Lappeenranta ja Schwäbisch Hall juhlivat 25-vuotisystävyyttään Suomessa viikon kuluttua ja Saksassa syksyllä. On etsitty yhdessä ja erikseen kaupungin ja suomalais-saksalaisen seuran toimihenkilöiden kanssa yhteistä laulua pääjuhlaan. Minä toimin juhlassa moderaattorina, tulkkina ja laulattajana. Säestäjä muuten lienee tasokkaampi kuin esilaulaja, sillä hän on kaupunginorkesterin intendentti… :-) Eikä liene vahingoksi tutustua muihinkaan silmäätekeviin, kun neljä päivää heitä tulkkina ja juoksutyttönä paimentelen.
Yhteinen laulu osoittautuu mutkikkaaksi löytää. Ehdotuksia on tullut monenlaisia. Yhtään sellaista laulua, joiden melodian molemmat kansakunnat tuntisivat, ei tunnu löytyvän. Näinkö kaukana kansakuntamme ovat musikaalisesti toisistaan?
Muusikkotyttäreni kommentteja: ” Oon nyt katsonut ton koko kultaisen laulukirjan läpi. Mikään ei oikein käy: Ein fester Burg ist unser Gott/Jumala ompi linnamme. Gestern, heute aus Anatevka. Kenpä tietäis sen, no jaa, ois sitten englanniksi. Sitt ensiks tuli mieleen Jos sull lysti on/hab ne Tante aus Marokko. Tuota siis ei käy. Mutta ehkä sulle tulee uusia ideoita näistä?! Joululauluja ois vaikka kuinka, ota niistä joku, esim. jouluyö, juhlayö :-)
”Gestern, heute” on musikaalista Viulunsoittaja katolla, suomeksi laulu on ”Nousee päivä, laskee päivä”. Tytär esitti Golden, Tevjen vaimon roolin koulun musikaalissa ylioppilasvuotenaan 1999. En tiedä oliko se hyvä koulu. Sen tiedän, että oli hyvä, että valitsimme lapsillemme ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi ranskan emmekä englannin tai latinan. Siitä on ollut heille hyötyä myöhemmin.
Ei, ei. Minun ehdotukseni: kaksi laulua, joista toinen Karjalaisten laulu. Se toinen: ”Die Gedanken sind frei”. Se on kansanlaulu, ja Badenin osavaltion kansallislaulu, jonka sanat sanovat, että ajatukset ovat vapaita kuin taivaan linnut. Aina saa ajatella mitä haluaa, tapahtuipa mitä tahansa! Lauloimme sitä Saksassa oppikoulun juhlissa, silloin kun suomalaiset laulavat kouluissaan suvivirren ja Maamme-laulun. Varsinkin silloin, kun lasteni koulu nimitettiin Friedrich-Hecker-Gymnasiumiksi. Friedrich Hecker oli se mies, joka julisti Saksan ensimmäisen, Badenin, tasavallan 1848. Sanovat, mutta historiallisesti se ei sittenkään liene totta.
Hyvä. Mutta sitä ajattelun vapauden laulua ei tunne yksikään suomalainen. Eikä Karjalaisten laulua saksalaiset. Komealta kyllä kalskahtavat molemmat laulut.
Uusi ehdotus: ”Muss I‘ denn muss I‘ denn zum Städtele hinaus…” Saksalainen kansanlaulu, sanat kirjoitti muistiin Saksan kuuluisimpiin kirjailijoihin kuuluva Friedrich Schiller. Sitä lauloi Lauritsalan yhteiskoulun kuoro joka vuosi yo-juhlissa. Etsin pitkään ja hartaasti, ja löytyiväthän ne suomalaiset sanatkin, Lappeenrannan ystävällisen kirjastoväen avustuksella. Laulun lauloi Elvis Presley levylle englanniksi nimellä ”Wooden Heart”, suomeksi ”Puusydän”.
Elvis Presley? Saksalaisen kansanlaulun? Kas, juttu oli näin. Elvis Presley suoritti asevelvollisuuttaan Länsi-Saksan miehitysjoukoissa 1957-1960, juuri uransa huippuvuosina. Palvelupaikka oli Friedberg, joka on Frankfurtin pohjoispuolella. Siellä hän oli siis peräti kolme vuotta. Ja siellä hän tutustui ylen nuoreen Priscillaansa.
Mikä minut yhdistää Elvikseen? Ei mikään. Asuin kuitenkin 1982-1989 ihan lähellä, nimittäin viiden kilometrin päässä hänen entisestä asemapaikastaan Friedbergistä. Siellä naapurikaupungissa oli amerikkalaisten tukikohta. Tukikohtaan ei tuolloin päässyt ilman erityislupaa, eikä amerikkalaisten ja saksalaisten välillä juuri yhteyksiä ollut, joskaan kiellettyä se ei millään muotoa ollut. Joskus kävimme amerikkalaisten kaupoissa. Meistä tavara oli kummallista. Kuuntelimme amerikkalaisten radiokanavaa AFN:ää. Ja ystäväni Sirkun suomalainen au pair esimerkiksi karkasi kesken työn ja mitään kenellekään ilmoittamatta ihan noin vain amerikkalaisen sotilaan matkaan…
Sopinee siis meidän suomalais-saksalaisen ystävyysjuhlamme lauluksi? Suomenkieliset sanat alkavat: ”Sydän puinen on rinnassas’, huomata sen sain…” Eihän meillä ole puista sydäntä?
Vuosia sitten – 2003 - minua pyydettiin vetämään Savonlinnan ja Konstanzin kaupunkien ystävyyttä. Kieltäydyin, sillä siitähän ei makseta, eikä minulla ollut toimeentuloa millä tuollainen työpanos maksaa. Nyt, vuodesta 2004 Savonlinnan ystävyyskaupunki on Detmold Ruhrin alueelta. Erilaisempia eivät kaksi kaupunkia voisi olla!!! Tässä kohdassa nuo kolme huutomerkkiä ovat itseoikeutettuja. Minulla ei totisesti ole mitään Detmoldin kaupunkia vastaan. Mutta onhan se vähän kuin sitoisi toisiinsa kaksi täysin erilaista asiaa, kuten vaikkapa Helsingin ja Hintertupfingenin.
Missä sitten on Hintertupfingen? Suomeksi jotakuinkin ”Peräkylän pikkupilkku”… Ei missään. Se on sellainen sana, joka tarkoittaa suurin piirtein ”Jumalan selän takana”. Kukin ajatelkoon sitten itse missä järjestyksessä mikäkin kaupunki on… Mielipiteet ovat mielipiteitä.
Schwäbisch Hall on yksi niitä harvoja kaupunkeja Saksassa, jossa en ole koskaan käynyt. Hallin teki tunnetuksi koko maassa asuntosäästöpankki. Kaupunki on kuitenkin matkailuesitteen mukaan varsin viehättävä, kuten hyvin monet vanhat saksalaiset kaupungit ovat. Ajattelin että kävisin sitten syksyllä… Se on Svaabien maassa, joten svaabilainen kansanlaulu lienee aika oikein!
Svaabilaiset puolestaan ovat Saksan laihialaisia… Svaabilaiset puhuvat omaa murrettaan, joka kuuluu laajempaan, alemannien murrealueeseen. Alemanneja taas ovat badenilaiset, Sveitsin saksaa puhuvat ja elsassilaiset sekä lotringelilaiset Ranskassa. Svaabien virallinen iskulause kuuluu: ”svaabilaiset puhuvat kaikkea muuta kuin saksaa.” ;-) Ja tuntenette Daimlerin, Porschen ja Boschin… vai?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti