Teippiä on ollut vuodesta 1936, mutta vasta huhtikuussa 1940
teippi vietiin patenttiin. Teippi rekisteröitiin nimellä ”Tesa” ja saksan
kielessä siitä on tullut myös tavaran nimi. "Annapa minulle tesaa." Me suomalaiset olemme lainanneet
englanninkielisen nimen "nauha" ja muokanneet sen suomalaiseksi.
Hampurilainen apteekkari Oscar Troplowitz halusi tehdä
ihmelaastarin, mutta koska hänen laastarinsa ei millään ottanut lähteäkseen
ihosta irti ja koska karvanpoisto keksittiin vasta 50 vuotta myöhemmin
Brasiliassa, apteekkari myi laastariaan polkupyörän kumien paikkoina.
Beiersdorfilla työssä ollut sihteeri Elsa Tesmer ei voinut
mennä naamakirjaan etsimään ideoita, vaan leikitteli nimellään aikansa kuluksi
niin kauan, kunnes päätyi tavuihin ”sa” ja ”te”. Joku siellä samaisessa
firmassa – liekö ihailija vei tavuista muodostuneen sanan kaiken varalta
patenttirekisteriin.
Hugo Kirchberg, Beiersdorfin päättäjiä, joka tiesi tai
ainakin uskoi tietävänsä ihan kaiken teippaamisesta ja liimaamisesta, oli niin
vakuuttunut teipin voimasta, että hän kaappasi mallilaukkunsa ja kiirehti
Hampurin satamaan. Hänen kollegansa olivat nimittäin kertoneet, että räjäytysten
seurauksena Elben tunneliin oli tullut säröjä. Osoittautui, että juttu oli
aprillipila, mutta kerrotaan, että Kirchberg oli oikeasti pettynyt, aivan kuin
pieni poika, jolle kerrotaan, että tänä vuonna ei joulua olekaan.
Nyky-Kirchberg uskoisi varmaan, että myös kaupungin
poliittiset ongelmat ja ihmisten väliset riidat selviävät teippaamalla.
Mutta tarkastelepa teippirullaa tarkemmin. Voi, joku ei
ollutkaan kääntänyt repimäreunaa. Teippi on sulkeutunut, ja on löydettävä uusi
alku. Otetaan käyttöön kynnet, ja aivokirurgin lailla vedetään hienot säikeet
erilleen. Äläkä tärisytä kättäsi!
Ihminen on vaikea tapaus, sellaista ei ole helppo hyväksyä,
ei ainakaan teippirullalta. Siksi keksittiin teline. Näyttää höylältä. Jos
kaikki menee hyvin niin hyvä. Vedä. Paina. Revi. Suora reuna. Hieno tulos.
Vaan jos teipin reuna tarttuu rullan laitaan, kun siellä
onkin pala vanhaa revittyä teippiä. Vedä. Venytä. Kiukuttele. Teippi vääntyy ja
kiertyy käden ympärille.
Ja kun sitten rutistaa teipin kasaan, niin siitäpä tulee
takiainen, ei lähde kädestä sitten millään. Loppujen lopuksi teippipeto
tarrautuu roskakorin laitaan, ihan kuin se haluaisi tulla takaisin ja tehdä
lisää kiusaa repijälleen.
Teippi ei siis kuulu ihmiselle, vaan ihminen teipille.
Mutta kyllä sen vastahankaisen teipin kiltiksi saa.
Viimeiseksi sitten vedetään siitä eroon kuminauha, johon se on tarrautunut.
Sitten lahjaa pakkaamaan. Vaan riittääkö teippi? Asia on
tärkeä: jos ei riitäkään? Ei voi tietää, onko tarpeeksi resursseja. Riittääkö
bensa? Raha? Rakkaus? Ja ihan huolimatta sosiaalisesta asemasta tai
varallisuudesta jää yksi vakava kysymys: paljonko saa vetää, ettei lopu kesken?
Hyväksy se. Ole pitkämielinen.
”Tesa” eli teippi on Beiersdorf-konsernin tytäryhtiö.
Nykyisin on olemassa 600 erilaista liimanauhaa, ja 50 miljardia metriä teippiä
on jo myyty. Sillä voisi teipata maailman ympäri 1300 kertaa. Konserni teki
liikevaihtoa 1,07 miljardia euroa vuonna 2014, se työllistää 4100 henkilöä,
joista 1500 Hampurissa. Yrityksen tulevaisuus on lääketieteessä: joka pillerin
joutuu ottamaan, laittaa kielelleen palasen teippi-lääkenauhaa.
Vapaasti kääntäen ja mukaellen Daniel Haasin Die Zeit –lehdessä
23.4.2015 ilmestyneestä artikkelista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti