Minä sanoin sille että sen pitää tehdä tilaus, niin kyllä se arpa voittaa. Ravuri haluaisi näes ostaa oman ravurinsa takaisin. Mutta luulen että se ei oikein ymmärtänyt mitä halusin sanoa…
”Tilaamalla” yksi äitini Ruotsissa asuva tuttava on kerännyt sievoiset summat. Hän itse ja hänen miehensä kertoivat siitä minulle, kun joulukuussa 2005 kävimme yhdessä Malagassa jouluostoksilla ja kun tämä äidin ystävä espanjalaisia arpoja osti.
Kerron siis teille toisille, mitä tarkoitan. Omakohtaisia kokemuksia.
Olipa kerran Schwarzwaldissa – vuonna 1995 kesällä - Angelin tyttöjen konsertti, jonne mentiin isommalla tuttavaporukalla. Tytär oli samana syksynä menossa vierailevaksi oppilaaksi Savonlinnan taidelukioon, ja olimme juuri järjestelemässä asioita hänen kouluvierailuaan varten. Näihin totta kai kuului asunto, rahansiirto , matkat ja sen sellaiset asiat. Muutamia mutkia oli matkalla, esimerkiksi että tuolloin ei ulkomailla asuva – siis en minä Suomen kansalainen, saati tytär yhtälailla Suomen kansalainen – voinut avata edes tiliä suomalaisessa pankissa.
Konsertti oli upea kaikin puolin. Lisäksi paikalla oli arvonta, jossa kolme palkintoa: lento Suomeen, savinen design-muki ja muistaakseni joku suomalainen tekstiilituote. Meillä oli mukanamme ex-mieheni kollega, ja kaikki toki ostimme arvat. Mies valikoi pitkään ja hartaasti ja sanoi että aikoo valita sen arvan, joka voittaa pääpalkinnon. Arvanmyyjä nauroi hänelle ja loppujen lopuksi hikeentyi täysin hänen sinnetännetuonne-pähkäilystään. Lopuksi mies sitten osti yhden arvan. Kollega osti toisen, viereisen numeron ja sanoi, että se on varmaan ihan yhtä hyvä, mistäs sitä tietää. Mies oli aivan varma siitä, että juuri hänen arpansa voittaa. Meillä siis kullakin oli yksi arpa.
Minä kerroin heille toisen tarinan ja varoittelin valmiiksi: kun asuimme Frankfurtissa, meillä oli joskus 80-luvulla suomalaisessa joulujuhlassa myös arpajaiset. Minä olin noita juhlia järjestämässä ja esiinnyin myös ohjelmassa, siksi se jäi erityisen hyvin mieleen. Meillä oli arpajaisvoittoina tavaraa ja valtakunnan laajuisesti Finnair ja Finnlines olivat tuolloin sponsoroineet yhden lento- tai laivalipun. Nehän olivat tuolloin ökykalliita, ei tuolloin voinut lentää pikkurahalla kuten nykyisin. Yksi perhe osti vinon pinon arpoja, ja koska samassa pöydässä istunut tuttavaperhe oli aika vähissä varoissa, he eivät ostaneet yhtään arpaa. Me kaikki muuten esitimme tuolloin tiernapojat… No kun kerran yhdellä perheellä oli paljon arpoja ja toisella ei yhtään, niin tämä paljon-arpoja-perhe päätti lahjoittaa yhden arvan tälle ei-yhtään-perheelle.
Ikävä kyllä, juuri tuo yksi lahjoitettu arpa voitti koko valtakuntaa käsittävän Finnairin lentolipun. Riitahan siitä tuli. En muista miten riidan sitten selvittivät, muistaakseni se meni peräti oikeuteen - minä olen edelleenkin molempien perheiden kanssa väleissä.
Niin siis sanoin tälle exän kolleegalle, että sopikaa nyt mikä arpa on kenenkin, ettei myöhemmin tarvitse riidellä. He olivat kumpikin varmoja valinnastaan.
Sitten tuli arvonnan aika. Tytär voitti sen savimukin, joten ajattelin, että sehän hyvä, meidän perheelle yksi voitto kolmesta.
Yllätys oli melkoinen, kun exän arpa voitti sen lennon… jonka tytär sitten käytti, kun lensi kouluun Suomeen.
Näin se menee… Olinhan ”tilannut” etukäteen tyttärelle ilmaisen matkan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti