Kokonaan toinen tarina on sitten se, miten tämä tuttuni oli "tilannut" itselleen asunnon Luzernista. Se liittyy hänen ensimmäiseen kertaansa Konstanzin kasinossa; hän oli käynyt katsomassa miten pelataan, yhden sellaisen hänen mielestään köyhän miehen kanssa, jonka oli vaikeaa liikkua. Hän oli tavannut vanhan miehen sattumalta ja päättänyt auttaa tätä miestä viemällä häntä sinne minne hän halusi. Oli kerran halunnut kasinoon katsomaan miten siellä pelataan. Mies oli ollut köyhänoloinen mutta mukava, joten molemmat olivat tyytyväisiä. Myöhemmin mies sairastui vakavammin, jolloin tuttuni kävi häntä päivittäin auttamassa, pitempiä aikoja. Ei ollut koskaan kysynyt hänen varallisuuttaan eikä pyytänyt mitään maksuja, eikä rahasta oltu koskaan keskusteltu.
Sitten mies kuoli. Hänellä ei ollut läheisiä perillisiä. Yllätys: oli testamentannut tutulleni yhden asunnoistaan, kaksion Luzernissa... Eikä hän ollut tiennyt etukäteen mitään. Joten hän ajattelee nyt, että annetaan vahingon kiertää. Jos joku jotain tarvitsee, niin annetaan, mahdollisuuksien mukaan.
Kuten äitini sanoo: auta miestä mäessä, älä mäen alla. Ei sitä tiedä, jos vaikka saa vieraakseen enkeleitä, kuten Raamatussa tapahtui...
Luzern on ihana paikka! Onnekas kun sai asunnon sieltä. Olen joskus miettinyt siellä lomaillessani, ettei pidempikään ajanjakso ko. kaupungissa olisi hassumpi.
VastaaPoista