiennustuksia

Uskokoon ken haluaa. Tarina on tämä.

Monia vuosia sitten, vuosikymmeniä sitten, ennen kuin minulla oli yhtään lasta, saimme ystävältämme kysymyksen, lähtisimmekö mieheni ja minä hänen kanssaan Bonniin, Saksan tuolloiseen hallituskaupunkiin. Uteliainahan me heti lähdimme minne vaan. Hänelle oli sovittu aika palmunlehtiluentaan. ”Siis anteeksi mihin?” me kysyimme. ”Voittehan tekin saada ajan, jos haluatte. Siellä intialainen guru ennustaa tuleva palmunlehdistä.”

Sanoisin kuitenkin heti sille, joka tätä lukee, että pysy siinä, minkä olet hyväksi havainnut, äläkä usko ihan kaikkea, mitä maailmassa sinulle uskotellaan.  Muista, että ei ole olemassa mitään absoluuttista tulevaisuuden ennustusta, siksi että me jokainen joka heti muovaamme tulevaisuutta. 

Mutta mielenkiintoinen kokemus tuo palmunlehtiluenta toki oli. Myöhemmin kävimme useita kertoja Intiassa. Maa kiehtoo minua yhä monipuolisuudellaan.  Sain siten myös tutustua monenlaisten uskontojen edustajiin. Emme koskaan tehneet valmismatkoja, vaan itse etsimme paikat ja kulkuneuvot ja löysimme myös uusia  ystäviä – jotka ovat yhä vieläkin ystäviämme. Tästä kaikesta seurauksena tiedän, että meidän maailmamme Suomesta katsoen on kovin kapea ja olemme aivan liian pelokkaita hyväksymään erilaisuutta.  Minusta ei tullut hindua eikä buddhistia, vaan opin ymmärtämään paremmin omaa kulttuuriani ja omaa itseäni. Ja kun elää maassa maan tavalla eikä kuvittele olevansa maailman napa, kuulee ja näkee paljon.

Intiassa on useita satoja nk. palmunlehtikirjastoja. Ne eivät ole indoaasialaisessa maailmassa mitään ihmeellistä. Palmunlehdet ovat siellä sitä mitä papyrus Egptissä. Palmunlehdille on kirjoitettu monenlaisia tekstejä. Esimerkiksi lääketieteellisten reseptien kirjasto (Institute of Asian Studies Chiennaissa, Madrasissa) liitettiin 1997 Unescon maailmanperintölistalle. Intialainen Bhirgu, myös tunnettu nimellä Vashista, oli alkanut noin 5000 vuotta sitten kirjoittaa noin 80.000 ihmisen kohtalon muistiin, jälkimaailmalle luettavaksi. Siten hän perusti ensimmäisen palmunlehtikirjaston.  Näihin on kirjoitettu niiden ihmisten tuleva kohtalo, jotka tulevat näihin teksteihin tutustumaan – niin kauan kuin ihmisiä ylipäänsä on olemassa. Siis näin uskotaan. Intialaiset käyttävät palmunlehtiennustuksia seremoniana silloin, kun tulossa on jotain uutta ja tärkeää, vaikkapa avioliitto.

Bonnissa meitä odotti tuo intialainen guru ja hänellä tulkki, englannintaitoinen nainen, ja kasettinauhuri. Muistan, että maksoimme luennasta jotain, mutta ei se kallista ollut. Guru kysyi syntymäajan ja –paikan, kuten tekisi astrologikin. Ja sitten luenta alkoi. Tai oikeammin laulanta.

Monotonisella äänellä pitkät litaniat kielellä ”jotain”. Oli varmaan hindiä. Intian kaksi eniten puhuttua kieltä ovat hindi ja englanti, mutta kumpaakin kieltä osaa vain osa kansasta. Intiassa on 22 virallista kieltä, ja siellä puhutaan kuulemma lisäksi 438 muuta kieltä. 

Luennan jälkeen seurasi luetun sanoman sisältö englanniksi. Minulla on se vieläkin jossain kasetilla.

Jotain totuutta näissä luennoissa oli. Miehelleni sanottiin hyvin tarkasti, päivämääriä myöten, miten hänen tohtorintyönsä edistyisi. Näin kävikin, hyvin tarkasti. Minulle sanottiin muun muassa, että olisin koko elämäni varsin terve, ilman mitään isompia ongelmia. Sekin on ainakin tähän asti toteutunut. Jutusta on sentään 34 vuotta. Olisikohan se minun kohdallani itsetoteutuva profetia? Mutta mieheni kohdalla asiat riippuivat niin monesta asiasta ja ihmisestä, että hän ei itse niihin isosti voinut vaikuttaa. Vasta paljon myöhemmin tuli ilmi, että kustos oli vakavasti sairas ja siksi mikään aikataulu ei aiemmin ollut pitänyt paikkaansa.

Kummallisinta kuitenkin oli tuolloin, että tämä guru sanoi – eli luki tai lauloi – että ensimmäinen poikani syntyisi heinäkuussa. Vuotta myöhemmin tästä luennasta eli heinäkuussa syntyikin ensimmäinen lapseni – mutta se on tyttö. Ajattelin, että kas, et tiennytkään lapsen sukupuolta. Mutta olihan hämmästys melkoinen, kun kaksi vuotta myöhemmin heinäkuussa syntyi toinen lapseni, ja se lapsi on poika. Eikä siinä vielä riittämiin: kolmaskin lapseni, toinen poika, syntyi heinäkuussa.