Kukkaloistoa ja hedelmiä ja marjoja omilla pihoilla Saksassa

Saksan pitempi kesä toki antaa mahdollisuuden täysin toisenlaisiin pihaistutuksiin kuin Suomessa, varsinkin kun verrataan tähän pohjoiseen Suomeen. 

 Kirsikkapuustani olen kirjoitellut aiemminkin. Se oli aina toiveeni ja jokaisella paikkakunnalla minulla sellainen on ollut. Karlsruhessa suomalaisen tuttavaperheeni puut. Frankfurtissa tosin naistenpiirini jäsenen Gabyn ja hänen perheensä puu, tai oikeammin puut. Syksyllä pidettiin marjanpoiminnan jälkeen kekkerit. Allensbachissa, Riedheimissa ja Horstissa sitten ihan oma puu. Lappeenrantaankin olisin sellaisen saanut. Tiedän tosin, että koska siellä pihalla on liian kosteaa, niin maan kosteuden jäätyminen esti jopa omenapuiden kasvun, joten sinne sitä ei kannattanut istuttaa. 

Kakkujen kuningattareksi kutsutaan Schwarzwaldin kirsikkakakkua. Ah onnea.  Kerrosakku koostuu suklaisesta sokerikakkupohjasta, kirsikoista ja kermavaahdosta. Loraus kirsikkalikööriä antaa kakulle makua, ja se koristellaan kermavaahdolla, kirsikoilla ja suklaalastuilla.

Alppiruusut ovat koristaneet etupihaani monessakin paikassa. Mainaun saarella niitä on sadoittain. En ole puutarhainnostunut, mutta kasvoivathan nuo ilman työtä nuokin, ihan itsestään. Appiruusun kasvitieteellinen nimi on Rhododendron, ja siitä vitsiä väänsi aina serkkuni mies, jolle jokainen vähänkin erikoinen kukkiva kasvi oli rododendron… jossa kieli tietenkin meni solmuun.  

Rakensimme Frankfurtin lähelle, Rodheimiin Taunus-vuoren kupeeseen paritalon puolikkaan. Paritalo on Saksassa aina ihan oma yksikkönsä, kuten on rivitalokin. Rivitalon talot ovat omakotitaloja, ainoa yhdistävä tekijä on se, että ne on rakennettu tontin rajalle, vierekkäin riviin. Kenenkään ei siis tarvitse muodostaa rivitaloasunto-osakeyhtiöitä  - mistä asiasta Suomi voisi mielestäni ottaa mallia. 

Kun olimme rakentaneet Frankfurtin talomme valmiiksi, oli kevään ensimmäinen tehtävä sitten toki pihan laittaminen ja puutarhakasvien istuttaminen. Ruohon kylvimme ensimmäiseksi ja entiset naapurimme, vanhemman poikani kummit tulivat avuksemme työstämään pihamaan nurmikkoa varten. Muistan että päivä oli hyvin kuuma ja pikkutyttömme viihtyi vain polskuttelualtaassaan terassilla, kun me muut hikoilimme lapion ja jyrän kanssa. 

Olimme laskeneet, että pihamme kasvit maksaisivat kuusisataa Saksan markkaa. Appivanhempani olivat innostuneita puutarhanhoitajia, aivan kuten äitinikin. He kävivät valtakunnallisessa puutarhanäyttelyssä, joka järjestetään joka toinen vuosi aina jossain isossa kaupungissa eri puolilla Saksaa, ja se todella iso tapahtuma, kuten Suomessa asuntonäyttely, vain paljon suurempi. Kokonainen kaupunginosa istutetaan uusiksi. Vuonna 1983 näyttely (IGA) oli Münchenissä. Siellä kävi sinä vuonna 11,5 miljoonaa vierailijaa. Appivanhempani olivat sitten sinnekin menossa, ja kun olivat lippunsa ostaneet, heille kerrottiin, että he olivat miljoonas asiakas ja he saivat lahjaksi kuudensadan lahjakortin, jolla ostaa puutarhakasveja! Heidän pihansahan oli jo istutettu, joten arvatkaapa kuka sai lahjakortin…

 

Tänä vuonna näyttely on Hampurissa. http://www.igs-hamburg.de/ Avajaiset olivat 29.4.2013, ja avajaispuheen piti Saksan presidentti Joachim Gauck.

Samana vuonna, 1983, appeni äidin hauta Saarlandissa piti tyhjentää; hautausmaata ylläpidetään vain 20 vuotta – ei ikuisesti kuten Suomessa. Maata on vähemmän, luulisin…? Kunta oli kysynyt, haluaisimmeko siellä olevat istutukset itsellemme. Matalat havupensaat sopivat hyvin etupihallemme, joten haimme ne ja istutimme pihalle. Ja siellä mullan seassa oli myös luita…:-(

Ihanimpiin kasveihini kuului wisteria, suomeksi kuulemma sinisade. Aivan käsittämättömän upea sininen kukinta täytti alkukesästä aivan koko talomme takapihan, sillä kasvi levisi – ilmeisesti aurinkoisen kasvupaikan takia – paitsi meille, myös naapuriin. 

Frankfurtissa kylvimme etupihalle myös samettikukkia. Naapurini kutsui minut kerran katsomaan omaa kukkalaatikkoaan. Hän oli nimittäin kylvänyt siemenet hedelmälaatikkoon, jonka pohjalle oli laittanut pari siivua talouspaperia – ja sitten unohtanut koko asian pihansa perälle. Siellä sitten kukki koko laatikollinen samettikukkia, mutta pituutta niille oli tullut vain pari senttiä! Hauska näky: laaatikollinen miniminikukkia.

Pihoillani viihtyi myös japanilainen kirsikkapuu. Pienet lilanväriset kukkaset ilmestyivät puuhun, kun muuten ei kukkia vielä pihalla näkynyt. 

Rhododendronin viereen istutimme kvittanin, matalan pensaan, joka kasvattaa kananmunan näköisiä vihreitä hedelmiä, joista saa ihan hauskan makuista hilloa. 

Muita – naapurien! – puita olivat luumut, ja niitä luumuja mitä täällä saa ei voi verrata Saksan luumuihin. Onhan niillä ihan oman nimikin: Zwetschgen. Ne ovat pitkulaisia ja herkullisia ja niistä saa aivan ihanaa piirakkaa!

Schlehe – oratuomi – kukkii ihanasti keväällä. Minulle on kerrottu, että marjat ovat raakoina epäterveellisiä, mutta niistä sain makoisaa hilloa. 

Oman pihan kasveista mainitsen komean hevoskastanjan! 

...Syksyllä sitten vietiin ämpärikaupalla kastanjoita paikalliseen eläinpuistoon saksanhirvien talviruuaksi. 

 

Ja se vihonviimeinen... muratti. Kasvoi pikavauhtia metrikaupalla, ennen kuin ehti edes hengähtää. Sitä ei sitten saanut millään kuolemaan. Kasvoi katon alle, tukki rännit ja rikkoi seinän rappauksen.

Horstissa kasvoi pihallani saksanpähkinäpuu, kaksi kertaa kaksikerroksista taloani korkeampi. Ja pähkinöitä tuli syksyllä satoja kiloja…!  Kun viimeksi paikalla kävin, viime syksynä, totesin että puu on kaadettu… voi, itkuksi pisti! 

Olen siis kyllä tietoinen, mitä kaikkea puuutarhassa voi kasvattaa, ja oikeasti voisin olla hyvä Maa- ja kotitalousnaisten yhdistyksen jäsen... siis osaan kasvattaa myös hyötykasveja kuten salaattia, yrttejä ja ties mitä marjapensaita. Suosikkini oli minttu, jota kesällä salaatteihin laitoin ja talveksi teeksi kuivasin, ja yrteistä Levisticum officinale, liperi. Muistan joskus istuttaneeni mansikantaimia kerran - jouluaattona. Sellainen ajankohta lienee harvinaisempaa Suomessa. 
Tsenobylin onnettomuuden jälkeen naapurit jättivät marjansa syömättä. Me söimme ja olemme kaikki vieläkin terveitä.  

Nyt on vain neljä marjapensasta. Riittää, kiitos. Kirsikkapuu olisi kiva, mutta onhan tuo mäntykin ihan hyvä.