Maan suurin autoliitto ADAC (se ei sitten ole ”adatz” vaan aa dee aa see, Allgemeiner Deutscher AutomobilClub) laittaa hanttiin. ADAC on yleishyödyllinen yhdistys, mutta tekee rahansa myymällä oheistuotteita ja pitämällä jäsenmaksunsa kaksi kertaa niin kalliina kuin muut autoliitot. Nimi ja brändi myyvät sielläkin, mutta on mainontakin massiivista. Palvelut ovat kaikilla autoliitoilla erittäin hyvät.
Totta kai rekkojen määrä pienenee, kun samaa tavaraa viemään laitetaan vähemmän autoja. Autobaanat ovatkin varsinaisia tavaransäilytyspaikkoja. Olimme kerran sopineet neuvottelun Darmstadtiin kaupunkisuunnittelijan luokse, ja tulimme eri suunnista pitkien matkojen päästä. Etelästä tullut työtoverini myöhästyi kokonaisella tunnilla, ja syyksi ilmoitti: ”Katselin Saksan tavaravarastoja.”
Kuorma-autot eivät saa liikkua sunnuntaisin muuta kuin erikoisluvalla. Se johti aikoinaan absurdeihin tilanteisiin, kun suomalaiset asiakkaani puutavara-autoineen pyrkivät sunnuntaiksi kotiin. Kerrankin yhden asiakkaan autot olivat palaamassa eri puolilta Saksaa varikolle Strasbourgiin (Elsassissa Ranskassa). Ensimmäinen puhelu tuli puolenyön maissa: ”Olen jäänyt kiinni poliisikuulusteluun rajalle, alkoi sunnuntain ajokielto.”. Heti perään seurasi toinen ja kolmaskin puhelu, kuljettajat kaikki kolme samassa tilanteessa: eri rajoilla, eivät pääse eteenpäin, alkoi sunnuntai. Järjestelin heidät sitten majapaikkaansa ja maanantaina hakemaan autonsa ja jatkamaan työtään. Selvää on, että asiasta aiheutui melkoinen vahinko, sillä seuraavan kuorman lastaaminen kesti tietenkin matkareitin verran kauemmin… Vasta kahdelta aamuyöllä maanantaina saa taas liikkua.
Kauppalehden lukijoiden kommentit osoittavat, että kirjoittajilla ei ole mitään käsitystä liikenteestä muualla kuin Suomessa. Jos tunnet Saksan ja muunkin Keski-Euroopan, niin tiedät, että rekan pituuden lisääminen on todellinen megauutinen. Se tulee muuttamaan koko liikenteen aivan toisenlaiseksi. Suomessa ajetaan eri pituuksilla ja isommilla painoilla kuin Keski-Euroopassa. Täällä onkin lääniä tehdä vaikka mitä. On totuttu ohittamaan pitkää perää.
Ongelma Saksassa eivät ole autobaanat, sinne mahtuu. Siellä ei ole mutkia, vain muutama paha nousu, etupäässä Kasselin mäet ja Eichberg Stuttgartista itään. Ajakaa siellä varovasti muutkin kuin rekat! Lunta ja liukasta kun on talvella sielläkin. Oikea ongelma ovat kylät ja pikkukaupungit, joissa tuollainen gigantti ei mahdu kääntymään. Miten tuon ajattelivat ratkaista, jää nähtäväksi.
Periaatteessa koko tavarankuljetuksen trendi on ollut alusta asti väärä. Kuljetukset kuuluvat rautateille, mutta sen sijaan on parannettu moottoriteitä ja lakkautettu pieniä tavara-asemia. Poliitikot eivät useinkaan tee järkeviä, kauaskantoisia päätöksiä. Ihmiset kun vaan yksinkertaisesti haluavat saada tavaransa ovelta ovelle. Varmaan autoilijat ajaisivat autonsa suoraan makuuhuoneeseen, jos sellainen olisi mahdollista!
Minulla ei ole kuorma-autokorttia. On se nk. vanha ajokortti. Olen Saksassa ajanut useamman kerran 7,5-tonnista sekä vetänyt maxikokoisen pakettiauton perässä pitkää asuntovaunua ja venettä, ja sen pitkiäkin matkoja, sekä baanoilla että pikkukaupungeissa, joten tiedän kyllä mistä puhun. Lomalaisille neuvoksi: totutelkaa liikenteeseen, älkääkä törmäilkö kuorma-autojen eteen. Niillä on ihan tarpeeksi tekemistä ilman äkkijarrutuksiakin.
Vielä pieni lisä kuorma-autoiluun: kun olen ostanut tai auttanut suomalaisia ostamaan autoja Saksasta, niin varsinainen hämmästyksen aihe on, etteivät suomalaiset kuljetusyritykset osta kaikkia mersujaan suoraan Saksasta. Säästöt ovat niin huomattavan suuria, monia kymmeniä tuhansia, että ei voi muuta kuin tulla siihen tulokseen, että joku asia Suomessa on pahasti pielessä:
1) suomalaiset ovat täyshölmöjä ja pelkäävät kuollakseen katsella oman aitansa ulkopuolelle ( ja/tai pelkäävät kartellia täällä ja kusetusta siellä), tai
2) suomalaisilla on liikaa rahaa eivätkä tiedä mihin sen saisi mahtumaan, maksavat siis kuorma-autosta useita kymmeniä tuhansia enemmän kuin tarpeellista ostamalla auton Suomesta, tai 3) KTK ja toimeksiantajat pitävät autoilijat niin tiukoilla, että autoilijat joutuvat elämään täysin kädestä suuhun.
Niin no, tiedän missä syy. Näissä asioissa olen päässyt keskustelemaan Daimlerin ylimmän johdon kanssa ja päässyt tutustumaan Wörthissä, Karlsruhen lähellä sijaitsevaan kuorma-autotehtaaseen. Siellä on parikymmentä tuhatta työntekijää. Yksin varaosa-varasto on pienen kaupungin kokoinen. Tehtaaseen pääsee kierrokselle kuka hyvänsä ilmoitettuaan osallistumisensa tehtaalle.
Missään muuten palvelu ei ole niin erinomaista kuin Daimlerilla, menetpä minne Daimlerin liikkeeseen tai osastolle tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti