maanantai 20. syyskuuta 2010

Seikkailu nimeltä rakkaus ja suuret odotukset



Hyvä on. Jos haluat löytää sielunkumppanin tai haluat, että kumppanuutesi olisi tasapainoisempi, sinun on saatettava itsesi sellaiseen asemaan, että uskallat uskoa itseesi ja muihin ihmisiin. Muuten et nimittäin oikein pysty tunnistamaan sielunkumppaniasi.

Monet ovat kuitenkin niin usein pettyneet, etteivät enää uskalla luottaa kehenkään. Heillä on liian monia huonoja kokemuksia.

Yksi sellaisten kokemusten syitä on: suhteeseen mennään, koska ei osata olla yksin. Yleinen syy elämänkumppanin etsintään on, että yksin on pitkäveteistä. Etsitään kumppani, joka pitää seuraa ja poistaa pitkästymisen. Kun sellainen kumppani löytyy, ei yleensä kestä kauaa, kun molemmat huomaavat, että kaksinkin on pitkästyttävää. Kumpikin huomaa, ettei olekaan toiselle mitään annettavaa. Siis pyritään pääsemään eroon siitä toisesta, jotta löytyisi paremmin sopiva kumppani, jolla olisi antaa enemmän onnea ja viihdytysarvoa.

Sellaiset päätökset johtavat usein päätelmään, että yksin on mahdotonta tulla onnelliseksi. Siksi odotetaan, että toinen ihminen, kumppani hoitaa tämän onnelliseksi tekemisen. Jos hän ei sitten täytäkään tätä odotusarvoa, niin oletetaan, että on vielä joku muu, joka osaisi tehdä sen paremmin.

Odotusarvo nousee ja etsitään siis uutta, parempaa kumppania. Häneltä odotetaan, että hänen on pakko tehdä onnelliseksi. Jos tämäkään kumppani ei täytä odotuksia, pidetään sitä hänen syynään, että itse ei ole onnellinen. Syntyy tunne siitä, että se toinen ei ymmärrä minua ja koska en itsekään ymmärrä itseäni, on aivan selvää: se on sen toisen syy!

On sitten kai selvää, että usean tuollaisen kumppanuuden kokemuksen kunniakierroksen jälkeen syntyykin varovaisuutta eikä luottavaisuutta? Luovuttaminen, turhautuminen taitaa olla ymmärrettävä reaktio kaikkien näiden negatiivisten kokemusten jälkeen. J.P.Sartre sanoi kerran: ”Se toinen on helvetti!” Ja monet uskovat tähän. Mutta helvetti ei ole se toinen, helvetti on niissä joita asia koskee – meissä itsessämme. Tietenkin jotkut kysyvät nyt että miten niin.

Kuvittelepa, että nykyiset kokemuksesi koskien kumppanin etsintää tai elämää kumppanisi kanssa olisivat elämäsi puun hedelmiä. Jos nämä hedelmät eivät ole tarpeeksi maukkaita tai haluat että ne olisivat maukkaampia, niin millä tavoin aloittaisit niiden parantamisen? Useimmat ihmiset tässä meidän loogisessa ja älyperäisessä maailmassamme kiinnittävät huomionsa tuloksiin, hedelmiin, tähänastisiin tuloksiin esimerkiksi kumppanin etsinnässä – tai toistuviin tilanteisiin kumppanuuden aikana. Tai kumppaniin itseensä.

Mistä sitten tulokset johtuvat, tulevat? Maan sisältä. Siinä siemenessä, joka muodostaa juuret ja kasvattaa puun, joka sitten tuottaa hedelmää. Näkymätön tuottaa näkyvää.

Jos siis haluat saada hyvän tuloksen, kun etsit kumppania, kylvä hyvä siemen, joka kasvaa ensin maan sisällä, kunnes se sitten parantaa näkemyksesi ja tekosi. Kunnes ei enää tarvitse etsiä, vaan löytää. Ja kumppani ilmestyy näkökenttääsi. Paranna se näkymätön, jotta saat parannettuja tuloksia. Kylvä sisääsi sellainen hyvä siemen, joka auttaa löytämään elämänkumppanin ja parantaa olemassa olevaa kumppanuuttasi. Siksi on keskityttävä ensin omaan sisäiseen maailmaan ja parannettava se, ennen kuin voi löytää kumppanin ulkoisessa maailmassa. Sama koskee olemassa olevaa kumppanuutta.


5.3.2010, ©sunnybeatrice
http://sunnybeatrice.wordpress.com/
http://de-de.facebook.com/people/Beatrice-Scheld/1589020979

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti