Saksassa taisteltiin, mutta verta ei vuotanutkaan. Napoleonin sotia

Napoleonin sodan muistoksi näyteltiin viikonvaihteessa Leipizigin lähellä 6000 esittäjän voimin vuoden 1813 taistelu uudelleen. Taistelusta on kulunut 200 vuotta. Tarkoitus oli tuoda historia konkreettisesti esille nuorelle polvelle. Näytelmää kävi katsomassa 35.000 katsojaa. 

 

Kellot soivat, sota voi alkaa. Niin kävi tapahtui 200 vuotta sitten. Mutta Napoleon ei sillä kertaa voittanutkaan, vaan joutui pakenemaan. 200 vuotta sitten taisteluun osallistui 500.000 ruhtinasta, kuningasta, keisaria joukkoineen.  Se oli siis kansojen sota.

Aikanaan taistelivat nuoret miehet, nyt näyttelijät olivat monesti jo ikämiehiä… Ja vaatteet tekevät miehen – se nähtiin tässäkin selvästi.  Esittäjät toivat tullessaan 250 hevosta ja 100 kanuunaa paitsi eri puolilta Saksaa, myös Venäjältä, Engannista ja Ranskasta. 26 eri maasta!

Itävaltalaiset, preussilaiset, ruotsalaiset ja venäläiset voittavat taistelun. Napoleonin valta-asema Euroopassa päättyi. Napoleon oli lähtenyt valloittamaan Venäjää 600.000 miehen voimin, takaisin Leipzigista palasi vain 120.000. Niinpä niin - jos Euroopassa sodittiin, niin missäpä muualla kuin Saksassa. 

Leipzigista löytyy monumentaalinen Napoleonin sodan muistomerkki. Se on 91 metriä korkea ja pystytetty vuonna 1913. Peruskorjaus aloitettiin vuonna 2003, mutta korjaus ei ole vielä valmis.

 

Mitä tällä on tekemistä Suomen kanssa? Eikös vain tunnukin tutulta, ainakin niille, jotka jaksoivat historian tunteja kuunnella. Ennen tätä Napoleonin tappiota olivat Napoleonin sodat levinneet koko Eurooppaan ja totta kai saavuttivat myös Pohjolan. Napoleon oli vuoteen 1807 ottanut lähes koko Euroopan, Britanniaa lukuun ottamatta. Napoleon halusi laittaa Britannian kauppasaartoon. Preussi, Saksi ja Venäjä muodostivat liittokunnan vuonna 1806, mutta Preussi lyötiin Jenassa ja Napoleon valloitti Berliinin sekä Varsovan. Napoleon voitti Venäjän armeijan Friedlandissa kesäkuussa 1807. Napoleon ja Aleksanteri I tekivät rauhan ja sopivat Tilsitin sopimuksessa, että myös Ruotsin, Tanskan ja Portugalin tuli liittyä Britannian saartoon. Sopimuksen seurauksena syttyi Suomen sota, koska Ruotsi kieltäytyi liittymästä Englannin kauppasaartoon. Napoleonin painostamana Venäjä hyökkäsi vuonna 1808 Ruotsia vastaan, vallaten Suomen ja liittäen sen keisarikuntaan.

Ja miten Bernadottesta tuli Ruotsin kuningas? Tappiollisen Suomen sodan (1808−1809) myötä Ruotsi ajautui sisäpoliittiseen kriisiin. Kevään 1809 vallankaappauksessa Kustaa IV Adolf  syrjäytettiin ja hänen jälkeläisensä menettivät oikeuden Ruotsin kruunuun. Syrjäytetyn kuninkaan setä Kaarle XIII kruunattiin kuninkaaksi, mutta koska tämä oli lapseton, Ruotsin säätyvaltiopäivät valitsivat heinäkuussa 1809 kruununperilliseksi tanskalaisen prinssin Kaarle August af Augustenborgin, joka kuitenkin kuoli jo toukokuussa 1810 vain muutama kuukausi Ruotsiin saapumisensa ja kruununprinssiksi vihkimisensä jälkeen.

Vielä tuohon aikaan Ranskan keisari Napoleon sukulaisineen ja liittolaisineen hallitsi suurta osaa Manner-Euroopasta. Valtiopäivät päättivät valita sellaisen kuninkaan, jonka Napoleon hyväksyisi. Ruotsalaiset tunsivat Jean-Baptiste Bernadotten Tanskan sodassa kunniallisesti toimineena ranskalaisarmeijan komentajana, joten hänellä oli säätyjen parissa laajempaakin kannatusta. Lopulta ne valitsivat 21. elokuuta 1810 kruununperilliseksi Bernadotten, joka oli tuolloin Pontecorvon ruhtinaan asemassa. Kruununperillisen asema vahvistettiin 5. marraskuuta Bernadotten saavuttua Ruotsiin. Samalla kuningas Kaarle XIII adoptoi Bernadotten hallitsijanimellä Kaarle Juhana (Karl Johan).

Asialähteet: Die Welt ja Wikipedia. 

Mutta Suomi olikin sitten erotettu Ruotsista ja autonominen alue Venäjän yhteydessä.

Nyt tämä Bernadotten suku hallitsee myös Mainaun saarta. Ruotsin nykyisen kuninkaan isoisän veljestä olen kirjoittanut aiemminkin…