"Rasisti meissä" –filmi Saksan television kakkoskanavalla

Sinisilmäiset vastaan ruskeasilmäiset: miten syntyy rasismi? Ja miltä se tuntuu? ZDF neo – Saksan TV:n kakkoskanavalla – näyttää filmillään kamalan esimerkin.  

Teksti: Sebastian Herrmann / Süddeutsche 10.7.2014

 

Miksi sinisilmäisille ihmisille ajatteleminen on vaikeaa? Siksi, että ihmisrotu syntyi Afrikassa, ja siellähän on useimmiten hyvin kuuma. Tumma iho ja ruskeat silmät kehittyivät siis ensimmäisille ihmisille elinehdoksi. Melaniini suojaa ihoa kovalta auringonpaisteelta. Sinisilmäisiltä tämä ominaisuus on aikojen kuluessa hävinnyt. Heidän silmänsä ovat vaaleat, ja siksi aurinko vaikuttaa suoraan heidän aivoihinsa, jossa se tuhoaa neurooneja. Ja siksipä sinisilmäiset eivät ole niitä kaikkein älykkäimpiä ihmisiä. Heidän aivonsa ovat hieman kärsineet. 

Tietenkin yllä oleva on täyttä hölynpölyä. Mutta silti Jürgen Schilcherin onnistuu vakuuttaa työpajassaan ihmiset tästä keksitystä asiasta. Uskomatonta, kuka uskoisi tuollaista? Niin, miten meidän ennakkoluulojemme laita oikein onkaan, jotka perustuvat ihmisten ulkonäköön? Esimerkiksi ihonväriin, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoleen? Ne syyt, joita yleensä kuulee, ovat usein aivan älyttömiä kuten yllä oleva sinisilmäisten tyhmyys – ja kuitenkin näitä kaikenlaisia ennakkoluuloja on olemassa. Tämän ilmiön ymmärtämiseen Jürgen Schilcherin työpajaa meni seuraamaan tuottaja Amiaz Habtu, tämän TV-ohjelman tekijä. 

Inhottavaa ja väheksyttävää

On yksi asia ymmärtää asioita. Toinen on se, tuntuuko asia oikealta vai ei. Vajaa 40 henkilöä kävi läpi Schilcherin kokeen – siis tuntuuko joku asia oikealta vai ei. Schilcher jakaa kokelaat kahteen ryhmään: ruskea- ja sinisilmäisiin. Ensimmäisessä ryhmässä olevia  kohtaan hän on kohtelias, ystävällinen, kehuu heitä, kertoo heille, miksi he ovat parempia kuin nuo toiset. Parempia kuin sinisilmäiset, joita kohtaan mustaan pukeutunut Schilcher käyttäytyy epäystävällisesti ja alentavan inhottavasti. Ensin sinisilmäiset erotetaan omaksi ryhmäkseen, heidän pitää laittaa ylleen sininen kaulus, ja lopuksi heitä kiusataan. 

Koko koe perustuu amerikkalaisen peruskoulun opettajan Jane Elliottin vuonna 1968 kehittämään rasismiharjoitukseen – ja koko koe saa katsojat värisemään kauhusta.

Katsojalle tulee sellainen olo, että hänet on viety jonnekin psykokultin kouriin. Mieleen muistuu tunnettu Stanfordin vankilakoe, jossa vankilasimulaatio meni pahasti vikaan. Katsoja näkee, miten eri osapuolet eläytyvät rooleihinsa. Hän näkee, että näin toimii syrjintä, näin syntyy rasismi. Katsoja päättää, että itse toimisi toisin. Selvästi näkee, että voisi olla jompikumpi, kiusaaja tai uhri, mutta tehdäkseen jotain oikeasti pitäisi itse olla kokeessa mukana. Eli ei tee mitään.