Leipzigilainen pastori Christian Führer omisti koko elämäsä
väkivallattomuudelle ja lähimmäisenrakkaudelle. Ne rukoukset rauhan puolesta,
jotka hän aloitti, saivat aikaan muurin kaatumisen.
Kristinuskon alkuajoista asti kristinuskon keskeisin sanoma on
väkivallattomuus. Pastori Führerin mukaan se oli Matteuksen evankeliumissa
olevan vuorisaarnan ydin. Leipzigista sanoma
levisi koko Itä-Saksaan. 9. lokakuuta 1989 kymmenet tuhannet mielenosoittajat
kulkivat Leipzigin kaduilla julistaen tätä sanomaa ja tätä toivoa. Julkilausutusta
sanomasta tuli kaiken muuttava todellisuus.
Leipizin Nikolauksen kirkon pastori Christian Führer
kuoli 71 vuoden ikäisenä 30.6.2014. Führer ei näyttänyt erityisen
pappismaiselta. Hän pukeutui hihattomaan farkkutakkiin ja hänellä oli mukanaan
musta attasealaukku – siis siisti työasu. Laukkuun oli kiinnitetty monenlaisia tarroja,
jotka julistivat hänen sanomaansa: ”Sota ei saa olla Jumalan tahto” ja ”Rauhaa
ilman aseita”, kuten myös DDR:n rauhanliikkkeen tarra ”Miekoista kyntöauroja”.
Samalla varmalla, rauhallisella tavalla hän julisti
Jumalan sanaa kirkossa, puolusti maailman köyhiä ja heikkoja ja vastusti DDR:n
aikoina kaikkia valtion uhkia. Seitsemän vuoden ajan.
Vuonna 1982 hän avasi Nikolauksen kirkon viikottaisille
rauhanrukouksille. Idean tähän antoivat oppositiossa olevat nuoret, joille
kirkkojen rauhan toive oli itä-länsi-konfliktin aikana liian vähän. Rauhan
rukouksia alettiin pitää siksi joka maanantai.
Sitä ei muuttanut polittinen paine, eikä kirkon
sisäinen erimielisyys siitä, miten poliittisia rauhanrukoushetket kirkossa
saisivat olla. Christian Führer oli sitä vastaan, että ”kirkosta tulisi
poliittinen areena” ja ajoi nuoret syyskuussa 1988 kirkosta ulos. Myös kirkon
sisäinen rauhanneuvottelija Christoph Wonneberger sai lähteä. Mutta jo keväällä
1989 alkoivat rauhan rukoukset uudelleen, ja Führer haki rukoilijat takaisin
kirkkoon. Hän avasi kirkon myös niille, jotka olivat jättäneet hakemuksen
lähteä DDR:stä, joiden hän toivoi jäävän DDR:ään. Mutta se onnistui huonosti.
DDR:n hallituksen kielloista huolimatta
rukoushetket jatkuivat joka maanantai. Führer kirjoitti kaupunginhallitukselle:
”Ajankohta on julkisesti tiedossa. Ihmiset tulevat joka maanantai kello 17.
Lopettamista ei kukaan ymmärtäisi. Emme ole huomanneet rukousten väärinkäyttöä.
” Sen sijaan ”poliisin jatkuva läsnäolo vain lisää jännitteitä”.
Führer kutsuttiin vastaamaan rukoushetkistä valtion
johdolle 25. elokuuta. Hän pyysi mukaansa todisajakseen kollegansa Rolf-Michael
Turekin. Valtion syyttäjä syytti heitä siitä, että he eivät olisi ymmärtäneet
asian vakavuutta, ja että kirkot olisivat tunnetusti läntisten
vakoojaorganisaatioiden aseita, ja että näiden tarkoitus oli saada DDR
sekasortoon.
Molemmat pastorit lähtivät sanomatta mitään. Heidät kutsuttiin uudelleen. Syytökset
vain kasvoivat. Yksi stasi-mies oli kirjannut muistiin 2.9.: „Tilanne on
täysin lukossa. Emme saa tällä tavalla enää mitään aikaan. Tulossa kuuma
maanantai…”
Ja se tulikin, 4. syyskuuta. Nuoret opposition
kannattajat toivat rauhanrukouksen jälkeen mukanaan bannereita. ”Vapaan maan
puolesta vapaille ihmisille” ja ”Matkustusvapaus, ei massapakoa”. Mutta heti
kohta stasi repi ne alas. Läntiset TV-kuvaajat, jotka olivat paikalla
Leipizigin messujen takia, kuvasivat tapahtunutta. Kuvat levisivät koko
maailmaan – myös koko Itä-Saksaan.
"Me olemme kansa"
Sen jälkeen tapahtumia ei voinut enää mitenkään hallita.
Sadat tuhannet mielenosoittajat valtasivat Leipzigin keskustan. Sen seurauksena
kaatui muuri 9.11.1989, ja sen mukana Itä-Saksan hallitus.
"Me olemme yksi kansa"
Führer kuitenkin yhä jatkoi toimintaansa. Yhdistyneessä
Saksassa Führer puhui lähimmäisenrakkaudesta ja väkivallattomuudesta. Niinpä
hän kutsui rukoilemaan kirkkoonsa myös Persianlahden sodan aikana. Hän myös perusti Leipzigin
kirkollisen työttömien yhdistyksen. Führer sai myhemmin toiminnastaan useita
huomattavia tunnustuksia.
Muurin kaatumisesta ilman väkivaltaa tulee syksyllä kuluneeksi 25
vuotta. Silloin taas tuhannet menevät Nikolauksen kirkkoon, niiden kylttien ohi,
jotka Christian Führer sinne 1985 pystytti. ”Nikolauksen kirkko – avoin kaikille.”
Siunausta Jumalan miehelle tälläkin palstalla ja saakoon Herra herättä myös Suomesta uusi tuli sieluisia Jumala miehiä ja naisia saattamaan sanomaa Herraa voitosta veren kautta ja tuomaan julki Jumalan rakkauden kristuksessa ,kiitos ja siuanusta,keijo
VastaaPoista