Hampurin sataman syntymäpäivä 2008

Ai ettei satamalla voi olla… no, saksalaisilla on taipumus juhlia milloin mitäkin. Aina ja kaikkialla. Toukokuun ensimmäisessä viikonvaihteessa Hampurin sataman syntymäpäivää. Se on iso kyläjuhla, nykyisin vasta kunnostetussa makasiinirannassa, Kehrwiederspitze / Niederbaumbrücke. Vieraita käy puolitoista miljoonaa… Hampurissa itsessään on noin kaksi miljoonaa asukasta, pienemmissä rajanaapurikaupungeissa heti ympärillä toiset kaksi miljoonaa. (Poikani kommentti, kun hän alaikäisenä ja Hampurissa asuneena halusi yksin Pietariin ja sanoin että Pietari on iso kaupunki: ”Niin että Hampuri sitten muka ei ole, vai miten?”)

Vuonna 1189 Hampurin kaupunki sai keisari Friedrich Barbarossalta vapaakirjeen, joka antoi asukkaille vapaan pääsyn Elbelle. 

Vuonna 2008 sataman 819-vuotisjuhlien syntymäpäivävieras oli Suomi. Minulle vuoden ehdoton kohokohta oli, että sain siellä keskustella Tarja Halosen kanssa. Aihe tosin oli… tylsä :-(

Siis Tarja kävi kaikilla suomalaiskojuilla jututtamassa näytteilleasettajia, joiden apulaisen minäkin siellä toimin. Sain myös seisoa ihan vieressä ja kuunnella hänen avajaispuheensa. Tarja puhui kolmella kielellä, sekosi sanoissaan ja nauroi itselleen, ja yleisö hurrasi. Vei yleisön täysin mukanaan. 

Tässä Tarja Halosen pari tuntia ennen avajaispuhetta kirjoitettu teksti: http://www.tpk.fi/Public/default.aspx?contentid=177469&nodeid=41412&contentlan=1&culture=fi-FI

Minä olin lahtelaisen Lahden seudun matkailun ja lahtelaisen Tuoterenkaan osastolla opettamassa pelaamaan mölkkyä. Meillä oli käytössämme juhlakenttä, jossa kaikki varsinaiset tilaa vievät juhla- ja messutapahtumat, kuten nämä avajaiset esimerkiksi, pidettiin. Sää oli kaunis ja väkeä kävi, ja yleisöllä oli mukavaa. Kaikilla messuilla juuri se ”itse tekeminen” vetää väkeä, ja niin meillä neljä pitkää päivää paahtavassa auringonpaisteessa hypätessämme sen kun hiki vaan lenteli! Mölkky onkin varsin hauska peli. Kotona pojat pelasivat takapihallani vielä pitkään. 

Tässä Haapasen Juha neuvoo pelin kulkua paikalliselle TV-ryhmälle.

Eikä muukaan ohjelma ollut pahimmasta päästä. Seinäjoen kaupunginorkesteri ja tangokuningas tanssittivat ;-) Ohjelmaa oli vaikka minkälaista, kaikkea laidasta laitaan, etenkään laivoja unohtamatta. Varsin vaikuttava illan ilotulitus ja laivojen jäähyväiskonsertti… kun sadat isot paatit tuuttaavat yhtä aikaa, se kuuluu ja menee luihin ja ytimiin!

Ach, miten minä tuota kaupunkia rakastankaan!